Lue keskustelun säännöt.
Äiti suuttuu koenumeroista.
Apua tarvitseva tyttö
09.04.2018 |
Hei.
Olen siis 7.luokalla ole tyttö ja koulussa pärjäään mielestäni hyvin.
Usein äitini aiheuttaa minulle koulun suhteen oaljon paineita ja stressiä. Hän koko ajan valittaa, että kaikki on pelkkää lukemista ja, että kuinka koulu on niin helppoa. Tänäänkin saimme Wilmaan (sovellus jota käytetään kouluissa) numeron Ruotsin kokeesta, joka oli ollut viime torstaina. Olin saanut siitä kasin, ja äitini tästä suuttui. Paasasi, että olen liikaa puhelimella ja, että kuinka huonosti kouluni menee. Jos saan numeroita 7-8 välillä, siitä aina moititaan. Sen 7 alempaa en ole koskaan saanut.
Jotenkin vain suututtaa, ja koen oloni niin huonoksi ja tyhmäksi. Koen, että en koskaan riitä. En ymmärrä, miksei se riitä, että yritän sentään parhaani. Mua välillä aina pelottaa antaa sitä koepaperia näytille, kun päässä pyörii ajatus "Äiti niin tappaa mut". Sitten se pyörii koko loppu päivän päässä ja kun äiti saapuu töistä kotiin, alkaa suuri saarna siitä, kuinka minun pitäisi lukea enemmän ja kuinka huonosti kouluni menee.
Äitini on aina vaatinut lukuaineista ysiä. "Se on pelkkää lukemista, että kyllä pitäisi aika helposti ysi tulla". Se on vain tosi ahistaa kaiken tän muunkin myrskyn alla. Mä pikku hiljas en enään jaksa, eikä itseäni edes pian koulu enään kiinnosta.
Kysyn siis teiltä, mitä avuksi? Mitä minun kannattaisi tehdä/sanoa? Tarvitsen apua nopeasti!
Kommentit (16)
Äitisi yrittää liikaa painostaa sinua. Hänellä on varmasti hyvä tarkoitus, eli haluaa että pääset pitkälle elämässäsi. Ehkä häntä ei ole kannustettu, ainoastaan vaadittu tulosta kun hän on ollut nuori.
Mieti miten voisit tuoda asian esille. Voitko kirjoittaa hänelle kirjeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei edes saa kokeita kotiin. Kuitataan vaan wilmassa.
Se, että valmistautuu kokeeseen ja tekee parhaansa, pitäisi riittää. Oli koenumero sitten 7 tai 10.
Saat kyllä tosiaan keskittyä enemmän vaikkapa tuon äidinkielen opiskeluun!
Esimerkiksi sanaa "enään" ei ole olemassakaan!! Se on "enää"!!!
No jos saat seiskaa kasia kokeista ja arvosanatkin ovat 7-8 välillä niin eipä noilla oikein jatko-opiskelupaikkaa valita. Mennään sinne minne sattuu pääsemään alhaisella keskiarvolla. En olisi mitenkään tyytyväinen itse ko. numeroihin.
Ap, 7 ja 8 koenumeroilla et pärjää mitenkään hyvin. Pärjäät välttävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, älä lannistu näistä kommenteista, jotka ruikuttavat kasista ja seiskasta. Kasin määritelmä koenumerona on hyvä!
Jatkossa yliopistoon pääsee vain numeroilla joten kymppejä tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyviä numeroita olet saanut. Ja jos teet parhaasi se riittää! Kukaan ei voi tehdä enempää kuin parhaansa. Kaikki me ollaan erilaisia. Kyllä sinun ikäisesi elämään pitäisi mahtua koulun käynnin lisäksi kaikenlaista muutakin. Kavereita, harrastuksia, ylipäätään iloa. Ei elämä saa olla pelkkää stressiä ja puurtamista eikä varsinkaan tunnetta ettei koskaan ole riittävän hyvä vaikka kuinka yrittäisi. Sinä olet hyvä, tärkeä ja arvokas ihan omana itsenäsi. Riippumatta koulumenestyksestäsi (joka siis on ihan hyvä). Äitisi varmaan toivoo sinulle parasta mutta ei ymmärrä että tuo ei ole kannustamista vaan hän aiheuttaa sinulle vaan liikaa paineita.
Minä olen tuollainen äiti ja tiedostan sen itsekin, mutta vaikea sitä vastaan on taistella. Oma äitini oli samanlainen, mikään ei tuntunut kelpaavan. Lukiossa minulla oli kaikkien aineiden keskiarvo 9,7 mutta ainoa kommenttini kaikista kurssiarvosanoista oli: "No, eikö sinua historia kiinnosta?" Siitä oli jopa kutosta ja seiskaa, päättötodistukseen sain armosta ysin. En muista että kertaakaan äitini olisi sanonut, että "Hyvin tehty!" Ei edes silloin kun kirjoitin 6 laudaturia ja jopa hänen työkaverinsa onnittelivat häntä (!!!). Äiti kertoi todenneensa, että eihän hän ole koulua käynyt, vaan tyttö. Työkaverit ehdottivat, että olethan hänet kuitenkin aamuisin kouluun lähettänyt ja äiti joutui siihenkin totemaan, ettei ollut.
Omalle lapselleni koulu on ollut helppoa ja silti kun hän oli peruskoulussa, minua häiritsi ne ysit tietyistä aineista. Kannustin häntä kokeilemaan, voisiko saada kympin jos yrittäisi vähän enemmän. No hän teki niin ja sai kympin, ei suurta draamaa. Mutta olen joutunut tässä koko ajan painiskelemaan itseni kanssa kun tiedän miten ikävältä se tuntuu kun äidille ei mikään kelpaa.
Nyt lukiossa on tullut niitä kasejakin ja olen suorastaan shokissa. Mutta samaan aikaan pidän hyvänä sitä, että lapsi pitää oman päänsä eikä hikoile minun takiani niiden aineiden kohdalla, jotka eivät häntä oikein kiinnosta ja jotka eivät ole jatkon kannalta niin tärkeitä. Hän jopa kirjoitti psykologian, vaikka oli lukenut pelkästään yhden kurssin ja omin päin oli lukenut laiskanlaisesti. Sai siitä B:n ja naureskeli sille itsekin.
Sano ap sille äidillesi, että sinusta tuntuu pahalta kun et kelpaa hänelle. Jotkut joutuvat tekemään numeroidensa eteen enemmän töitä ja jos sinä kuulut näihin, niin sano ihan suoraan että sinulle ne hyvät numerot ei tule helposti. Ja jos äiti toivoo että saisit parempia numeroita, niin kysy äidiltä miten hän voisi auttaa sinua koulutyössä. Jos vanhempi vaatii parempia tuloksia, niin kyllä hänen pitää silloin olla myös valmis antaa omaa aikaansa ja olla ennen kaikkea lapselle tukena ja tsempata. Tuollainen lyttääminen on kaikkein pahinta!
Jatkon kannalta ikävä kyllä niillä numeroillakin on väliä. Jos yläasteella numerot on 7-8 luokkaa niin jatko-opintoihin voi olla vaikea päästä. Ammatillisiin koulutuksiinkin voi olla korkeat keskiarvorajat. Tämä on sellainen mitä olisi hyvä miettiä jo nyt. Mihin aikoo yläasteen jälkeen ja mitä se vaatii? Jos tuntuu että omat voimat ei riitä kaikkeen, niin sitten pitää miettiä mitkä on jatkon kannalta niitä kaikkein tärkeimpiä aineita/taitoja ja panostaa niihin. Huonoilla numeroilla valitettavasti sulkee pois monia vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaisia hulluja taas on kommentoimassa! Yrittäkää tajuta että seiskaluokkalaiselle nuorelle EI kommentoida tuohon sävyyn! Tunneäly ja tilannetaju on kyllä nyt pahasti hukassa monella! Sitäpaitsi ap:n koulu sujuu varsin hyvin! Ja sinulle ap, tämä palsta ei ole ikäisellesi sopiva. Täällä on paljon eri tavoin häiriintyneitä aikuisia joiden sanomisia ei todellakaan kannata kuunnella. Sinun kannattaisi mieluummin jutella opettajasi tai koulukuraattorin kanssa tilanteestasi ja tunteistasi niin apua löytyy paremmin. Ihanaa kevättä ja kesäloman odotusta sinulle!
Jos et asu pk-seudulla tai muussa isossa kaupungissa, niin 7-8 keskiarvolla pääsee helposti opiskelemaan. Täällä pikkukaupungissa sillä olisi päässyt lukioon ja kaikille amiksen linjoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä äitiäsi (tai lainaa itse kirjastosta ja anna äidillesi) lukemaan kirja "Mitä minä teen tämän teinin kanssa?", Janne Viljamaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja sinulle ap, tämä palsta ei ole ikäisellesi sopiva.
No voi hellanlettas ja lässynlässyn taas!!
Kyllä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä olen se seiskaluokkalaisen äiti, joka on nyreänä huonoista koenumeroista. Tyttöni saa 6,5-8 kokeista yleensä. Ei lue juurikaan läksyjä, viimeisenä iltana lukee kokeeseen vähän sinne päin ja tekee kokeetkin sillai, ettei purista. Ei tajua, että asiat pitää osata tasan, ei suunnilleen. Olen huolissani erityisesti kielistä ja matikasta, ne vaikeutuu ja pitäisi pohjat olla hyvät.
Haluan lapseni pärjäävän elämässä. En odota kymppiä tai ysiä, mutta seiska seiskalla on huono numero. Nyt jaetaan kortteja elämään ja ei tarvi tyytyä aina vähään.
Olen itse opettaja yläkoulussa ja tiedän tasan, kuinka helpolla seiskalla saa seiskan.... erityisesti tytöt.
Joo taisin huonosti vähän kertoa näistä mun numeroista. Saan yleensä 8-10 joskus se seiskakin tupsahtaa. Kiitos paljon kannustavista kommenteista. Tilanne on jo rauhoittunut.
-AP
Sano, että tämä on mun elämäni, elä sä omaas.
Äitis kuitenkin haluaa vain sinun parastasi loppuviimeksi.
Ihmettelen kyllä, että miksi teillä täytyy tuoda koe vielä näytille vaikka sen voi Wilmassa kuitata.
t: kahden teinin äiti