Lue keskustelun säännöt.
Kun parisuhteessa/perheessä halutaan tehdä aivan eri asioita ja käyttää rahaa aivan eri asioihin
15.04.2018 |
Onko muilla perheellisillä (useampi lapsi) pitkässä parisuhteessa olevilla tällaista ongelmaa?
Mieheni on muuttunut vuosien myötä aivan mahdottomaksi. Hänellä ei ole mitään haluja kompromisseihin, vaan hänen pitäisi saada laittaa palkkansa mihin haluaa ja käyttää vapaa-aikansa mihin haluaa. Ja nämä ovat asioita, joita en voi sietää /jotka ei vaan kiinnosta. Mua kiinnostaa aivan muut asiat, mutta hän ei ole valmis kompromisseihin vaan sanoo että mä saan käyttää rahani ja aikani mihin haluan. Mutta kun mä haluaisin parisuhteen ja jotain yhteistäkin. Kaikki yhteinen voi vaan mennä miehen ehdoilla. Mitä helvettiä tässä voi tehdä?
Ero käynyt molemmilla mielessä, mutta kun muuten elämä ihan ok ja tykätään vielä toisistamme. Tämä vapaa-aika (illat, viikonloput, lomat) hajottaa vaan meidän täysin erilleen. Mitä järkeä sellaisessa parisuhteessa enää on? Miksi mies on niin itsekäs eikä voi ajatella että vuoron perään teemme asioita jotka toiselle tärkeitä? Eikä elämän nyt tarvitsisi pelkkää yhdessäoloa olla, mutta kyllä perheessä ja parisuhteessa mun mielestä pitää joskus jotain kivaa tehdä yhdessäkin. Tosin sitä aika vaikea löytää, kun molemmille kiva täysin jotain erilaista.
Eroko ainoa vaihtoehto?
Kommentit (46)
Ei mun tartte miehen palkasta päättää ja mun mielestä voi olla omia rahoja ja omia menoja.
Mut pointti oli se, että mies ei ole valmis kompromisseihin. Hän voi omasta mielestään tehdä vapaa-ajan mitä haluaa eikä ole paljoakaan valmis tulemaan vastaan. Vähän voi jotain lomalla tehdä mun mieliksi mutta vähiin jää.
Mun mielestä tällaisessa pattitilanteessa kun molemmat haluaa vapaa-ajalta ihan eri asioita, pitäisi esim. lomien (5 vkoa vuodessa) sopia että puolet tehdään toisen mieliksi ja puolet toisin mieliksi.
Mies ajattelee, että hän voi johonkin omaan projektiinsa käyttää omaa rahaa ja aikaansa ihan miten haluaa välittämättä siitä mitä minä haluan. Normaali mies?
Ajattelenko mä jotenkin oudosti että toi mies on helvetin itsekäs? Vai onko kaikki aviopuolisot toisiaan kohtaan tuollaisia eli ihan normitouhua?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on ollut aina itsestäänselvää käyttää omalla työlläni ansaitsemani rahat ja vapaa-aikani juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Parisuhdekumppanitkin ovat tulleet elämääni juuri harrastusten kautta.
En kyllä totta puhuen suostuisi käyttämään esimerkiksi puolta lomistani johonkin, mistä en yhtään tykkää. Minulle sopii ihan hyvin se, että asioita tehdään parisuhteessa myös erikseen. Minun kanssani pärjäävät itsenäiset ja omaa vapauttaan arvostavat naiset, joiden ei tarvitse olla joka päivä kumppaninsa kyljessä.
Siitä olen kyllä täysin samaa mieltä, että parisuhteessa täytyy olla yhteistä kivaa tekemistä. Ei muuten kannata parisuhteessa ollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut aina itsestäänselvää käyttää omalla työlläni ansaitsemani rahat ja vapaa-aikani juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Parisuhdekumppanitkin ovat tulleet elämääni juuri harrastusten kautta.
En kyllä totta puhuen suostuisi käyttämään esimerkiksi puolta lomistani johonkin, mistä en yhtään tykkää. Minulle sopii ihan hyvin se, että asioita tehdään parisuhteessa myös erikseen. Minun kanssani pärjäävät itsenäiset ja omaa vapauttaan arvostavat naiset, joiden ei tarvitse olla joka päivä kumppaninsa kyljessä.
Siitä olen kyllä täysin samaa mieltä, että parisuhteessa täytyy olla yhteistä kivaa tekemistä. Ei muuten kannata parisuhteessa ollakaan.
Kuinka paljon yhteistä kivaa tekemistä on sinusta sopivasti?
Jos miehen kiinnostuksenkohteisiin ei kuulu esimerkiksi vaimonsa paneminen, niin eipä siinä mikään harrastusten vuorottelu auta.
Minä tykkään matkustaa, mies inhoaa sitä. Olemme sopineet, että puolet lomistani vietän lapsen kanssa ja puolet reissaan missä huvittaa. Sama miehellä, puolet lomistaan lapsen kanssa ja puolet viettää miten mielii. Emme siis koskaan ole edes tuurilla saaneet lomiamme samaan aikaan, niin ei tarvitse arpoa tekisimmekö lomalla kompromisseja keskenämme.
Vaikkei varmasti siltä kuulosta, meillä on silti ihan toimiva parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on muuttunut vuosien myötä aivan mahdottomaksi.
elämä ihan ok ja tykätään vielä toisistamme.
Mistä asioista hänessä pidät, vaikka hän on "aivan mahdoton" vai etkö vain uskalla myöntää, ettet itseasiassa pidäkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut aina itsestäänselvää käyttää omalla työlläni ansaitsemani rahat ja vapaa-aikani juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Parisuhdekumppanitkin ovat tulleet elämääni juuri harrastusten kautta.
En kyllä totta puhuen suostuisi käyttämään esimerkiksi puolta lomistani johonkin, mistä en yhtään tykkää. Minulle sopii ihan hyvin se, että asioita tehdään parisuhteessa myös erikseen. Minun kanssani pärjäävät itsenäiset ja omaa vapauttaan arvostavat naiset, joiden ei tarvitse olla joka päivä kumppaninsa kyljessä.
Siitä olen kyllä täysin samaa mieltä, että parisuhteessa täytyy olla yhteistä kivaa tekemistä. Ei muuten kannata parisuhteessa ollakaan.
Kuinka paljon yhteistä kivaa tekemistä on sinusta sopivasti?
Kolmena tai neljänä iltana viikossa on sopiva määrä jotakin mukavaa yhteistä ohjelmaa kuten leffassa käyntiä, yhteistä kokkailua, luontoretkiä, baarissa istumista... ja tietysti seksiä siihen päälle. Laatuaikaa, ei tylsää arjen jakamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut aina itsestäänselvää käyttää omalla työlläni ansaitsemani rahat ja vapaa-aikani juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Parisuhdekumppanitkin ovat tulleet elämääni juuri harrastusten kautta.
En kyllä totta puhuen suostuisi käyttämään esimerkiksi puolta lomistani johonkin, mistä en yhtään tykkää. Minulle sopii ihan hyvin se, että asioita tehdään parisuhteessa myös erikseen. Minun kanssani pärjäävät itsenäiset ja omaa vapauttaan arvostavat naiset, joiden ei tarvitse olla joka päivä kumppaninsa kyljessä.
Siitä olen kyllä täysin samaa mieltä, että parisuhteessa täytyy olla yhteistä kivaa tekemistä. Ei muuten kannata parisuhteessa ollakaan.
Kuinka paljon yhteistä kivaa tekemistä on sinusta sopivasti?
Kolmena tai neljänä iltana viikossa on sopiva määrä jotakin mukavaa yhteistä ohjelmaa kuten leffassa käyntiä, yhteistä kokkailua, luontoretkiä, baarissa istumista... ja tietysti seksiä siihen päälle. Laatuaikaa, ei tylsää arjen jakamista.
Ette asu yhdessä?
Mä en jaksaisi parisuhteessa missä ei ole mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja vapaa-aika yhdessä olisi vaan sitä, että kumpikin suostuu vuorollaan tekemään jotain, mikä ei kiinnosta. Toki joskus voi joutua sellaiseenkin, mutta ei sen yhteisen ajan vaan sitä kuulu olla. Eihän se ole edes mitenkään mukavaa, kun tietää ettei toista kiinnosta. Eli vaikka mies kykenisikin kompromisseihin niin en näe tossa valitettavasti ideaa olla yhdessä jos tilanne ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eevee kirjoitti:
Mä en jaksaisi parisuhteessa missä ei ole mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja vapaa-aika yhdessä olisi vaan sitä, että kumpikin suostuu vuorollaan tekemään jotain, mikä ei kiinnosta. Toki joskus voi joutua sellaiseenkin, mutta ei sen yhteisen ajan vaan sitä kuulu olla. Eihän se ole edes mitenkään mukavaa, kun tietää ettei toista kiinnosta. Eli vaikka mies kykenisikin kompromisseihin niin en näe tossa valitettavasti ideaa olla yhdessä jos tilanne ei muutu.
Jep. Ei minua ainakaan kiinnosta jatkuva kompromissien tekeminen. Parisuhteen tulee olla sellainen, että saan sen ansiosta tehdä ENEMMÄN niitä asioita, jotka minua kiinnostavat, eikä vähemmän.
Onko mies siis lakannut haluamasta asioita, joita hän halusi ennen, vai lakannut tekemästä kompromissejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut aina itsestäänselvää käyttää omalla työlläni ansaitsemani rahat ja vapaa-aikani juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Parisuhdekumppanitkin ovat tulleet elämääni juuri harrastusten kautta.
En kyllä totta puhuen suostuisi käyttämään esimerkiksi puolta lomistani johonkin, mistä en yhtään tykkää. Minulle sopii ihan hyvin se, että asioita tehdään parisuhteessa myös erikseen. Minun kanssani pärjäävät itsenäiset ja omaa vapauttaan arvostavat naiset, joiden ei tarvitse olla joka päivä kumppaninsa kyljessä.
Siitä olen kyllä täysin samaa mieltä, että parisuhteessa täytyy olla yhteistä kivaa tekemistä. Ei muuten kannata parisuhteessa ollakaan.
Kuinka paljon yhteistä kivaa tekemistä on sinusta sopivasti?
Kolmena tai neljänä iltana viikossa on sopiva määrä jotakin mukavaa yhteistä ohjelmaa kuten leffassa käyntiä, yhteistä kokkailua, luontoretkiä, baarissa istumista... ja tietysti seksiä siihen päälle. Laatuaikaa, ei tylsää arjen jakamista.
Ette asu yhdessä?
Ei asuta. Tykkään siitä, että on oma koti ja oma elämä. Tällä tavalla saa parisuhteesta ne parhaat palat. Yhteen muuttaminen ei toisi mitään lisäarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mun tartte miehen palkasta päättää ja mun mielestä voi olla omia rahoja ja omia menoja.
Mut pointti oli se, että mies ei ole valmis kompromisseihin. Hän voi omasta mielestään tehdä vapaa-ajan mitä haluaa eikä ole paljoakaan valmis tulemaan vastaan. Vähän voi jotain lomalla tehdä mun mieliksi mutta vähiin jää.
Mun mielestä tällaisessa pattitilanteessa kun molemmat haluaa vapaa-ajalta ihan eri asioita, pitäisi esim. lomien (5 vkoa vuodessa) sopia että puolet tehdään toisen mieliksi ja puolet toisin mieliksi.
Mies ajattelee, että hän voi johonkin omaan projektiinsa käyttää omaa rahaa ja aikaansa ihan miten haluaa välittämättä siitä mitä minä haluan. Normaali mies?
Ajattelenko mä jotenkin oudosti että toi mies on helvetin itsekäs? Vai onko kaikki aviopuolisot toisiaan kohtaan tuollaisia eli ihan normitouhua?
Ap
Minusta sinä vaikutat itsekkäältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä ap. Lapsia? Jos on niin teette kö mitään yhteistä perheenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on muuttunut vuosien myötä aivan mahdottomaksi.
elämä ihan ok ja tykätään vielä toisistamme.
Mistä asioista hänessä pidät, vaikka hän on "aivan mahdoton" vai etkö vain uskalla myöntää, ettet itseasiassa pidäkään?
Arvostan häntä ihmisenä ja panosta lapsiin. Hän on ok tyyppi ja omaa samoja arvoja kuin minä. Arki sujuu, mutta vapaa-aika on tuskaa kun halutaan jotain ihan muuta kuin toinen, yleensä aina. Seksi on hyvää, mutta sitä ei ole tarpeeksi. Eli hyviä puolia on, mutta en pidä miehen älyttömän suuresta itsekkyydestä tehdä vapaa-ajalla mitä lystää. Lapset hän kyllä hoitaisi, mutta mun mieliksi kaikki on pitkin hampain tekemistä.
Hän on jopa miettinyt eroa enemmän kuin minä juuri siitä syystä että saisi tehdä elämällään mitä haluaa. Mun mielestä parisuhde on jotain muuta kuin sitä että hoidetaan perusvelvollisuudet, pannaan ja kaikki muu hauska on jossain muualla. Mä toivon, että saisimme parisuhdeterapiassa tämän kuntoon, mutta mies ei ole varma onko valmis venymään elämässä siihen, että isompi osa vapaa-ajasta menisi mun mieliksi.
Eli parisuhteemme pysyy jos siedän miehen itsekkyyden, mutta saattaa tulla ero ellen annan hänen tehdä mitä hänen ikinä huvittaakaan tehdä.
ap
Itsekkyyttä ei ole elää niin kuin haluaa. Itsekkyyttä on vaatia muita elämään niin kuin haluaa.
Enpä kutsuisi tuollaista parisuhteeksi, enkä haluaisi tuollaista suhdetta itse. Mitä iloa siitä kumppanista on, jos ei sen kanssa voi jakaa mitään muuta kuin laskut? Sen takia mä tykkään kumppanista, että sen kanssa voi tehdä yhdessä asioita, jotka kiinnostaa molempia ja joista molemmat nauttii. En olisi ottanut kumppania, jonka kanssa joutuu pakosta lähtemään johonkin ralleihin tai pelaamaan tietokonepelejä, enkä haluaisi pakottaa toista valokuvanäyttelyihin tuskailemaan ja huokailemaan. Kumppanin valinnassa oli tärkeää se, että intressit on samoja, ja voidaan kokea erilaisia asioita yhdessä. On omiakin kiinnostuksen kohteita ja menoja, mutta suurin osa on yhteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Arvostan häntä ihmisenä ja panosta lapsiin.
ap
...??😱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut aina itsestäänselvää käyttää omalla työlläni ansaitsemani rahat ja vapaa-aikani juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Parisuhdekumppanitkin ovat tulleet elämääni juuri harrastusten kautta.
En kyllä totta puhuen suostuisi käyttämään esimerkiksi puolta lomistani johonkin, mistä en yhtään tykkää. Minulle sopii ihan hyvin se, että asioita tehdään parisuhteessa myös erikseen. Minun kanssani pärjäävät itsenäiset ja omaa vapauttaan arvostavat naiset, joiden ei tarvitse olla joka päivä kumppaninsa kyljessä.
Siitä olen kyllä täysin samaa mieltä, että parisuhteessa täytyy olla yhteistä kivaa tekemistä. Ei muuten kannata parisuhteessa ollakaan.
Kuinka paljon yhteistä kivaa tekemistä on sinusta sopivasti?
Kolmena tai neljänä iltana viikossa on sopiva määrä jotakin mukavaa yhteistä ohjelmaa kuten leffassa käyntiä, yhteistä kokkailua, luontoretkiä, baarissa istumista... ja tietysti seksiä siihen päälle. Laatuaikaa, ei tylsää arjen jakamista.
Ette asu yhdessä?
Ei asuta. Tykkään siitä, että on oma koti ja oma elämä. Tällä tavalla saa parisuhteesta ne parhaat palat. Yhteen muuttaminen ei toisi mitään lisäarvoa.
Teillä ei myöskään ilmeisesti ole lapsia tai vietätte ajan keskenään aina ilman lapsia?
Me ollan kahdestaan kerran vuodessa (!) miehen kanssa yksi ilta. Sitä tarkoitin sillä että on vähän yhteistä aikaa. Ja muusta ajasta jolloin lapset pyörii tässä mukana kinataan että kumman mukaan mentäisi. Jos te näette 4 iltaa viikossa se kuulostaa mun korviin hurjan paljolta parisuhdeajalta. Elät varmaan aika eri elämäntilanteessa.
ap
Miksi sinä saisit päättää miehen palkasta? Jos perheen perustarpeet on täytetty eli on katto pään päälle, lämmintä ja ruokaa, niin mikä ihmeen vimma saa naisen vaatimaan, että loput rahat ovat hänen päätösvallassaan.
Ehdotan eroa. Miehelle se olisi maanpäällinen taivas ja sinulle todennäköisesti köyhyysloukku.