Lue keskustelun säännöt.
Minua on loukattu syvästi
09.04.2018 |
Jo lapsuudessani jouduin kärsimään sairastuneen perheenjäsenen kiusaamisesta ja ahdistelusta. Tuntui silloin niin hyljätyn yksinäiseltä. Annoin kuitenkin anteeksi ja ns.armahdin väärintekijääni,ja en halunnut lisätä tuskaa väärintekijän läheisille. Olen tavallaan katunut säälittelyäni viime aikojen tapahtumiin liittyen. Miten tästä pääsen jälleen ylitse ja jatkaakseni kuitenkin hyvää elämääni, jonka olen kaikesta huolimatta saanut osakseni, vaikka olen joutunut pettymään joihinkin todella pahasti? Vinkkejänne, please!
Kommentit (4)
Ap olet älyttömän vahva ihminen. mieluummin sinulta kuulisi vinkkejä miten olet onnistunut antamaan anteeksi kiusaajillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoititko tästä jo aiemmin? Että sinua painostettiin sanomaan että annat anteeksi, vaikka et ollut siihen kypsä?
Auttaisiko yhtään ajatella, että tuo ihminen oli sairas, ja oli sairauden syytä että hän teki väärin sinua kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Kirjoititko tästä jo aiemmin? Että sinua painostettiin sanomaan että annat anteeksi, vaikka et ollut siihen kypsä?
Auttaisiko yhtään ajatella, että tuo ihminen oli sairas, ja oli sairauden syytä että hän teki väärin sinua kohtaan?
Ei minua ole painostettu antamaan anteeksi ikinä, mutta "menneisyyteni juttu" vaan meni niin, että oli ikään kuin pakko valita ns. armahtaminen kuin maallisen oikeuden raadin eteen asian vieminen, sillä eihän sillä olisi kuitenkaan saatu poistettua väärinkohtelijani mennyttä sairasta käytöstään. Sitä paitsi sainhan asian ruotuun ilmiantamalla silloisesta sairaasta henkilön käytöksestään vastuussa olevilleni. Mutta mutta mennyt on mennyttä ja se meni niin kuin meni. Sen kulkua ei voi enää muuttaa. Mennäkseni kuitenkin tähän nykyiseen välien tulehtumiseen, olen miettinyt kylläkin asian niin, että itse en ole tehnyt mitään väärää, enkä vahingoittanut ketään, enkä sanonut kenellekään loukkaavasti, joten antaako sittenkin asian olla vaan, ja antaa ajan kulua, ja jättää itkut taakseen, ja hymyillen jatkaen elämääni, joka on kuitenkin parempaa kuin mitä voisi kuvitellakaan kaikenlaista muutakin kiusimista kokeneena.
T: Ap.
Ap. kysyy vinkkejä muilta vastaavassa tilanteessa olevilta kanssaihmisiltään?