Lue keskustelun säännöt.
Kun parisuhteessa/perheessä halutaan tehdä aivan eri asioita ja käyttää rahaa aivan eri asioihin
15.04.2018 |
Onko muilla perheellisillä (useampi lapsi) pitkässä parisuhteessa olevilla tällaista ongelmaa?
Mieheni on muuttunut vuosien myötä aivan mahdottomaksi. Hänellä ei ole mitään haluja kompromisseihin, vaan hänen pitäisi saada laittaa palkkansa mihin haluaa ja käyttää vapaa-aikansa mihin haluaa. Ja nämä ovat asioita, joita en voi sietää /jotka ei vaan kiinnosta. Mua kiinnostaa aivan muut asiat, mutta hän ei ole valmis kompromisseihin vaan sanoo että mä saan käyttää rahani ja aikani mihin haluan. Mutta kun mä haluaisin parisuhteen ja jotain yhteistäkin. Kaikki yhteinen voi vaan mennä miehen ehdoilla. Mitä helvettiä tässä voi tehdä?
Ero käynyt molemmilla mielessä, mutta kun muuten elämä ihan ok ja tykätään vielä toisistamme. Tämä vapaa-aika (illat, viikonloput, lomat) hajottaa vaan meidän täysin erilleen. Mitä järkeä sellaisessa parisuhteessa enää on? Miksi mies on niin itsekäs eikä voi ajatella että vuoron perään teemme asioita jotka toiselle tärkeitä? Eikä elämän nyt tarvitsisi pelkkää yhdessäoloa olla, mutta kyllä perheessä ja parisuhteessa mun mielestä pitää joskus jotain kivaa tehdä yhdessäkin. Tosin sitä aika vaikea löytää, kun molemmille kiva täysin jotain erilaista.
Eroko ainoa vaihtoehto?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna AP vähän konkreettisia esimerkkejä. Mitä miehesi haluaisi tehdä lomalla tai vapaalla, entä sinä? Miten lapset istuvat tähän kuvioon?
Mies haluaa möllöttää ja puuhastella mökillä (jota minä en siedä) ja minä haluaisin matkustella niin paljon kuin on varaa. Molemmissa on lapset mukana. Mutta voit varmaan arvata että hurjan paljon enemmän ollaan oltu mökillä kaikkien vuosien aikana. Nyt olisi varaa matkustaa, mutta miehen mielestä se on meidän lasten kanssa ajan ja rahan haaskausta. Saisin siis yksin mennä, mutta ei mua huvita yksin lähteä ympäri maailmaa kulkemaan.
Tää elämä on muuttunut kauheaksi tappeluksi vapaa-ajasta ja pian mies on varmaan kaikki 5 lomaviikkoaan siellä mökillä. Mä saan tehdä mitä mua huvittaa, mutta ei mua huvita yksin elää. Toki tuollaisella kuviolla lapset täytyisi jakaa vuoronperään, mutta helvetti en mä tällaista elämää halua.
Tykkään tuosta miehestä ja normielämä ihan ok, mutta varsinkin lomat on karseita. Miehellä ei ole halua joustaa.
ap
Mökki vs. ulkomaat on aika perustavanlaatuinen ero, jos molemmat vihaa toista.
Lähde lasten kanssa. Tai lähde kavereiden kanssa. Tai lähde tuntemattomien kanssa ryhmämatkalle. Ei ole tietenkään yhteistä aikaa, mutta matkustelu on juttu johon ei pitäisi pakottaa ketään.
Miksi inhoat mökkeilyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna AP vähän konkreettisia esimerkkejä. Mitä miehesi haluaisi tehdä lomalla tai vapaalla, entä sinä? Miten lapset istuvat tähän kuvioon?
Mies haluaa möllöttää ja puuhastella mökillä (jota minä en siedä) ja minä haluaisin matkustella niin paljon kuin on varaa. Molemmissa on lapset mukana. Mutta voit varmaan arvata että hurjan paljon enemmän ollaan oltu mökillä kaikkien vuosien aikana. Nyt olisi varaa matkustaa, mutta miehen mielestä se on meidän lasten kanssa ajan ja rahan haaskausta. Saisin siis yksin mennä, mutta ei mua huvita yksin lähteä ympäri maailmaa kulkemaan.
Tää elämä on muuttunut kauheaksi tappeluksi vapaa-ajasta ja pian mies on varmaan kaikki 5 lomaviikkoaan siellä mökillä. Mä saan tehdä mitä mua huvittaa, mutta ei mua huvita yksin elää. Toki tuollaisella kuviolla lapset täytyisi jakaa vuoronperään, mutta helvetti en mä tällaista elämää halua.
Tykkään tuosta miehestä ja normielämä ihan ok, mutta varsinkin lomat on karseita. Miehellä ei ole halua joustaa.
ap
Mökki vs. ulkomaat on aika perustavanlaatuinen ero, jos molemmat vihaa toista.
Lähde lasten kanssa. Tai lähde kavereiden kanssa. Tai lähde tuntemattomien kanssa ryhmämatkalle. Ei ole tietenkään yhteistä aikaa, mutta matkustelu on juttu johon ei pitäisi pakottaa ketään.
Miksi inhoat mökkeilyä?
Tuleepa paljon kysymyksiä monelta. Edelliseen vastaus, että meillä ei ollut aikaisemmin niin paljon rahaa kuin nyt, emme voineet paljon matkustella ja elämä oli siksi mitä oli, ei tullut edes niin mietittyä mitä haluaisi, oli vaan onnellinen perheestä ja lapsista. Nyt kai sitten tullut molemmille enemmän ajatuksiin mitä haluaa tehdä ja mies haluaa yhä vähemmän matkustaa ja olla enemmän mökillä ja minä aivan päinvastoin.
En oikein tiedä mistä mökillä tykkäisin? Miehen mielestä siellä pitäisi koko ajan tehdä jotain, minua ei sellainen kiinnosta pätkääkään. Sitten kun otan rennosti ja päiväunia, miehellä menee hermot. Kyllä mökillä voi laittaa ruokaa, saunoa ja olla vieraiden kanssa, mutta se peruspuuhastelu (puiden teko, remontin teko, retkeily, marjastus) jota mieheni haluaisi harrastaa 4 viikkoa putkeen yököttää. Mä jaksaisin olla mökillä päivän, mieheni varmaan monta viikkoa. Ollaan aina oltu erilaisia ja nyt iän myötä ollaan vielä erilaisempia.
Haluaisin hyvä parisuhteen juuri tuon miehen kanssa, mutta tuo vapaa-aika. Yök yök.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun tartte miehen palkasta päättää ja mun mielestä voi olla omia rahoja ja omia menoja.
Mut pointti oli se, että mies ei ole valmis kompromisseihin. Hän voi omasta mielestään tehdä vapaa-ajan mitä haluaa eikä ole paljoakaan valmis tulemaan vastaan. Vähän voi jotain lomalla tehdä mun mieliksi mutta vähiin jää.
Mun mielestä tällaisessa pattitilanteessa kun molemmat haluaa vapaa-ajalta ihan eri asioita, pitäisi esim. lomien (5 vkoa vuodessa) sopia että puolet tehdään toisen mieliksi ja puolet toisin mieliksi.
Mies ajattelee, että hän voi johonkin omaan projektiinsa käyttää omaa rahaa ja aikaansa ihan miten haluaa välittämättä siitä mitä minä haluan. Normaali mies?
Ajattelenko mä jotenkin oudosti että toi mies on helvetin itsekäs? Vai onko kaikki aviopuolisot toisiaan kohtaan tuollaisia eli ihan normitouhua?
Ap
Minusta sinä vaikutat itsekkäältä.
Minusta molemmat. Mutta on ymmärrettävää, että kumpikin haluaa tehdä itseään miellyttäviä asioita eikä sellaisia, joista ei pidä. Eli yhteensopivuus vain on huono.
Tämän pitäisi olla itsestäänselvä johtopäätös, mutta ilmeisesti monet luulevat, että parisuhteessa kuuluu vuorotellen tehdä asioita, joista ei pidä, vain koska on kerran sovittu, että ollaan yhdessä.
Näinpä. Sanoin kerran eräälle miehelle, ettei meillä ole mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja niitä pitäisi suhteessa olla. Mies sanoi, että hänen kokemuksesta mukaan ei tarvitse. Mietin vain, että olisikohan tuossa yksi syy miksi ei enää kenenkään exänsä kanssa ole... En ymmärrä tuota (yleistä) ajatustapaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyyttä ei ole elää niin kuin haluaa. Itsekkyyttä on vaatia muita elämään niin kuin haluaa.
Parisuhteessa vain omalla tavallaan eläminen on itsekästä.
Kyllä, erottiin onneksi! Nuoruuden poikaystävä, avomies ja jopa aviomies (lapseton liitto) oli aivan käsittämätön mun näkökulmasta raha-asioissa. Yritin kaikenlaisia diilejä, miten kumpikin saisi käyttää rahaa omiin juttuihinsa. Tienasimme suunnilleen saman verran ja valmisttuamme olimme aika hyväpalkkaisia nuoria ihmisiä. Minä haluisin matkustaa ja sisustaa kotia, mies ostaa harrastusvermeitä. Yritin jossain vaiheessa esimerkiksi diiliä, että kumpikin saa "omaa rahaa 400 Euroa/kk", jotka saa "säästää" omiin juttuihinsa. Kummallakin siis vajaa 5000 Euroa vuodessa mielitekorahaa, josta sitten saa ne omat juttunsa. Mies innostui, että hyvä idea. Kunnes tajusi, etten minä aio tuosta omasta rahastani maksaa hänen ulkomaanmatkojaan. Siis laski sillai, että hän ostaa vajaalla 5000 Eurolla harrastuskamppeita ja minä käytän sen saman summan yhteiseen huvitteluun eli matkoihin. Ehei, ilmoitin, että matkustan yksin, ellei hänellä ole rahaa. Suuttui.
Etkö sä ole nähnyt tarpeelliseksi tutustua mieheesi ennen perheenperustamista vai miten ihmeessä sä olet halunnut pariutua miehen kanssa jolle olet täysin epäsopiva puoliso? Ja jotenkin sä saat tämän kaiken oman mokailusi vielä veivattua päässäsi miehen syyksi.