Lue keskustelun säännöt.
Kirjoitin henkilökohtaisen kirjeen eräälle sukulaiselleni ja arvatkaapas mitä sitten?
14.04.2018 |
Tämä samainen sukulainen on jakanut kirjettäni teksteineen ympäriinsä.
Meni vielä töpeksimään niin, että hänen puolisonsa, jolle oli kirjeeni luettavakseen antanut, uhkasi lähettää kirjeeni kolmannelle henkilölle - en voi kuin ihmetellä, kuinka matalaotsainen ihminen voikin olla ja tietämätön, ettei toisen henkilön henkilökohtaiseksi kirjeeksi tarkoitettua kirjettä jaeskella muille. Tyhmyyttä tuokin, mutta minkäs teet!
Huh, huh, parempi vaan kaartaa kaukaa tuonkaltaiset höntit.
Kommentit (18)
No, se on siinä vaiheessa vastaanottajan omaisuutta, kun hän kirjeen saa, joten hän voi vaikka painattaa sen huomisen Hesariin. Fiksuahan se ei olisi, mutta voisi kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit ilmeisesti jotain, mitä joudut nyt sitten häpeämään?
Prinsessa Dianan rakastaja ja ratsastuksenopettaja upseeri James Hewitt lienee tunnetuin henkilö , joka vieläpä kauppasi Dianalta saamiaan rakkauskirjeitä . Lehdistölle. Kaikkien julkisesti pällisteltäviksi.
Hieno upseeri ja ......herrasmies.
Voi. Mä sain joskus luokkakaverilta rakkauskirjeen ja opettaja nappas sen kädestäni ja luki kirjeen ääneen. Oli kyllä opettajalta törkeä temppu kun kirjeen antaja oli ujo ja koulukiusattu.
En osaa vastata tähän mitään ennen kuin avaat minkälaisesta kirjeestä oli kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi. Mä sain joskus luokkakaverilta rakkauskirjeen ja opettaja nappas sen kädestäni ja luki kirjeen ääneen. Oli kyllä opettajalta törkeä temppu kun kirjeen antaja oli ujo ja koulukiusattu.
Ihan vetää sanattomaksi tämä tapaus, jos törkeitä tekoja ovat muutkin vastaavat tässä ketjussä.
Kirjeen saaja voi halutessaan julkistaa kirjeen. MIKÄÄN ei kiellä sellaista. Kirjeeseen ei siis pidä kirjoittaa mitään, mitä ei haluaisi julkiseksi tiedoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit ilmeisesti jotain, mitä joudut nyt sitten häpeämään?
Ap. kuittaa tähän kommenttiin sen verran, että en todellakaan kirjoittanut sellaista asiaa, jota joutuisin häpeämään millään muotoa, mutta sen verran pitäisi vastaanottajallakin olla älliä, ettei henkilökohtaiseksi kirjeeksi tarkoitettua tekstiä mennä näyttelemään muille, joille sitä ei ole alunperinkään tarkoitettu!!!
Fiksu ihminen ymmärtääkin yllämainitsemani asian, mutta tyhmyri ei!
Paljastuksia pahaa-aavistamattomista ihmisistä tekevät "ystävät" , oli kyse sitten kirjeistä, valokuvista tai luottamuksellisista henkiklökohtaisista asioista ovat pahimpia rottia kaikkien mielestä.
Ihan kaikkien.
Juorupalkkiotkin, ne lehdistä saadut, ovat aina juudaksen kolikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjeen saaja voi halutessaan julkistaa kirjeen. MIKÄÄN ei kiellä sellaista. Kirjeeseen ei siis pidä kirjoittaa mitään, mitä ei haluaisi julkiseksi tiedoksi.
Älä puhu vastoin totuutta. Normi-ihminen ei levittele toiselta ihmiseltä saamaansa henkilökohtaista kirjettään kenellekään muille.
Eipähän tarvitse enää seurustella noin töllykän ihmisen kanssa, joka jaeskelee saamiansa henk.kohtaisia kirjeitään ympäriinsä.
Itse olen haudannut ns. "elävältä" vastaavanlaiset henkilöt elämästäni ja poistanut heidät piireistäni. Enkä kumma kyllä ole kaivannut yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitit ilmeisesti jotain, mitä joudut nyt sitten häpeämään?
Pointti ei tässä ole nyt kirjeen sisältö vaan miten saaja siihen suhtautuu.
Täydellistä kunnioituksen puutetta vastaanottajalta on retostella kirjeen sisällöllä.
Normaali ihminen ymmärtää että kirjeen sisältö on henkilökohtainen ja suhtautuu siihen sen mukaan.
Tarinan mukaan eräällä (lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyvällä) työpaikalla työntekijä harrasti sellaista, että iltaisin pommitti eritoten ihan uusia työkavereitaan muka-viattomin tekstiviestin tyyliin
"mitä mieltä olet siitä ja siitä vanhemmasta tai lapsesta"," mitä sinä sanoitakaan silloin siitä tai tuosta". Mikäli pahaa-aavistamaton työkaveri meni lankaan ja avutui tekstiviestillä jotain, tämä työpaikkapiru lähetti välittömästi tekstarin edelleen asianomaiselle josta oli itse aluksi onkinut mielipiteitä. Yleensä tarttui aina negatiiviseen siis. Myös erityisen pidettyjä ohjaajia yritti saada ansaan kateuksissaan.
Lopuksi tämä oli yleistä tietoa tuon naisen touhut, joten työkavereita varoiteltiiin asiasta ja neuvottiin lähettämään hänelle mikäli mielistelevän urkkivan tekstin saivat seuraavan vastauksen
" Kuule nämä asiat kuuluu vaitiolovelvollisuuden ja yksityisyyden piiriin , mielestäni ei ole sopivaa tai asiallista vaihtaa mielipiteitä työajan ulkopuolella asiakkaista, puhutaan työpaikalla yhdessä vanhempien kanssa jos tarvetta ilmenee "
Uusia työntekijöitä varoitettiin tästä pöljästä, mutta vain jos uudet olivat mukavia.
Paskiaisille ei kuulemma puhuttu kieroilevasta juorukellosta sanaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä nykyään menee ihmisen yksityisyyden rajat? Miten pitkälle ihmisellä on oikeus määritellä oman yksityiselämänsä rajat?
Jos on ystävätär joka kirjoittaa päiväkirjaansa kaikkien uskomat salaisuudet ja laittaa sen olohuoneensa hyllylle näkyvälle paikalle perustellen että "se on minun päiväkirjani ja saan kirjoittaa siihen mitä haluan" niin onko hän oikeassa. Näinkin on tiettävästi tapahtunut. Toki on nykyään entinen ystävätär tästä syystä monelle.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Mä sain joskus luokkakaverilta rakkauskirjeen ja opettaja nappas sen kädestäni ja luki kirjeen ääneen. Oli kyllä opettajalta törkeä temppu kun kirjeen antaja oli ujo ja koulukiusattu.
Heh. Olet siis niitä "kiusattuja". Koululuokkien ryhmädynamiikka toimii nimittäin hieman eri tavalla, ja sen dynamiikan ulkopuolelle jätetään säännönmukaisesti lähes kaikissa tapauksissa vain tietyn tyyppiset oppilaat, ja yleensä niitä ovat rumat, lihavat, sairaat, vammaiset, autistit ja hikarit. Nämä kattavat suurimman osan oikeasti kiusatuista ja syrjäytetyistä oppilaista kautta koko maailman, ja he eivät todellakaan profiloidu vastakkaisen (tai samankaan sukupuolen) silmissä miksikään houkutteleviksi ihastuksen ja huomioinnin kohteiksi, vaan päinvastoin heidät nähdään sukupuolettomina ja aseksuaalisina ällöttävinä olioina.
Heille ei lähetellä rakkauskirjeitä luokkakaverien toimesta, sillä heillä ei ole tosiasiassa ensimmäistäkään luokkakaveria, varsinkaan vastakkaisesta sukupuolesta.
Oikeasti kiusattu eristetään vähitellen koko luokasta ja mahdollisesti rinnakkaisluokistakin, ja hänen asemansa on varsin erilainen mitä sinun on selvästikään ollut. Todennäköisesti omallakin luokallasi tai ainakin omassa koulussasi on ollut myös oikeasti syrjäytettyjä oppilaita, joista kaikki ovat hiljaa tienneet, mutta joista vain harvat pääkiusaajia ja mahdollistajia lukuun ottamatta ovat mitään lausuneet ääneen.
Esimerkki elävästä elämästä: 23 oppilaan luokka, jossa 4 oikeasti kiusattua (pieni paikkakunta, suhteellisen korkea luku), 1 asperger hikaripoika, 2 lihavaa ja rumaa tyttöä ja lihava ja ruma hikarityttö, joista tytöt muodostavat pakon edessä oman klikin, kun muutkaan eivät heitä huolineet, poika on omillaan. Kukaan oikeasti kiusatuista ei saa minkäänlaista ihailua tai vastakaikua oman viiteryhmänsä vastakkaiselta tai samalta sukupuolelta. Vastakkaisen sukupuolen edustajat suhtautuvat jopa kaikista vihamielisimmin, kukaan ei koske kepilläkään noihin oppilaisiin ja he selvästi tiesivät sen, eivät haaveilleet mistään yläasteiässäkään, kun muut ihastuivat ja kokeilivat siipiään seurustelun saralla. Alistuneita, hiljennettyjä. Vielä aikuisinakaan 2 kiusatuista ei ole ilmeisimminkään koskaan seurustellut ja toinen heistä (objektiivisesti ottaen luokan rumin henkilö, arvoasteikolla 2-3) on huomattavan estynyt ja varautunut vastakkaisen sukupuolen suhteen 1 on naimisissa ja 1 ensimmäisessä parisuhteessa. Ikää kaikilla on yli 30 v.
Että sori nyt vaan, mutta tämä taitaa olla paremminkin se totuus.
Olisi hauska kuulla julkaisijan puolustuspuhe. Mitä hanakammin tuomitsee, sitä todennäköisemmin painaa myös huono omatunto.
Vierailija kirjoitti:
Olisi hauska kuulla julkaisijan puolustuspuhe. Mitä hanakammin tuomitsee, sitä todennäköisemmin painaa myös huono omatunto.
No tokkopa tuommoisten paskiaisten pääkopassa mitään kiinnostavaa pyörii.
Aivotoiminnan tyhjyys ja tyhjäkäynti täytetään ilkeydellä , siksi juuri on pahoja ihmisiä olemassa.
Ihmisistä tuntuu hienotunteisuus katoavan yksityisyyden arvostuksen myötä.
Kaikki pitäisi jakaa yltiösosiaalisuuden ja avoimuuden nimessä - muutoin on outo ja suorastaan paaria-luokkaa ellei vähintään someta jossain foorumissa.
Olen ollut paikalla missä yksi puupää luki saamansa rakkauskirjeen työpaikkaruokalassa.
Ikäänkuin hupinumerona.
Kaikki olivat hiljaa ja kukaan ei nauranut. Kirje oli koskettava ja kaikki kuulijat tajusivat kirjeen kirjoittajan eleen kauneuden sekä samanaikaisen traagisuuden.
Lähettäjän tokko tajutessaan että rakkauden kohde oli täysi mäntti.