Miten päätitte lapsiluvun?

Meillä on kaksi lasta. Kaksi oli se luku, jota alunperin ajateltiin. Toisen jälkeen tuli sellainen ajatus, että kolmaskin olisi kiva, mutta päädyttiin sitten siihen, ettei yksinkertaisesti jakseta kolmatta.  (Olin muuten juuri saman ikäinen kuin sinä, kun tuota mietimme, esikoinen oli neljä ja kuopus vuoden, kun päätöksemme teimme.) Kuopus vietti pitkään levottomia öitä, jotka veivät pitkäksi aikaa mehut. Lisäksi meillä tulee taloudelliset syyt vastaan ja talommekin on liian pieni.

Mutta en siis osaa tai halua sinua neuvoa :) Teidän pitää vain yhdessä keskustella ja miettiä, mitä haluatte!

Nro 1

Haloo? Ei ole lapsia enkä aio hankkia. 

Meillä on kaksi lasta ja molemmat vanhemmat ovat siihen lukumäärään tyytyväisiä, eikä enempää ole toiveissa. Suurin yksittäinen syy oli se, ettemme henkisesti jaksaisi revetä kolmannelle enää, hulina olisi liikaa. Tykkäämme molemmat rauhasta ja hiljaisuudesta ja hermo on kahdenkin kanssa välillä koetuksella. Ihan epätoivoinen ajatus, että kolmas kerta pitäisi valvoa vauvan kanssa läpi yöimetykset (meillä molemmat lapset syöneet n. 5 kertaa yössä ensimmäisen vuoden).

Mutta onhan lapset toki ihania. Jos olisi jaksamista, niin mikä ettei kolmas :) Miettikää omien voimienne mukaan.

1. raskaus alkoi kun huolellisuus ehkäisyn kanssa lipsui, mutta so what,

puitteet oli kunnossa, tervetuloa vaan...

Parin vuoden päästä alettiin puuhata esikoiselle kaveria.

Tulikin kaksoset.

Kun kaksoset olivat pieniä, petti pilleri(ihan totta!).

Neljäs lapsi...

Viides sai alkunsa niinikään ehkäisyn pettämisen seurauksena, mutta nyt oli mukana huolimattomuutta.

Touhutippavauva...

ffwe kirjoitti:

Haloo? Ei ole lapsia enkä aio hankkia. 

Silti on pakko vastata, kun ei ole saanut tarpeeksi huomiota. Tässä sitä nyt sinulle, ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi lasta ja molemmat vanhemmat ovat siihen lukumäärään tyytyväisiä, eikä enempää ole toiveissa. Suurin yksittäinen syy oli se, ettemme henkisesti jaksaisi revetä kolmannelle enää, hulina olisi liikaa. Tykkäämme molemmat rauhasta ja hiljaisuudesta ja hermo on kahdenkin kanssa välillä koetuksella. Ihan epätoivoinen ajatus, että kolmas kerta pitäisi valvoa vauvan kanssa läpi yöimetykset (meillä molemmat lapset syöneet n. 5 kertaa yössä ensimmäisen vuoden).

Mutta onhan lapset toki ihania. Jos olisi jaksamista, niin mikä ettei kolmas :) Miettikää omien voimienne mukaan.

Juuri tuo jaksaminen mietityttää. itsekkin olen imettänyt yötä päivää näitä molempia lapsia. Parisuhde aikaa on todella vähän ollut ja nytkin mies nukkuu isomman kanssa ja minä vauvan kanssa. Ja vanhemmiten valvominen on kokoajan raskaampaa ja raskaampaa. Ehkä ne hormonit tästä rauhoittuvat ja raskinmluopua tästä vauva-ajasta ja uhmaikä toisellakin lapsella taas laittaa järkeä päähän ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi lasta ja molemmat vanhemmat ovat siihen lukumäärään tyytyväisiä, eikä enempää ole toiveissa. Suurin yksittäinen syy oli se, ettemme henkisesti jaksaisi revetä kolmannelle enää, hulina olisi liikaa. Tykkäämme molemmat rauhasta ja hiljaisuudesta ja hermo on kahdenkin kanssa välillä koetuksella. Ihan epätoivoinen ajatus, että kolmas kerta pitäisi valvoa vauvan kanssa läpi yöimetykset (meillä molemmat lapset syöneet n. 5 kertaa yössä ensimmäisen vuoden).

Mutta onhan lapset toki ihania. Jos olisi jaksamista, niin mikä ettei kolmas :) Miettikää omien voimienne mukaan.

Juuri tuo jaksaminen mietityttää. itsekkin olen imettänyt yötä päivää näitä molempia lapsia. Parisuhde aikaa on todella vähän ollut ja nytkin mies nukkuu isomman kanssa ja minä vauvan kanssa. Ja vanhemmiten valvominen on kokoajan raskaampaa ja raskaampaa. Ehkä ne hormonit tästä rauhoittuvat ja raskinmluopua tästä vauva-ajasta ja uhmaikä toisellakin lapsella taas laittaa järkeä päähän ;)

Ap siis tässä

Meillä on kolme: 8v, 6v ja 3v. Kolmannen jälkeen päätettiin että nyt on lapsiluku täynnä ja miehelle vasektomia, ei olla kaduttu. Sen vaan tietää. Jos haluat sen kolmannen niin ei muuta kuin hommiin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi lasta ja molemmat vanhemmat ovat siihen lukumäärään tyytyväisiä, eikä enempää ole toiveissa. Suurin yksittäinen syy oli se, ettemme henkisesti jaksaisi revetä kolmannelle enää, hulina olisi liikaa. Tykkäämme molemmat rauhasta ja hiljaisuudesta ja hermo on kahdenkin kanssa välillä koetuksella. Ihan epätoivoinen ajatus, että kolmas kerta pitäisi valvoa vauvan kanssa läpi yöimetykset (meillä molemmat lapset syöneet n. 5 kertaa yössä ensimmäisen vuoden).

Mutta onhan lapset toki ihania. Jos olisi jaksamista, niin mikä ettei kolmas :) Miettikää omien voimienne mukaan.

Juuri tuo jaksaminen mietityttää. itsekkin olen imettänyt yötä päivää näitä molempia lapsia. Parisuhde aikaa on todella vähän ollut ja nytkin mies nukkuu isomman kanssa ja minä vauvan kanssa. Ja vanhemmiten valvominen on kokoajan raskaampaa ja raskaampaa. Ehkä ne hormonit tästä rauhoittuvat ja raskinmluopua tästä vauva-ajasta ja uhmaikä toisellakin lapsella taas laittaa järkeä päähän ;)

Mulla vauvahaaveet katosivat kokonaan siinä vaiheessa, kun kuopus oli kolmen. Sitä ennen haaveilin ja varmaan taisin itkeskelläkin, kun ei tule enää vauvaa. Nyt kuopus täyttää neljä, eikä enää tunnu ollenkaan siltä, että haluaisin vauvan, se on ikään kuin taakse jäänyttä aikaa. Tavallaan en pidä sitä vauva- ja taaperoaikaa raskaana, tavallaan pidän. Sitä on toisaalta sellaisessa kuplassa ja toisaalta kauhean väsynyt koko ajan :)

nro 1

Kun mentiin yhteen oli selvää, että mies halusi lapsia. Opiskeltiin ja siirryttiin työelämään. Oltiin 27 v kun saatiin esikoinen. Sitten vaan eleltiin tyytyväisenä tämän lapsen kanssa , kunnes yhtäkkiä oltiin 35 v ja tajuttiin, että nyt pitää toimia jos halutaan enemmän lapsia. Kesti pari vuotta ennenkuin tulin raskaaksi ja saatiin seuraava vauva 37 v. Kolmannen sain 38 v. Pitkään mietittiin neljättä, mutta mies totesi, että ollaan jo niin vanhoja, ettei jaksa sitä pikkuvauva aikaa taas ja jo se kolmas raskaus oli mulle vaikea. Yhteisellä sopimuksella mies haki vasektomian ja se oli sitten siinä. Pikkasen harmittaa, ettei tajuttu toimia reippaammin silloin alle 30 v niin että olis se neljäs ennätetty saada.

Mullakin on kaksi lasta. Jo toista odottaessa tuli varmuus miehen kanssa, että ei enempää. Suoraan sanottuna, en vain jaksaisi enää jaksaisi kolmatta. Lapset ovat rakkaita, mutta vauvoina todella huonosti nukkuvia ja varsinaisia tissitakiaisia. Mä olen jo antanut noille kaiken itsestäni. Enempää ei pysty. Nyt tämä arki on jo mukavaa, kun lapset ovat isompia.

Kolme tuntui meille ”oikealta” lapsiluvulta. Sekä mies että minä olemme kolmilapsisista perheistä ja se vaan tuntui oikealta. Jos olisin pysähtynyt oikein pohtimaan jaksanko vai en kolmea, niin voi olla, että olisi jäänyt kahteen... Mutta kun kolmas oli syntynyt tuli heti oli, että tässä se nyt on. Sen jälkeen ei ole ollut mitään vauvakuumetta, vaikka toki toisten vauvat on aina yhtä suloisia! Tiedostan vahvasti, että olen tosi onnekas, että sain sen mitä hslusin. Lähellä on ollut myös vaikeita tapahtumia lasten saantiin liittyen.

Kahta ajateltiin. Ensimmäisen tekemiseen meni 5 vuotta. Raskausmyrkyts ja keskosvauva. Ensimmäisenä iltana kun olin itse päässyt kotiin (vauva vielä keskolassa) todettiin miehen kanssa yhteen ääneen että ei ikinä enää.