Tältäkö normaalista ihmisestä tuntuu?

Juuri sellaista, toki jos alepan kassi repee matkalla niin muutama ärräpää lentää mutta se ei ole maailman loppu =)

Vierailija kirjoitti:

Juuri sellaista, toki jos alepan kassi repee matkalla niin muutama ärräpää lentää mutta se ei ole maailman loppu =)

Kiva, no eipä tässä kai sitten auta kuin ryhtyä syömään rauhoittavia (narkiksi) tai hyväksyä oma "p*ska nakki" kun henkistä vointia jaettiin. Mutta nyt nautin tästä olosta, kivaa perjantaita normaaleille ja epänormaaleille palstalaisille!

normaaliin tunne-elämään kuuluu stressi,vitutus,surumielisyys, sekä toisinaan ilo,toivo,nauru. Rauhoittavat kaunistavat elämää hetkeksi,mutta missään nimessä se ei ole normaali tila. Itse päässyt vuosien bentso koukusta eroon,ollut jo pari vuotta ilman, enkä koskaan enää milloinkaan pakene ongelmia turruttamalla mieltäni rauhoittavilla. Koita keksiä joku toinen keino ahdistusta lieventämään,säästyt monelta harmilta.

Älä pelkää niitä rauhoittavia, ap. Minä olen syönyt pelättyjä bentsoja 10 vuotta, ja olen toki käynyt läpi myös pelon koukuttumisesta yms .Mutta minulle on parikin psykiatria vakuuttaneet, että kun niitä käyttää ohjeiden mukaan eikä sekakäytä alkoholin tai muiden aineiden kanssa, riskit ovat oikeasti erittäin pienet. Että vastahakoisuus määrätä näitä sinänsä tiettyihin ongelmiin hyviä lääkkeitä johtuu siitä väärinkäyttöpotentiaalista - moni hakee niitä alunperinkin viihteilyyn tai sitten sattumalta huomaa esim. biletyksen yhteydessä että bentsonappi juomisen yhteydessä tekee gutaa tai auttaa nukkumaan karmeimman darraolon yli tuskatta. 

Minä en ole koskaan edes joutunut nostamaan annosta, päinvastoin, syön nykyisin vain neljäsosan siitä määrästä mikä mulle aluksi määrättiin kun menin äärimmäisen paniikkihäiriön ja ahdistuksen ja unettomuuden takia psykiatrille. Pieni lasten epilepsiaankin käytetty pitkävaikutteinen Rivatril on päivälääkkeeni, joka on pelastanut elämäni. En tunne yhtään syyllisyyttä sitä että olen nyt työkykyinen veronmaksaja, vaikka tarvitsenkin luultavasti loppuelämäni tämän pienen avun.

Vierailija kirjoitti:

normaaliin tunne-elämään kuuluu stressi,vitutus,surumielisyys, sekä toisinaan ilo,toivo,nauru. Rauhoittavat kaunistavat elämää hetkeksi,mutta missään nimessä se ei ole normaali tila. Itse päässyt vuosien bentso koukusta eroon,ollut jo pari vuotta ilman, enkä koskaan enää milloinkaan pakene ongelmia turruttamalla mieltäni rauhoittavilla. Koita keksiä joku toinen keino ahdistusta lieventämään,säästyt monelta harmilta.

Ei mulla ainakaan käyttämäni annos vie pois tunne-elämän kirjoa. Esim. tänään töissä vitutti kuin pientä eläintä, kun sain epäoikeudenmukaista kohtelua asiakkaalta sukupuoleni takia. Mutta se tekee sen, että vitutus tai muu tunne on lähinnä siellä tunnemaailmassa ja ajatuksissa, ja menee ohi, eikä johda sellaiseen hermostolliseen ylikiihtymystilaan jossa en mitenkään hallitse ruumiin reaktioitani tai edes käytöstäni ja puheitani. 

Siinä missä ennen lääkettä minun olisi pitänyt mennä vessaan kärsimään paniikkikohtaukseni hiuksiani repien ja oksentaen siinä toivossa että fyysinen oksentamisen tuottama olo vähän hälventäisi henkistä kauhua, nyt voin vaan todeta että kylläpä nyt vituttaa, mutta se menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

normaaliin tunne-elämään kuuluu stressi,vitutus,surumielisyys, sekä toisinaan ilo,toivo,nauru. Rauhoittavat kaunistavat elämää hetkeksi,mutta missään nimessä se ei ole normaali tila. Itse päässyt vuosien bentso koukusta eroon,ollut jo pari vuotta ilman, enkä koskaan enää milloinkaan pakene ongelmia turruttamalla mieltäni rauhoittavilla. Koita keksiä joku toinen keino ahdistusta lieventämään,säästyt monelta harmilta.

Mutta eihän normaali tila voi myöskään olla jatkuva pelko, ahdistus, levottomuus tila ilman ulkoisia tekijöitä. Puhut nyt hieman eri asioista.