Huomenta Suomessa äitejä jotka katuvat lapsiaan

Tuollehan se juurikin tuntuu.

"Se tuntui vain loputtomalta kierteeltä, jossa pannaan pullo tai ruokaa lasten suihin, jotta se (ruoka) voi tulla ulos toisesta päästä – ja missä vaiheessa tästä kaikesta pitikään tulla hauskaa?"

"Alison sen sijaan haaveili aina perheestä. Mielessään hän näki pienen perheensä mukavassa talossa puutarhan keskellä." MUTTA:

"Kaikkien muiden tarpeet ja halut tulivat ensin. Kahden viimeisen vuosikymmenen mantra on ollut "jos kaikki muut ovat onnellisia, niin minä olen onnellinen", mikä vähän suututtaa toisinaan"

Ja Joy:

"Kaikki puhuvat siitä, että lapsi ojennetaan sinulle, ja sitten villi, upea rakkaus virtaa heidän lävitseen. En saanut mitään siitä."

Lapsista varmaan kivaa katsoa tuota ohjelmaa. Ehkä olisi tosiaan ollut parempi, että tuo ei olisi lisääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Lapsista varmaan kivaa katsoa tuota ohjelmaa. Ehkä olisi tosiaan ollut parempi, että tuo ei olisi lisääntynyt.

Ei mua ainakaan ois lapsena hetkauttanut. Vai tarkoitatko noiden lapsia? Oletpa itsekäs, että heidän takiaanko aiheesta ei sitten edes voisi puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsista varmaan kivaa katsoa tuota ohjelmaa. Ehkä olisi tosiaan ollut parempi, että tuo ei olisi lisääntynyt.

Ei mua ainakaan ois lapsena hetkauttanut. Vai tarkoitatko noiden lapsia? Oletpa itsekäs, että heidän takiaanko aiheesta ei sitten edes voisi puhua?

Itsekästä? Minä en ainakaan selittäisi televisiossa, että en tekisikään lapsia. Tappaisit itsesi

Miksi et valittaisi? Et olisi rehellinen siitä, miltä se tuntui?

Minua aina ihmetyttää kun joku äiti sanoo että hän joutuu huolehtimaan koko ajan muista ja hänen tarpeitaan ei huomioida. Siis.. Minulle juuri tukee hyvä olo siitä kun nään omat lapseni onnellisina, puhtaina ja majat täynnä ruokaa. Tuntuu että olen onnistunut tehtävässäni. Omaa aikaa on itse otettava, ei sitä kukaan muu tule tarjoamaan.

Ei kukaan halua kuulla sitä, että oma äiti katuu lapsensa syntymää. Lapselle tulee ei-toivottu olo. Joten ainakaan omalla naamalla en kertoisi julkisesti asiasta lehdessä/televisiossa/netissä koska en haluaisi satuttaa lapsiani henkisesti kyseisellä tiedolla

On se kumma kun "kukaan ei kadu lapsiaan", kun sen myöntäminen aiheuttaa viharyöpyn ja kehotuksen tappaa itsensä...

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan halua kuulla sitä, että oma äiti katuu lapsensa syntymää. Lapselle tulee ei-toivottu olo. Joten ainakaan omalla naamalla en kertoisi julkisesti asiasta lehdessä/televisiossa/netissä koska en haluaisi satuttaa lapsiani henkisesti kyseisellä tiedolla

Entä jos he ovat siitä huolimatta olleet ihan hyviä äitejä? Kyllä aikuisten lasten on ymmärrettävä elämän realiteetteja ja jos ei ymmärrä niin on syytä opetella.

Jos lapsien tekeminen kaduttaa, on seuraava askel elämässä eteenpäin joku muu kuin kertoa asiasta televisiossa. Vanhempi on silloin uupunut ja/tai on tehnyt huonoja ratkaisuja. Niihin huonoihin ratkaisuihin voi ja kannattaa yrittää sopeutua esimerkiksi terapiaa apuna käyttäen. Viimeinen vaihtoehto olisi tietenkin joku adoptio tai sijoitus, mutta sitäkin kannattaisi miettiä todella pitkään ja perusteellisesti vaikka juuri sen ammatti-ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsien tekeminen kaduttaa, on seuraava askel elämässä eteenpäin joku muu kuin kertoa asiasta televisiossa. Vanhempi on silloin uupunut ja/tai on tehnyt huonoja ratkaisuja. Niihin huonoihin ratkaisuihin voi ja kannattaa yrittää sopeutua esimerkiksi terapiaa apuna käyttäen. Viimeinen vaihtoehto olisi tietenkin joku adoptio tai sijoitus, mutta sitäkin kannattaisi miettiä todella pitkään ja perusteellisesti vaikka juuri sen ammatti-ihmisen kanssa.

Ei huonoihin ratkaisuihin ole syytä sopeutua terapiaa käyttäen, se ei poista pahaa oloa, joka syntyy seurauksista. Lastenkin on opittava, ettei he ole mitään aurinkokuninkaita, vaan äidilläkin on tarpeita ja oma elämä.

Ai joku tosissaan on sitä mieltä ettei se lasta haittaa tietää ettei häntä äiti halua ja on äidille pelkkä riesa? Nämä ovat sellaisia asioita joita tulee miettiä etukäteen eikä vasta sitten kun se nyytti on sylissä. On ihan höpötystä että perhe-elämä on yhtä kuin vaaleanpunaiset pilvet ja prinsessalinnat.

Jotenki säälin näitä ihmisiä. "Ai sitä lasta pitää oikeesti joka päivä vahtia, syöttää, leikittää ja kasvattaa?" "Ai se lapsi parkuu aina jos se haluaa jotain?" "Mä luulin et yösyötöt oli vaa pelottelua!"

Moni on nykyään niin vieraantunut todellisuudesta ettei niitä lapsia tosiaankaan kannata tehdä. Ei tarvitse katua, lapsi säästyy tältä ja elämä hymyilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsista varmaan kivaa katsoa tuota ohjelmaa. Ehkä olisi tosiaan ollut parempi, että tuo ei olisi lisääntynyt.

Ei mua ainakaan ois lapsena hetkauttanut. Vai tarkoitatko noiden lapsia? Oletpa itsekäs, että heidän takiaanko aiheesta ei sitten edes voisi puhua?

Itsekästä? Minä en ainakaan selittäisi televisiossa, että en tekisikään lapsia. Tappaisit itsesi

Miksi et valittaisi? Et olisi rehellinen siitä, miltä se tuntui?

Rehellinen voi varmaan olla muutenkin kuin tunkemalla toitottamaan sitä telkkarissa.

Kun mikään ei enää riitä.

Ihan kamalaa taas. Mikä ihme ihmisiä vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsista varmaan kivaa katsoa tuota ohjelmaa. Ehkä olisi tosiaan ollut parempi, että tuo ei olisi lisääntynyt.

Ei mua ainakaan ois lapsena hetkauttanut. Vai tarkoitatko noiden lapsia? Oletpa itsekäs, että heidän takiaanko aiheesta ei sitten edes voisi puhua?

Itsekästä? Minä en ainakaan selittäisi televisiossa, että en tekisikään lapsia. Tappaisit itsesi

Miksi et valittaisi? Et olisi rehellinen siitä, miltä se tuntui?

Rehellinen voi varmaan olla muutenkin kuin tunkemalla toitottamaan sitä telkkarissa.

Kun mikään ei enää riitä.

Eli sua sattuu, koska syvällä sisimmässäsi tiedät, että äitiskään ei sinusta nauttinut. Mutta vahinko kiertämään vaan?

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa taas. Mikä ihme ihmisiä vaivaa?

Mikä siinä on kamalaa? Oletko elänyt pumpulissa?

Äidin pitäisi miettiä vastuutaan silloin kun on kuuma hekuman hetki sängyssä. On ihan eri asia katua vääränvärisen takin tai hometalon ostoa, kuin hedelmällistä panoa. Lapsen teon katuminen siitä kaikille avautuen on vain henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsien tekeminen kaduttaa, on seuraava askel elämässä eteenpäin joku muu kuin kertoa asiasta televisiossa. Vanhempi on silloin uupunut ja/tai on tehnyt huonoja ratkaisuja. Niihin huonoihin ratkaisuihin voi ja kannattaa yrittää sopeutua esimerkiksi terapiaa apuna käyttäen. Viimeinen vaihtoehto olisi tietenkin joku adoptio tai sijoitus, mutta sitäkin kannattaisi miettiä todella pitkään ja perusteellisesti vaikka juuri sen ammatti-ihmisen kanssa.

Ei huonoihin ratkaisuihin ole syytä sopeutua terapiaa käyttäen, se ei poista pahaa oloa, joka syntyy seurauksista. Lastenkin on opittava, ettei he ole mitään aurinkokuninkaita, vaan äidilläkin on tarpeita ja oma elämä.

Niin, no se seurauksen poistaminen olisi ainoa muu ratkaisu kuin sopeutuminen, mikä tarkoittaisi sitä sijoitusta. Harva vanhempi on siihen halukas kuitenkaan loppujen lopuksi. Mikä siis sinun ratkaisu on?

Vierailija kirjoitti:

Äidin pitäisi miettiä vastuutaan silloin kun on kuuma hekuman hetki sängyssä. On ihan eri asia katua vääränvärisen takin tai hometalon ostoa, kuin hedelmällistä panoa. Lapsen teon katuminen siitä kaikille avautuen on vain henkistä väkivaltaa lasta kohtaan.

Syy ei ole idioottti, koska ehkäisy on keksitty. Vain tyhmille ehkä lasten orjana oleminen on nautinto, kuten sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsien tekeminen kaduttaa, on seuraava askel elämässä eteenpäin joku muu kuin kertoa asiasta televisiossa. Vanhempi on silloin uupunut ja/tai on tehnyt huonoja ratkaisuja. Niihin huonoihin ratkaisuihin voi ja kannattaa yrittää sopeutua esimerkiksi terapiaa apuna käyttäen. Viimeinen vaihtoehto olisi tietenkin joku adoptio tai sijoitus, mutta sitäkin kannattaisi miettiä todella pitkään ja perusteellisesti vaikka juuri sen ammatti-ihmisen kanssa.

Ei huonoihin ratkaisuihin ole syytä sopeutua terapiaa käyttäen, se ei poista pahaa oloa, joka syntyy seurauksista. Lastenkin on opittava, ettei he ole mitään aurinkokuninkaita, vaan äidilläkin on tarpeita ja oma elämä.

Niin, no se seurauksen poistaminen olisi ainoa muu ratkaisu kuin sopeutuminen, mikä tarkoittaisi sitä sijoitusta. Harva vanhempi on siihen halukas kuitenkaan loppujen lopuksi. Mikä siis sinun ratkaisu on?

Mies hoitaa. Ja lapset sopeutuu, siis niitä voi kohdella ihan miten tahansa, eikä ne ota eroa, eikä saa kerrottua seurakunnankaan tädeille, koska "äitis varmasti tarkoittaa hyvää" ja "teet vaan nyt niin kuin äiti käskee niin se ei huuda".

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa taas. Mikä ihme ihmisiä vaivaa?

Tietyt äidit eivät ole opetelleet äitiyttä, omaa itsekkyyttä. On helpompi väistää vastuuta tukeutuen ilmaisuun "kadun lapseni tekoa", kuin opetella vastuun ottamista. Se kertoo tosin myös äidin moraalittomuudesta. Kaikesta tehdään nykyään bisnestä, jutun aiheeksi käy mikä vaan, jos se myy. Surullista bisneksessä käytetyille äitien lapsille, joihin negatiivinen vaikutus iskee. Kiittelevät varmaan äitejään.