Lue keskustelun säännöt.
Kun parisuhteessa/perheessä halutaan tehdä aivan eri asioita ja käyttää rahaa aivan eri asioihin
15.04.2018 |
Onko muilla perheellisillä (useampi lapsi) pitkässä parisuhteessa olevilla tällaista ongelmaa?
Mieheni on muuttunut vuosien myötä aivan mahdottomaksi. Hänellä ei ole mitään haluja kompromisseihin, vaan hänen pitäisi saada laittaa palkkansa mihin haluaa ja käyttää vapaa-aikansa mihin haluaa. Ja nämä ovat asioita, joita en voi sietää /jotka ei vaan kiinnosta. Mua kiinnostaa aivan muut asiat, mutta hän ei ole valmis kompromisseihin vaan sanoo että mä saan käyttää rahani ja aikani mihin haluan. Mutta kun mä haluaisin parisuhteen ja jotain yhteistäkin. Kaikki yhteinen voi vaan mennä miehen ehdoilla. Mitä helvettiä tässä voi tehdä?
Ero käynyt molemmilla mielessä, mutta kun muuten elämä ihan ok ja tykätään vielä toisistamme. Tämä vapaa-aika (illat, viikonloput, lomat) hajottaa vaan meidän täysin erilleen. Mitä järkeä sellaisessa parisuhteessa enää on? Miksi mies on niin itsekäs eikä voi ajatella että vuoron perään teemme asioita jotka toiselle tärkeitä? Eikä elämän nyt tarvitsisi pelkkää yhdessäoloa olla, mutta kyllä perheessä ja parisuhteessa mun mielestä pitää joskus jotain kivaa tehdä yhdessäkin. Tosin sitä aika vaikea löytää, kun molemmille kiva täysin jotain erilaista.
Eroko ainoa vaihtoehto?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut aina itsestäänselvää käyttää omalla työlläni ansaitsemani rahat ja vapaa-aikani juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Parisuhdekumppanitkin ovat tulleet elämääni juuri harrastusten kautta.
En kyllä totta puhuen suostuisi käyttämään esimerkiksi puolta lomistani johonkin, mistä en yhtään tykkää. Minulle sopii ihan hyvin se, että asioita tehdään parisuhteessa myös erikseen. Minun kanssani pärjäävät itsenäiset ja omaa vapauttaan arvostavat naiset, joiden ei tarvitse olla joka päivä kumppaninsa kyljessä.
Siitä olen kyllä täysin samaa mieltä, että parisuhteessa täytyy olla yhteistä kivaa tekemistä. Ei muuten kannata parisuhteessa ollakaan.
Kuinka paljon yhteistä kivaa tekemistä on sinusta sopivasti?
Kolmena tai neljänä iltana viikossa on sopiva määrä jotakin mukavaa yhteistä ohjelmaa kuten leffassa käyntiä, yhteistä kokkailua, luontoretkiä, baarissa istumista... ja tietysti seksiä siihen päälle. Laatuaikaa, ei tylsää arjen jakamista.
Ette asu yhdessä?
Ei asuta. Tykkään siitä, että on oma koti ja oma elämä. Tällä tavalla saa parisuhteesta ne parhaat palat. Yhteen muuttaminen ei toisi mitään lisäarvoa.
Teillä ei myöskään ilmeisesti ole lapsia tai vietätte ajan keskenään aina ilman lapsia?
Me ollan kahdestaan kerran vuodessa (!) miehen kanssa yksi ilta. Sitä tarkoitin sillä että on vähän yhteistä aikaa. Ja muusta ajasta jolloin lapset pyörii tässä mukana kinataan että kumman mukaan mentäisi. Jos te näette 4 iltaa viikossa se kuulostaa mun korviin hurjan paljolta parisuhdeajalta. Elät varmaan aika eri elämäntilanteessa.
ap
Onko teillä seksiä kerran vuodessa?
Meillä on joka ilta (lähes) 2-3h yhteistä aikaa mutta seksiä kerran kuussa säkällä koska mies ei halua käyttää yhteistä aikaa seksiin kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut aina itsestäänselvää käyttää omalla työlläni ansaitsemani rahat ja vapaa-aikani juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Parisuhdekumppanitkin ovat tulleet elämääni juuri harrastusten kautta.
En kyllä totta puhuen suostuisi käyttämään esimerkiksi puolta lomistani johonkin, mistä en yhtään tykkää. Minulle sopii ihan hyvin se, että asioita tehdään parisuhteessa myös erikseen. Minun kanssani pärjäävät itsenäiset ja omaa vapauttaan arvostavat naiset, joiden ei tarvitse olla joka päivä kumppaninsa kyljessä.
Siitä olen kyllä täysin samaa mieltä, että parisuhteessa täytyy olla yhteistä kivaa tekemistä. Ei muuten kannata parisuhteessa ollakaan.
Kuinka paljon yhteistä kivaa tekemistä on sinusta sopivasti?
Kolmena tai neljänä iltana viikossa on sopiva määrä jotakin mukavaa yhteistä ohjelmaa kuten leffassa käyntiä, yhteistä kokkailua, luontoretkiä, baarissa istumista... ja tietysti seksiä siihen päälle. Laatuaikaa, ei tylsää arjen jakamista.
Ette asu yhdessä?
Ei asuta. Tykkään siitä, että on oma koti ja oma elämä. Tällä tavalla saa parisuhteesta ne parhaat palat. Yhteen muuttaminen ei toisi mitään lisäarvoa.
Teillä ei myöskään ilmeisesti ole lapsia tai vietätte ajan keskenään aina ilman lapsia?
Me ollan kahdestaan kerran vuodessa (!) miehen kanssa yksi ilta. Sitä tarkoitin sillä että on vähän yhteistä aikaa. Ja muusta ajasta jolloin lapset pyörii tässä mukana kinataan että kumman mukaan mentäisi. Jos te näette 4 iltaa viikossa se kuulostaa mun korviin hurjan paljolta parisuhdeajalta. Elät varmaan aika eri elämäntilanteessa.
ap
Olen samaa mieltä siitä, että neljä parisuhdeiltaa viikossa tuntuu välillä paljolta. Introverttina kun tarvitsen aika paljon omaa aikaa ihan vain latautumiseen, omista harrastuksista nyt puhumattakaan. Valitettavasti erehdyin pokaamaan harvinaisen hauskan ja seksikkään naisen, josta on todella vaikea pitää näppejä erossa. :/
Lapsia ei ole eikä mielenkiintoa hankkia niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun tartte miehen palkasta päättää ja mun mielestä voi olla omia rahoja ja omia menoja.
Mut pointti oli se, että mies ei ole valmis kompromisseihin. Hän voi omasta mielestään tehdä vapaa-ajan mitä haluaa eikä ole paljoakaan valmis tulemaan vastaan. Vähän voi jotain lomalla tehdä mun mieliksi mutta vähiin jää.
Mun mielestä tällaisessa pattitilanteessa kun molemmat haluaa vapaa-ajalta ihan eri asioita, pitäisi esim. lomien (5 vkoa vuodessa) sopia että puolet tehdään toisen mieliksi ja puolet toisin mieliksi.
Mies ajattelee, että hän voi johonkin omaan projektiinsa käyttää omaa rahaa ja aikaansa ihan miten haluaa välittämättä siitä mitä minä haluan. Normaali mies?
Ajattelenko mä jotenkin oudosti että toi mies on helvetin itsekäs? Vai onko kaikki aviopuolisot toisiaan kohtaan tuollaisia eli ihan normitouhua?
Ap
Minusta sinä vaikutat itsekkäältä.
Minusta molemmat. Mutta on ymmärrettävää, että kumpikin haluaa tehdä itseään miellyttäviä asioita eikä sellaisia, joista ei pidä. Eli yhteensopivuus vain on huono.
Kyllä jotakin yhteistä aikaa pitää parisuhteessa olla ja perushalua olla kiinnostunut tietämään, mitä toinenkin haluaisi. Molempien täytyy tehdä kompromisseja. Hyvä, ap, kun olet ottanut itseäsi niskasta kiinni ja näyttänyt miehellesi, ettei ole normaalia, jos aina tehdään vain toisen ihmisen toiveiden mukaisesti. Harmi vaan, että ero näyttää jotenkin odotettavalta asialta ellei mies saa aivotäräystä ja muuta ajatusmaailmaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun tartte miehen palkasta päättää ja mun mielestä voi olla omia rahoja ja omia menoja.
Mut pointti oli se, että mies ei ole valmis kompromisseihin. Hän voi omasta mielestään tehdä vapaa-ajan mitä haluaa eikä ole paljoakaan valmis tulemaan vastaan. Vähän voi jotain lomalla tehdä mun mieliksi mutta vähiin jää.
Mun mielestä tällaisessa pattitilanteessa kun molemmat haluaa vapaa-ajalta ihan eri asioita, pitäisi esim. lomien (5 vkoa vuodessa) sopia että puolet tehdään toisen mieliksi ja puolet toisin mieliksi.
Mies ajattelee, että hän voi johonkin omaan projektiinsa käyttää omaa rahaa ja aikaansa ihan miten haluaa välittämättä siitä mitä minä haluan. Normaali mies?
Ajattelenko mä jotenkin oudosti että toi mies on helvetin itsekäs? Vai onko kaikki aviopuolisot toisiaan kohtaan tuollaisia eli ihan normitouhua?
Ap
Minusta sinä vaikutat itsekkäältä.
Minusta molemmat. Mutta on ymmärrettävää, että kumpikin haluaa tehdä itseään miellyttäviä asioita eikä sellaisia, joista ei pidä. Eli yhteensopivuus vain on huono.
Tämän pitäisi olla itsestäänselvä johtopäätös, mutta ilmeisesti monet luulevat, että parisuhteessa kuuluu vuorotellen tehdä asioita, joista ei pidä, vain koska on kerran sovittu, että ollaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna AP vähän konkreettisia esimerkkejä. Mitä miehesi haluaisi tehdä lomalla tai vapaalla, entä sinä? Miten lapset istuvat tähän kuvioon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut aina itsestäänselvää käyttää omalla työlläni ansaitsemani rahat ja vapaa-aikani juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Parisuhdekumppanitkin ovat tulleet elämääni juuri harrastusten kautta.
En kyllä totta puhuen suostuisi käyttämään esimerkiksi puolta lomistani johonkin, mistä en yhtään tykkää. Minulle sopii ihan hyvin se, että asioita tehdään parisuhteessa myös erikseen. Minun kanssani pärjäävät itsenäiset ja omaa vapauttaan arvostavat naiset, joiden ei tarvitse olla joka päivä kumppaninsa kyljessä.
Siitä olen kyllä täysin samaa mieltä, että parisuhteessa täytyy olla yhteistä kivaa tekemistä. Ei muuten kannata parisuhteessa ollakaan.
Kuinka paljon yhteistä kivaa tekemistä on sinusta sopivasti?
Kolmena tai neljänä iltana viikossa on sopiva määrä jotakin mukavaa yhteistä ohjelmaa kuten leffassa käyntiä, yhteistä kokkailua, luontoretkiä, baarissa istumista... ja tietysti seksiä siihen päälle. Laatuaikaa, ei tylsää arjen jakamista.
Ette asu yhdessä?
Ei asuta. Tykkään siitä, että on oma koti ja oma elämä. Tällä tavalla saa parisuhteesta ne parhaat palat. Yhteen muuttaminen ei toisi mitään lisäarvoa.
Teillä ei myöskään ilmeisesti ole lapsia tai vietätte ajan keskenään aina ilman lapsia?
Me ollan kahdestaan kerran vuodessa (!) miehen kanssa yksi ilta. Sitä tarkoitin sillä että on vähän yhteistä aikaa. Ja muusta ajasta jolloin lapset pyörii tässä mukana kinataan että kumman mukaan mentäisi. Jos te näette 4 iltaa viikossa se kuulostaa mun korviin hurjan paljolta parisuhdeajalta. Elät varmaan aika eri elämäntilanteessa.
ap
Onko teillä seksiä kerran vuodessa?
Meillä on joka ilta (lähes) 2-3h yhteistä aikaa mutta seksiä kerran kuussa säkällä koska mies ei halua käyttää yhteistä aikaa seksiin kanssani.
On meillä seksiä 3-4 krt kuukaudessa. Nukutaan kuitenkin samassa sängyssä :)
Mutta lapset on sen ikäisiä että meillä ei ole koskaan aikaa kotona olla kaksin.
Joku kysyi, että tehdäänkö perheenä yhteisiä juttuja, niin tehdään lomilla. Ehkä 1 lomaviikko miehen mieliksi, 1 lomaviikko mun mieliksi. Ja molemmat kiristelee hampaitaan ne viikot.
Seksi ja muuten mukava ihminen ehkä pitää tässä parisuhteessa, mutta on kamalaa että mies ei voi muuta kuin pitkän yrityksen jälkeen suostua mun mielestä johonkin mukavaan. Mä menen hänen mieleisiin juttuja naama väärinpäin, mutta menen ja yritän. Tää kuulostaa varmaan kummalliselta perheeltä, mutta epäilen että aika monella on tällaista elämää.
Tässä vaan alkaa hajoamaan molempien päät pikkuhiljaa. Mä en halua yksin tehdä kaikkea kivaa elämässäni, mies ehkä haluaisikin. Eli mulle tämä parisuhde tärkeämpi.
Muutama kommentoi, että minä olen tässä se itsekäs. En ymmärrä. Jos itse olen 50 % vapaa-ajasta menemään toisen mielihalujen mukaan ja mies ei suostu venymään 50 % niin en ymmärrä että MINÄ olen itsekäs. Eiköhän se ole tuo mies?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut aina itsestäänselvää käyttää omalla työlläni ansaitsemani rahat ja vapaa-aikani juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Parisuhdekumppanitkin ovat tulleet elämääni juuri harrastusten kautta.
En kyllä totta puhuen suostuisi käyttämään esimerkiksi puolta lomistani johonkin, mistä en yhtään tykkää. Minulle sopii ihan hyvin se, että asioita tehdään parisuhteessa myös erikseen. Minun kanssani pärjäävät itsenäiset ja omaa vapauttaan arvostavat naiset, joiden ei tarvitse olla joka päivä kumppaninsa kyljessä.
Siitä olen kyllä täysin samaa mieltä, että parisuhteessa täytyy olla yhteistä kivaa tekemistä. Ei muuten kannata parisuhteessa ollakaan.
Kuinka paljon yhteistä kivaa tekemistä on sinusta sopivasti?
Kolmena tai neljänä iltana viikossa on sopiva määrä jotakin mukavaa yhteistä ohjelmaa kuten leffassa käyntiä, yhteistä kokkailua, luontoretkiä, baarissa istumista... ja tietysti seksiä siihen päälle. Laatuaikaa, ei tylsää arjen jakamista.
Ette asu yhdessä?
Ei asuta. Tykkään siitä, että on oma koti ja oma elämä. Tällä tavalla saa parisuhteesta ne parhaat palat. Yhteen muuttaminen ei toisi mitään lisäarvoa.
Teillä ei myöskään ilmeisesti ole lapsia tai vietätte ajan keskenään aina ilman lapsia?
Me ollan kahdestaan kerran vuodessa (!) miehen kanssa yksi ilta. Sitä tarkoitin sillä että on vähän yhteistä aikaa. Ja muusta ajasta jolloin lapset pyörii tässä mukana kinataan että kumman mukaan mentäisi. Jos te näette 4 iltaa viikossa se kuulostaa mun korviin hurjan paljolta parisuhdeajalta. Elät varmaan aika eri elämäntilanteessa.
ap
Olen samaa mieltä siitä, että neljä parisuhdeiltaa viikossa tuntuu välillä paljolta. Introverttina kun tarvitsen aika paljon omaa aikaa ihan vain latautumiseen, omista harrastuksista nyt puhumattakaan. <strong>Valitettavasti erehdyin pokaamaan harvinaisen hauskan ja seksikkään naisen, josta on todella vaikea pitää näppejä erossa. :/</strong>
Lapsia ei ole eikä mielenkiintoa hankkia niitä.
Tuttu kohtalo. Välillä väsyttää armottomasti, kun edellinen yö meni seksin merkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ollut aina itsestäänselvää käyttää omalla työlläni ansaitsemani rahat ja vapaa-aikani juuri sellaisiin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Parisuhdekumppanitkin ovat tulleet elämääni juuri harrastusten kautta.
En kyllä totta puhuen suostuisi käyttämään esimerkiksi puolta lomistani johonkin, mistä en yhtään tykkää. Minulle sopii ihan hyvin se, että asioita tehdään parisuhteessa myös erikseen. Minun kanssani pärjäävät itsenäiset ja omaa vapauttaan arvostavat naiset, joiden ei tarvitse olla joka päivä kumppaninsa kyljessä.
Siitä olen kyllä täysin samaa mieltä, että parisuhteessa täytyy olla yhteistä kivaa tekemistä. Ei muuten kannata parisuhteessa ollakaan.
Kuinka paljon yhteistä kivaa tekemistä on sinusta sopivasti?
Kolmena tai neljänä iltana viikossa on sopiva määrä jotakin mukavaa yhteistä ohjelmaa kuten leffassa käyntiä, yhteistä kokkailua, luontoretkiä, baarissa istumista... ja tietysti seksiä siihen päälle. Laatuaikaa, ei tylsää arjen jakamista.
Ette asu yhdessä?
Ei asuta. Tykkään siitä, että on oma koti ja oma elämä. Tällä tavalla saa parisuhteesta ne parhaat palat. Yhteen muuttaminen ei toisi mitään lisäarvoa.
Teillä ei myöskään ilmeisesti ole lapsia tai vietätte ajan keskenään aina ilman lapsia?
Me ollan kahdestaan kerran vuodessa (!) miehen kanssa yksi ilta. Sitä tarkoitin sillä että on vähän yhteistä aikaa. Ja muusta ajasta jolloin lapset pyörii tässä mukana kinataan että kumman mukaan mentäisi. Jos te näette 4 iltaa viikossa se kuulostaa mun korviin hurjan paljolta parisuhdeajalta. Elät varmaan aika eri elämäntilanteessa.
ap
Onko teillä seksiä kerran vuodessa?
Meillä on joka ilta (lähes) 2-3h yhteistä aikaa mutta seksiä kerran kuussa säkällä koska mies ei halua käyttää yhteistä aikaa seksiin kanssani.On meillä seksiä 3-4 krt kuukaudessa. Nukutaan kuitenkin samassa sängyssä :)
Mutta lapset on sen ikäisiä että meillä ei ole koskaan aikaa kotona olla kaksin.
Joku kysyi, että tehdäänkö perheenä yhteisiä juttuja, niin tehdään lomilla. Ehkä 1 lomaviikko miehen mieliksi, 1 lomaviikko mun mieliksi. Ja molemmat kiristelee hampaitaan ne viikot.
Seksi ja muuten mukava ihminen ehkä pitää tässä parisuhteessa, mutta on kamalaa että mies ei voi muuta kuin pitkän yrityksen jälkeen suostua mun mielestä johonkin mukavaan. Mä menen hänen mieleisiin juttuja naama väärinpäin, mutta menen ja yritän. Tää kuulostaa varmaan kummalliselta perheeltä, mutta epäilen että aika monella on tällaista elämää.
Tässä vaan alkaa hajoamaan molempien päät pikkuhiljaa. Mä en halua yksin tehdä kaikkea kivaa elämässäni, mies ehkä haluaisikin. Eli mulle tämä parisuhde tärkeämpi.
Muutama kommentoi, että minä olen tässä se itsekäs. En ymmärrä. Jos itse olen 50 % vapaa-ajasta menemään toisen mielihalujen mukaan ja mies ei suostu venymään 50 % niin en ymmärrä että MINÄ olen itsekäs. Eiköhän se ole tuo mies?
ap
Sanot itsekin, ettei mies vaadi sinua mukaan omiin harrastuksiinsa, mutta sinä vaadit miestä mukaan omiisi. Itsekkyyttä ei ole elää niin kuin haluaa vaan vaatia muita elämään niin kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies siis lakannut haluamasta asioita, joita hän halusi ennen, vai lakannut tekemästä kompromissejä?
Mä olen lakannut tekemästä kaiken miehen halujen mukaan. Haluan tehdä elämässä kivoja asioita enemmän. Mies on vaan tottunut niin kauan siihen, että mentiin hänen pillinsä mukaan, niin nyt uhkaa erolla kun minä kamala nainen haluaisin tehdä jotain omia kivoja juttuja yhdessä. En halua yksin käyttää aikaani kivoissa asioissa ja kärvistellä yhteistä aikaa ja katsella hänen toohotuksiaan.
ap
Eli oikeastaan sinä siis olet muuttunut eikä mies. Miehesi näkökulmasta tilanne oli aiemmin oikein hyvä ja nyt sinä vain olet heittäytynyt hankalaksi. Tämä ei ole mitenkään harvinaista parisuhteissa, joissa ei aiemminkaan ole ollut mitään sellaista, mitä molemmat haluaisivat tehdä. Teillä ei ole tehty edes kompromisseja vaan miehesi on saanut päättää, mitä teette tai ette tee. Sulla on tottakai oikeus haluta tehdä jotain itseäsikin miellyttävää, en mä sitä tarkoita, että teidän pitäisi jatkaa samalla linjalla kuin ennenkin. Olisiko mahdollista löytää jotain sellaista tekemistä, mistä te molemmat olisitte kiinnostuneita? Jotain uutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies siis lakannut haluamasta asioita, joita hän halusi ennen, vai lakannut tekemästä kompromissejä?
Mä olen lakannut tekemästä kaiken miehen halujen mukaan. Haluan tehdä elämässä kivoja asioita enemmän. Mies on vaan tottunut niin kauan siihen, että mentiin hänen pillinsä mukaan, niin nyt uhkaa erolla kun minä kamala nainen haluaisin tehdä jotain omia kivoja juttuja yhdessä.
ap
Ja miksi sä ylipäänsä lähdit tuollaiseen mukaan, että mennään vain miehen mielenkiintojen mukaan? Eikö sulla ollut minkäänlaista itsekunnioitusta, vai miksi sä noin menit alistumaan? Eikö sua alussakaan yhtään epäilyttänyt sellainen mies, joka halusi heti vaan määrätä kaikesta tekemisestä? Eipä olisi meikäläistä kyllä pompoteltu tuolla tavalla koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna AP vähän konkreettisia esimerkkejä. Mitä miehesi haluaisi tehdä lomalla tai vapaalla, entä sinä? Miten lapset istuvat tähän kuvioon?
Mies haluaa möllöttää ja puuhastella mökillä (jota minä en siedä) ja minä haluaisin matkustella niin paljon kuin on varaa. Molemmissa on lapset mukana. Mutta voit varmaan arvata että hurjan paljon enemmän ollaan oltu mökillä kaikkien vuosien aikana. Nyt olisi varaa matkustaa, mutta miehen mielestä se on meidän lasten kanssa ajan ja rahan haaskausta. Saisin siis yksin mennä, mutta ei mua huvita yksin lähteä ympäri maailmaa kulkemaan.
Tää elämä on muuttunut kauheaksi tappeluksi vapaa-ajasta ja pian mies on varmaan kaikki 5 lomaviikkoaan siellä mökillä. Mä saan tehdä mitä mua huvittaa, mutta ei mua huvita yksin elää. Toki tuollaisella kuviolla lapset täytyisi jakaa vuoronperään, mutta helvetti en mä tällaista elämää halua.
Tykkään tuosta miehestä ja normielämä ihan ok, mutta varsinkin lomat on karseita. Miehellä ei ole halua joustaa.
ap
Eli ap haluaisi loisia miehen lompakolla. Yllättävää. NOT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ap haluaisi loisia miehen lompakolla. Yllättävää. NOT
Ei ole rahasta kiinni. Meidän rahatilanne on ihan hyvä molemmin puolin. Kyse on tahtojen taistelusta.
Kuka tahtoo enemmän ja mitä, ja kuka saa sen minkä haluaa.
Toki voidaan elää molemmat omaa elämää viikonloput ja lomat ja jakaa lapset vuorotellen, mutta en tiedä millainen parisuhde/perhe sitten olisimme. Mies voisi olla onnellisempi, minä ja lapset ehkä ei.
Yritän vielä tämän parisuhteen eteen, mutta tuntuu että miehen yrittäminen aika vähissä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna AP vähän konkreettisia esimerkkejä. Mitä miehesi haluaisi tehdä lomalla tai vapaalla, entä sinä? Miten lapset istuvat tähän kuvioon?
Mies haluaa möllöttää ja puuhastella mökillä (jota minä en siedä) ja minä haluaisin matkustella niin paljon kuin on varaa. Molemmissa on lapset mukana. Mutta voit varmaan arvata että hurjan paljon enemmän ollaan oltu mökillä kaikkien vuosien aikana. Nyt olisi varaa matkustaa, mutta miehen mielestä se on meidän lasten kanssa ajan ja rahan haaskausta. Saisin siis yksin mennä, mutta ei mua huvita yksin lähteä ympäri maailmaa kulkemaan.
Tää elämä on muuttunut kauheaksi tappeluksi vapaa-ajasta ja pian mies on varmaan kaikki 5 lomaviikkoaan siellä mökillä. Mä saan tehdä mitä mua huvittaa, mutta ei mua huvita yksin elää. Toki tuollaisella kuviolla lapset täytyisi jakaa vuoronperään, mutta helvetti en mä tällaista elämää halua.
Tykkään tuosta miehestä ja normielämä ihan ok, mutta varsinkin lomat on karseita. Miehellä ei ole halua joustaa.
ap
Minkä verran miehesi ehdotti matkustelua suhteenne alussa? Ennen lapsia? Vai eikö ehdottanut lainkaan? Suurin osa ihmisistä muuttuu iän myötä jääräpäisemmiksi ja jos miehesi ei ole välittänyt matkustelusta aiemminkaan, on aika epätodennäköistä, että hän nytkään haluaisi alkaa matkustelemaan.
Hyvä ap. Et voi muuttaa miestäsi. Mieti paraneeko ja huononeeko elämäsi jos eroat. Jos päätät pysyä liitossa neuvoisin sinua liittymään johonkin matkailevaan klubiin tai vastaavaan. Ethän painosta miestäsi mukaan vaan matkustat hyvässä seurassa ja olet miehellesi kiitollinen kun hän hoitaa lapset sillä aikaa.
Meillä sama, paitsi että suostuisin tekemään miehenkaa mitä vaan ja mies ei tahdo tehdä kanssani mitään.
Ainostaan anoppilaan ottaa minut ja lapset mukaan.
Taidetaan olla miehelle vain status symboli ja työmaa. Ja ilmainen kodinhoitaja sekä lapsenhoitaja.
Mutta sinun ongelmaasi. Minusta loma olisi järkevä jakaa niin että tekisitte jotain yhdessä mistä molemmat pitää edes vähän, jotain lasten kanssa ja jotain itseksenne.
Ja rahat eivät voi mennä vain omiin tarpeisiin vaan on otettava huomioon lapset.
Asiassa kuin asiassa täystyrmäys ja kompromisseista kieltäytyminen kertoo suuresta itsekkyydestä ja toisen kunniottamisen puutteesta.
Hän ei välitä miltä sinusta tuntuu tai mitä seurauksia siitä tulee, Ainostaan välittää omists tarpeistaan ja saa ne läpi vedoten että sinulla on samat oikeudet.
Oikeudet joita sinä et halua, oikeudet olla yhtä tyly ja itsekäs. Diktaattori.
Kaveri kertoi että hänen mies oli tilannut kalliin pyörän eikä muistanut että vuokrat ja ruoat ja lasten päivähoito maksaa.
Tuon takia en ota enää miestä samaan asuntoon. Niistä on niin hankala päästä eroon.
Mä olen lakannut tekemästä kaiken miehen halujen mukaan. Haluan tehdä elämässä kivoja asioita enemmän. Mies on vaan tottunut niin kauan siihen, että mentiin hänen pillinsä mukaan, niin nyt uhkaa erolla kun minä kamala nainen haluaisin tehdä jotain omia kivoja juttuja yhdessä. En halua yksin käyttää aikaani kivoissa asioissa ja kärvistellä yhteistä aikaa ja katsella hänen toohotuksiaan.
ap