Nyt se on toditettu: lapsettomuus satuttaa PALJON
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005648485.html
Tuossa jutussa 35-v mies toteaa, että lapsienteon edellytykset olivat jo -0-v sitten kunnossa. Mutta muutos vain pelottaa.
Rohkeasti vaan tekemään lapsia, sillä elämä kantaa. Aina on pärjätty, herranjestas nälkävuosista ja sodista on selvitty. Ja nyt kun Suomessa on näin paljon hyvinvointia, niin ollaan sitten aivan löysät housuissa.
Tuosta hesarin jutusta lapsettomien puheenvuoroista kävi ilmi katkeruus ja sellainen piilov*tutus. Kyllä ne lapset tuo sen oikean merkityksen elämään. Matkailu ja työ ovat vain pintaliitoa.
Kommentit (20)
En halua huutavaa lasta elämääni. Ymmärtäisitkö jo?
Kopsatkaa joku tuo juttu, ei pääse lukemaan
Joo, toki on vaikea asia niille muutamalle, jotka nyt jostain kumman syystä sitä sinappikonetta haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, toki on vaikea asia niille muutamalle, jotka nyt jostain kumman syystä sitä sinappikonetta haluaa.
Tuo on lapselle kyllä halventava nimitys, aikuinen ihminen voisit vähän miettiä.
En päässyt lukemaan linkin takana olevaa artikkelia. Mutta itse asiaan kyllähän minäkin 35+ vuotias mies voisin haluta saada lapsia. Ongelma tai haaste vain on löytää ja kohdata kumppani, joka haluaisi jakaa tämän haaveen. Ja mieluummin vielä, ainakin seuraavat parikymmentä vuotta eteenpäin vastataten yhdessä minun kanssani lapsen huollosta, ainakin suunnilleen samoista tavoitteista ja toiveista käsin. Toisaaalta olen aina ajatellut, että saan jälkikasvua jos saan; ei laps(i)en tehtävä ole tuottaa minulle elämäntarkoitusta. Parhaimmillaan he voivat olla "vain" elämässäni erinomainen lisä ja täydentäjä. Kenties antaen, ehkä myös "ottaen" jotain sellaista, mitä juuri nyt en osaa tai pysty nimeämään; Olemalla mittaamattoman arvokkaita a rakkaita juuri sellaisina kuin ovat, vaikka kuten me kaikki toisinaan myös hivenen ärsyttäviä.
Entäs jos haluaisi lapsen mutta ei saa naisia siihen parisuhteeseen ensin..
Pariutuminen on nykyään armotonta peliä, jos ei ole hyvännäköisiä kasvoja tai pitkää pituutta niin se on game over vaikka miten haluaisit miehenä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Rohkeasti vaan tekemään lapsia, sillä elämä kantaa.
Eli suomeksi: Kela kustantaa.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos haluaisi lapsen mutta ei saa naisia siihen parisuhteeseen ensin..
Pariutuminen on nykyään armotonta peliä, jos ei ole hyvännäköisiä kasvoja tai pitkää pituutta niin se on game over vaikka miten haluaisit miehenä lapsia.
Tarvitaan joku lisääntymislaki. Tosin meillä on nytkin Suomessa syrjintäkielto, eli naisten pitäisi suvaita myös lyhyempiä miehiä.
Lapsettomuus satuttaa vain jos on sallinut itsensä olla niin tyhmä että ripustaa koko onnellisuutensa tämän yhden asian varaan.
Yhtä hyvin ihmistä voi satuttaa vaikka mersuttomuus jos on päättänyt että vain mersukuski voi olla onnellinen.
Toisin sanoen se mikä satuttaa on omat odotukset.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus satuttaa vain jos on sallinut itsensä olla niin tyhmä että ripustaa koko onnellisuutensa tämän yhden asian varaan.
Yhtä hyvin ihmistä voi satuttaa vaikka mersuttomuus jos on päättänyt että vain mersukuski voi olla onnellinen.
Toisin sanoen se mikä satuttaa on omat odotukset.
Mutta jos se on koko elämäsi suurin unelma saada lapsia niin ei varmasti auta asiaa kun joku sanoo että "no keksi jotain muuta" kun EN HALUA MITÄÄN MUUTA.
Minua jotenkin jos nyt ei aivan loukkaa, niin hieman aina kirpaisee hyvin usein kun puhutaan "lapsien tekemisestä" - ikäänkuin me kaikki noin vain tekesimme ohimennen, tai edes hyvin suunnitellen ja esivalmistellenkaan lapsia. - Saattaisin siis hyvinkin löytää vielä tänään ellen sitten vasta huomenna tai milloin sitten ikinä löytää ja kohdata kumppanin, jonka kanssa käy yksiin haave saada jälkikasvua.
Mutta tämä haave tai toive ei valitettvasti vielä takaa ja ole tae ja varmistus siitä, että onnistuisimme saamaan ikinä lapsia, ainakaan ns. perinteisellä tavalla (biologisesti). Luonto kohtalo, tai mikä lie on harmillisesti sen verran arvaamaton ja julma. Erilaisista, lähinnä lääketieteen parissa tai vaihtoehtoisemmistakaan "hoidoista" tai avuista ei välttämättä ole suoraa apua.
Saati siitä, että ulkopuoliset osoittavat ivailua ja utelua, että mikäköhän mahtaa olla syynä, kun emme ole onnistuneet saamaan lapsia, kun ainakaan mitään ulkoista vikaa tai puutetta ei näyttäsi olevan. Ikäänkuin voisivat, jostain ulkoisesta merkistä lukea, kuka tai ketkä voivat ja ketkä eivät voi kärsiä siitä, ettei ns. "tärppää."
Lapsettomat ovat kyllä AV:n perusteella aika ikävää porukkaa. Suhtaudutaan aggressiivisesti ihmisiin, jotka haluavat lapsia. Samaan henkäykseen kirjoitellaan jotain maailmanhalaussettiä tyyliin "kaikki saa elää miten haluaa". Vastenmielistä ja ristiriitaista.
Maahan on kasvanut jo yksi sukupolvi henkisesti heikkoja ihmisiä jotka eivät kestä minkäänlaisia vastoinkäymisiä tai sitä että asiat eivät mene juuri kuten he haluaisivat. Ja vielä pahempaa on tulossa ala-asteilta. Jos ei ole henkistä kanttia niin ei uskalla heittäytyä mihinkään ilman että joku ulkopuolinen takaa että kaikki menee aina hyvin ja että aina on joku joka hoitaa hommat jos itseä ahdistaa. Lapsia kun ei voi palauttaa vaikka mieluummin hengaisi kavereiden kanssa kuin elättää lasta niin ei vain pysty.
Vierailija kirjoitti:
Rohkeasti vaan tekemään lapsia, sillä elämä kantaa. Aina on pärjätty, herranjestas nälkävuosista ja sodista on selvitty. Ja nyt kun Suomessa on näin paljon hyvinvointia, niin ollaan sitten aivan löysät housuissa.
Jotkut selvisivät, eivät läheskään kaikki. Ja usein nimenomaan lapset olivat niitä jotka eivät selvinneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus satuttaa vain jos on sallinut itsensä olla niin tyhmä että ripustaa koko onnellisuutensa tämän yhden asian varaan.
Yhtä hyvin ihmistä voi satuttaa vaikka mersuttomuus jos on päättänyt että vain mersukuski voi olla onnellinen.
Toisin sanoen se mikä satuttaa on omat odotukset.
Mutta jos se on koko elämäsi suurin unelma saada lapsia niin ei varmasti auta asiaa kun joku sanoo että "no keksi jotain muuta" kun EN HALUA MITÄÄN MUUTA.
Vähän sama juttu täälläkin.
Parisuhde on aina ollut se mitä olen halunnut mutta mitä en ole saanut.
Ei mua kiinnosta läheskään yhtä paljon mikään uratyö, koulutus tai harrastukset tai kaverit, haluan parisuhteen eli oman perheen.
Minä-minä-sukupolvi ei halua lapsia koska lapset on pantava oman itsensä edellä ja se ei itsekkäällä vain onnistu.
Meille 5kymppisille ( useimmille) lapsiperheaika on vain yksi elämänvaihe.
Ja todellakin lapsettomuus satuttaa ja paljon jos niitä lapsia haluaa. Mekin ehdimme jo pahasti säikähtää että emme saa lapsia vaikka olimme alle 30v. kun aloimme 1.lasta yrittämään ja sama toistui toisenkin lapsen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus satuttaa vain jos on sallinut itsensä olla niin tyhmä että ripustaa koko onnellisuutensa tämän yhden asian varaan.
Yhtä hyvin ihmistä voi satuttaa vaikka mersuttomuus jos on päättänyt että vain mersukuski voi olla onnellinen.
Toisin sanoen se mikä satuttaa on omat odotukset.
Mutta jos se on koko elämäsi suurin unelma saada lapsia niin ei varmasti auta asiaa kun joku sanoo että "no keksi jotain muuta" kun EN HALUA MITÄÄN MUUTA.
Mutta miksi tätä mentaliteettia pitää väkisin tuoda kaikille? AP:kin vähättelee ja arvostelee muita. Vain hänen näkemys sallitaan. VMP. Jos joku haluaa lapsen, niin sellaisen voi hankkia. Ja tietysti se ketuttaa, jos haaveet eivät toteudu, mutta siinä vaiheessa kannattaa keksiä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus satuttaa vain jos on sallinut itsensä olla niin tyhmä että ripustaa koko onnellisuutensa tämän yhden asian varaan.
Yhtä hyvin ihmistä voi satuttaa vaikka mersuttomuus jos on päättänyt että vain mersukuski voi olla onnellinen.
Toisin sanoen se mikä satuttaa on omat odotukset.
Onhan tuossa totuuden siemen. Mutta koska ihmisellä on kaksi vaihtoehtoa lapsiin liittyen; joko lapsia on tai sitten olet lapseton niin tuo mersuvertaus ei ehkä kuitenkaan ole suoraan verrannollinen. Mersua hankkivalla kun on lukematon määrä eri merkkejä valittavana, sitten on varustelutaso, väri, vuosimalli etc.
Pikemminkin ehkä käyttäisin vertauksena sitä että lapsettomuuden suru on vähän sama kuin että jostain intohimoisesti autoiluun suhtautuvasta ei tullutkaan seuraavaa Kankkusta vaikka se pikkulapsesta lähtien päristeli hiekkalaatikolla pikkuautoilla, kasvettuaan niin että yletti polkimille alkoi ajella peltoautolla, käytti joka vapaahetkensä siitä rallikuskeudesta haaveiluun. Osti talon johon sai autotallin jossa ropasi harrasteautoaan, teki pitkää päivää töissä rahoittaakseen kilpareissut. Ja sitten kun kaikki oli menossa just nappiin, ura just lähdössä lentoon vastaantulija ajaa sen keulaan työmatkalla. Se rallikuskiksi koko elämänsä halunnut loukkaantuu niin ettei voi enää koskaan ajaa autolla.
Siltä viedään sen suurin unelma ja haave, elämäntehtävä, ilman että se voi vaikuttaa yhtään tilanteeseen. Kuten tahattomasti lapsettomaltakin.
Menisittekö sanomaan sille loukkaantuneelle wannabe-rallikuskille että ootpa tyhmä, mitä haaveilit vaan yhdestä asiasta ja nyt oot surullinen kun se elämänmittainen haave vietiin sulta pois? Aika harva varmaan kehtaisi. Mutta lapsettomat, ne ne vasta tyhmiä on kun ne pöljät suree jotain mitä ei oo koskaan ollutkaan...
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus satuttaa vain jos on sallinut itsensä olla niin tyhmä että ripustaa koko onnellisuutensa tämän yhden asian varaan.
Yhtä hyvin ihmistä voi satuttaa vaikka mersuttomuus jos on päättänyt että vain mersukuski voi olla onnellinen.
Toisin sanoen se mikä satuttaa on omat odotukset.
Voi olla vaikea tosiaan ymmärtää tätä lapsettomuuden aiheuttamaa tuskaa, jos ajattelu on vasta sillä tasolla, että perheenjäsenet voi rinnastaa mersuun onnellisuuden lähteitä listatessa.
lapsienteon edellytykset olivat jo 10- v* sitten kunnossa.
Korjauksena!
Ap