Olen yksinäinen. Miten tätä oppisi kestämään?
Muutin uuteen kaupunkiin, on ihana rivitalo jonka pihalla istun nyt lukemassa lehteä. Samaa tein kotikaupungissa, mutta silloin pihassa juoksenteli tämän tästä ihanat pikkusisarukseni, vanhempanikin joskus, ystäviä jne. Asuin ihan lapsuudenkodin lähellä. Nyt kun asun ihan eri todellisuudessa, tunnen että jotain puuttuu. Pihaan ei tule koskaan ketään, eikä ole ketään jolle voisin jutella asioita. Jotta olisi jotain kuunneltavaa, laitoin radion päälle, mutta ei sen kanssa voi jutella. Miten tästä yksinelosta oppisi nauttimaan? Kyllä tästäkin kaupungista varmaan jotain kavereita löytyy, mutta se ottaa aikansa.
Kommentit (5)
Yritä nyt aikuistua. Etsi kaupungistasi kivoja harrastuksia!
Ymmärrän tunteesi ap. Yksinäisyydestäkin oppii nauttimaan, kun on ensin vähän aikaa itsekseen ja aktivoituu, sitten hakee referenssipisteen jostain tiiviistä yhteisöstä. Yhtä hankalaa on sopeutua takaisin jatkuvaan jakamiseen, kontrollointiin ja hierarkiaan, vaikka yhteisöelämässäkin on omat ilonsa. Anna itsellesi aikaa, muutoksiin sopeutuminen ottaa sitä aina.
Vierailija kirjoitti:
Yritä nyt aikuistua. Etsi kaupungistasi kivoja harrastuksia!
Mitä nämä mystiset "kaupungista löytyvät harrastukset" ovat?
Onhan tässä yksinolossa tietysti hyvätkin puolensa, mutta ehdin jo tottua siihen "dynastiaan" niin hyvin, että en osaa ihan täysillä nauttia siitä, että nyt täällä olen vain minä.
Ap