Sateenkaariperhe tilitystä, asiallisia kommentteja pliis!

Mutta, mutta... mielipiteeni kuitenkin on: jatka miehen kanssa, nainen ulos. Etsi jostain käsiisi haulla se eron vaikutukset lapselle ketju. Siinä on erittäin monta hyvää näkökulmaa erolapsen elämään. Ajattele lapsen parasta, nyt. Vuodet vierivät vihnaa vauhtia, tulee vielä sinun aikansi

mitä sukupuolta hyvänsä. Mutta se, mikä minua pistään silmään, on se, että ap:n naisystävä ei ilmeisesti oikein tunne itseään, jos lähti mukaan kuvioon, luullen, että kestää sen. Eikä sitten kestäkään. Se pistää miettimään, että mitäs sitten, jos/kun mies on saatu ulos kuvioista, niin miten hän suhtautuu lapseen sitten? Edellisestä suhteesta syntyneet lapset voivat yhtäkkiä tullakin uuden kumppanin mielestä täysin vieraiksi ja rasittaviksi.



Ja jos uusi nainen ei osaa toimia tuossa hankalaksi kokemassaan tilanteessa muuten kuin kyttäämällä ja ilmapiiriä pilaamalla, tuntuisi lapsen kannalta kyllä suurelta riskiltä mennä suhteeseen hänen kanssaan.



Toinen juttu sitten on se, että mikään ei takaa lapselle ehjää kotia. Mieskin voi ihan koska vaan löytää elämänsä rakkauden, joka luultavasti ei sulata kuviota yhtään sen paremmin kuin tämä ap:n nainen.

Ratkaisu on että lapsi sosiaaliviranomaisten haltuun tai suoraan adoptioon.



Kolme aikuista hoitoon.

Eihän siinä ole yksityisyyttä itselle ja parisuhteelle. Hassua tietysti on se, että nainen on ylipäätään suostunut lähtemään moiseen kuvioon mukaan. Luulisi, että olisi viheltänyt pelin poikki aikaisemmin, jos viihtyy mieluummin parisuhteessa kuin ryhmäsuhteessa.



Mutta mikä ettei. Ottakaa naisenkin exä vielä samaan kämppään pyörimään ja pyytäkää vaikka pari muutakin vanhaa ja uutta rakkautta nurkkiin pyörimään. Riittää kaikille kaveri tai pari...

Mutta uusi on siis mustasukkainen. Sekään ei ole hyvä asia. Mustasukkaisuus tuppaa aina lisääntymään ja joskus voi tapahtua kauheita. Vaikka ymmärrän jollain tavalla mustasukaisuutta tässä tapauksessa, pelottaisi jatkaa elämää kerran mustasukkaisuudesta " kiinni jääneen" kanssa.

Elämän rakkaus, tai ei - kenenkään ei tulisi pyrkiä omistamaan sinua; vapaus on tärkeintä, oli ihminen sitten parisuhteessa tai ei. Pitää AINA saada olla oma itsensä, ja tehdä omannäköisiänsä ratkaisuja.



Tässä ketjussa huomaa sen, että paikalla on mustasukkaisia (ja sitä siis ymmärtäviä), ja sellaisia, jotka eivät ole suhteessa mustasukkaisia (tai ainakin pyrkivät ymmärtämään sen tunteen vahingollisuuden).



Minusta ratkaisu on (ilman muuta) se, että jatkat samassa pihapiirissä miehen - ja lapsesi isän - kanssa; nainen tekee sitten oman ratkaisunsa. Minä en näe mitään syytä purkaa noin hyvin toimivaa (ja jo pitkään toiminutta!) järjestelmää yhden ihmisen " pienuuden" takia. Miehen kanssa teidän suhteenne on jo kestänyt " ajan kokeen" - naisen kanssa teillä on jo tässä vaiheessa (suuria) ongelmia. Todellakin se on totta, että kun hän on jo tässä vaiheessa osoittanut oikeat karvansa, ei hän siitä tule muuttumaan - mieti nyt tarkkaan haluatko antaa pois jotakin hyvin toimivaa ja harmonista, ja saada vastineeksi huonosti toimivaa ja eripuraista?



Hän ei ole elämäsi rakkaus, jos hän pyrkii omistamaan sinua ja toimimaan itsekkäästi - aito rakkaus on epäitsekästä. Aloituksesi perusteella väittäisin jopa, että tämä mies rakastaa sinua enemmän kuin tämä elämäsi nainen rakastaa - omistushalua ei pidä sekoittaa rakkauteen.

Jos on nyt jo ongelmia, mitä seuraa vähän ajan päästä.



Ajattele lastasi!!

van se, joka haluaa, että häntä rakastetaan.



Vanha, viisas sananlasku

vaan kyse on jakamisesta, tunteista, yhteisyydestä.



Ymmärrän naisystävääsi. Toisaalta hän on lähtenyt mukaan tuohon kuvioon tieten tahtoen, joten ei voi syyttää sinua huijaamisesta tms.



Jos hän ei ekstä kuviota, joudut miettimään kestätkö hänen menettämisensä.

Minun ja lapsen isän taholta tässä ei ole ongelmia ja naisenikin tiesi hyvin mihin on ryhtymässä.

Nyt vaan on aloittanut kauhea vainoharhaisen vihjailun ja kyttäilyn:(

Mikään puhe ei auta ja ehdottamaamme perheterapiaan ei suostu.

:( ap

Nykyinen tilanne ei teillä siis toimi. Vaihtoehtoja on siis kolme.



A) Mies muuttaa pois, jäät asumaan naisen kanssa. Lasten huoltajuudesta teette sopimuksen. Ongelmat tässä ovat samat kuin aina lapsen perheen hajotessa. Lapsi kärsii jonkin verran jo itse erosta ja mustasukkainen uusi kumppani (tai siis teidän tapauksessa jo olemassa oleva kumppani) voi aiheuttaa ongelmia. Tämän naisystäväsi mustasukkaisuus tuskin katoaa mihinkään, vaikka mies muuttaisi pois.



B) Eroat tästä naisesta ja hän muuttaa pois. Menetät elämäsi rakkauden, tai siltä sinusta ainakin nyt tuntuu ja saat tilalle harmoonisen perheen lapsellesi (ja ehkä itsellesikin.)



C) Muutatte kaikki omiin osoitteisiinne ja aloitatte kukin tahoillanne alusta. Sinä ja mies jaatte lapsen huoltajuuden kuten parhaaksi katsotte.



Vaikea tilannehan tuo on, eikä siihen ole helppoa tai selvää ratkaisua. Itse varmaankin kallistuisin B:n tai C:n. Mustasukkaisuusei yleensä katoa mihinkään, vaikka mustasukkainen saisi kiristettyä kumppaninsa taipumaan tahtoonsa. Yleensä vaatimukset vain lisääntyvät ja muuttuvat vaikeammiksi täyttää.

Ette voi jatkaa noin. Joko mies tai naisystävä ulos. Olisko se poismuuttaja sitten mies, koska hän ei ole kanssasi rakkaussuhteessa? Hän voi sitten tavata lasta omassa kodissaan.



Järki käteen, tuo kuvio ei voi toimia niin, että kaikilla ois hyvä olla!



Olen itsekin bi ja vain yksi aikuinen minun lisäkseni samaan talouteen, kiitos.

että ennemmin tai myöhemmin ap löytää uuden kumppanin, ja sellaista kumppania joka sopeutuisi tuohon kuvioon, on hyvin vaikea löytää.

+ - 30:)

ap

Vaikuttaa siltä että tosiaan olette miehen kanssa vain ystäviä, jos " naisesi" ei sitä tajua (onko hän hieman tyhmä?) niin voisin kuvitella että hän on sitten lapsiakin kohtaan kylmähkö?

jos ei jaksa asua yhteistaloudessa jonkun exän kanssa niin ei se minusta kieli mistään poikkeuksellisestä kylmyydestä luonteessa. Suurimmalle osalle se olisi ongelma.

jos ei jaksa asua yhteistaloudessa jonkun exän kanssa niin ei se minusta kieli mistään poikkeuksellisestä kylmyydestä luonteessa. Suurimmalle osalle se olisi ongelma.

piti vielä sanomani että kysymys kuuluu, miksi ap:n nykyinen naisystävä sitten alunperin suostui muuttamaan sinne? Oliko hän niin rakastunut vai niin nuori ja kokematon ettei tajunnut, ettei se sovi hänen luonteelleen?

Seurustelumme ajan olimme lähinnä meillä. Silloin hän ei osoittanut mitään mustasukkaisuuden merkkejä.

Lasten isä tosin ei juuri hengaillut kanssamme, hoiti lasta, että saisimme olla rauhassa tai oli omilla menoillaan. Päivällinen, joka syödään aina perheen kesken, oli monesti ainoa tilanne, jossa miehen näki.

En tiedä miksi kävi näin:(

Enkä oikein osaa luopua kummastakaan. Kunpa jompi kumpi tekisi itse ratkaisun!

ap

Ei se sateenkaarius yhtään muuta asiaa. Kuinka moni teistä olisi valmis perustamaan uusperheen siten, että puolison exä asuisi saman katon alla?