Tilanne, joissa tunsit itsesi typeräksi? -peukutusketju
Oliko yleissivistyksessäsi aukko? Sanoitko jotain todella typerää? Missä tilanteessa olet tuntenut itsesi typeräksi? Yksi asia per viesti. Peukku ylös = myös minä olisin tuntenut itseni typeräksi vastaavassa tilanteessa, peukku alas = en olisi ollut moksiskaan.
Ap aloittaa:
Luulin punkkien olevan n. pikkurillin kynnen kokoisia. Myöhemmin tajusin, että lehtien kuvissa punkkeja on suurennettu reippaasti. Tunsin itseni todella typeräksi, kun en ollut tajunnut punkkien oikeaa kokoa.
Ap
Kommentit (10)
Hienoissa juhlissa, kun en osaa pöytäetikettiä kunnolla.
Silloin kun on tuhlannut elämästään monta vuotta sellaiseen ihmiseen, joka ei suostu edes tapaamaan, vaikka asutaan samassa kylässä. 😖
No, kun mulle tehtiin psykologisia testejä. En tiennyt seuraavia asioita: Suomen itsenäistymisvuosi, Suomen kansallispeli, vastasin mölkky, mun pää löi ihan tyhjää. Sitten ihmettelin huonoja tuloksiani, olivat ihan keskiverto, ja mutisin jotain aivotulehduksesta, ja tää kaikki on kirjattu mun tietoihin.. :DD
En osaa pidellä viinilasia oikeasta kohdasta. Aina mietin, mistä kohtaa lasia pitäisi pitää kiinni. :D
En aina ole kovin hyvä sanavalinnoissa, sanoin jostain pikkuasiasta että se sattuu sydämeeni.
Hävettää ihan sairaasti vieläkin.
En tiedä mitään poliitikkoja ennen syntymääni, ei kiinnosta opetella. :D
T. Ysärin lapsi
En katso tv-sarjoja, joista muut ovat kiinnostuneita. En esimerkiksi tiedä Game of Thronesin ideaa.
en ole kovin perillä sote:sta ja hävettää
Olin veljeni kanssa ruokaostoksilla, ja piti ostaa ruokaa johon tulee palsternakkaa. Palsternakan vieressä oli joku vihannes (en muista mikä) jota veljeni väitti palsternakaksi. Tiesin miltä palsternakka näyttää mutta veljeni ei uskonut. Vaakanumerot ja nimikyltit olivat niin sekavasti ettei niistä voinut asias todentaa. Sitten sain kuningasidean! Kävin vain punnitsemassa palsternakan ja laittamassa siihen hintalapun, ja sitten näytin palsternakkaa veljelleni ja sanoin että "kato nyt! Siinä lukee palsternakka!"
Veljeni oli siis tuolloin 18.
Elämäni pahin aivopieru.
En muista kunnolla ensimmäisen enkä toisen maailmansodan tapahtumia, joten välttelen aiheesta keskustelua ettei tyhmyyteni tulisi ilmi.