Mitä tehdä onnettoman teinin kanssa?
Olemme tehneet kaikkeen, että hänellä olisi ollut hyvä ja turvallinen lapsuus ja nuoruus. Nyt terapiassa hän on alkanut avaamaan kuinka paljon kaikki harrastukset, matkat ja koulu aiheuttavat hänelle riittämättömyydentunnetta. Aiemmin ajattelimme välillä kun hän yritti manipuloida meitä vanhempiakin riitelemään keskenään, että olemme hemmotellut hänet pilalle mahdollistamalla monta hänen silloin kivana pitämää asiaa ja pitäneet häntä jo hieman sellaisena tapauksena, jolle mikään ei kelpaa tai ole tarpeeksi hyvää.
Olen aivan äimänä käkenä teinin oivalluksen vuoksi ja tunnen tietenkin surua ja syyllisyyttä koska olin mukana pilaamassa hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Mietin nyt ihan vakavissani, että voisi olla parempi jos minä muuttaisin joksikin aikaa omilleni niin teini voisi elää ja hengittää vapaammin kotona. En ole omasta mielestäni mikään kotinatsi mutta näköjään edes minunkaan pehmeä linjani ei estänyt teiniä traumatisoitumasta ja masentumasta. Onneksi hän pääsee psykiatrille ensi viikolla.
Up. Hän kävi psykiatrilla eilen ja psykiatri ei määrännyt hänelle mitään lääkkeitä. Ei edes lähettänyt psykologille. Kuinka tästä eteenpäin?