Hiljaiset ja ujot ihmiset, millaisia ovat teidän ystävyyssuhteenne?
Mietin vaan, että miten onnistuu ystävystyminen näiltä hiljaisilta? Eikö sille toiselle tule tylsää? Näettekö kuinka usein ja kuinka pitkiä aikoja kerrallaan?
Kommentit (16)
Pari hyvää ystävää lapsuudesta. Aikuisena en ole onnistunut ystävyysuhteita luomaan. Luonteeni varmasti suurin syy. Lämpenen todella hitaasti uusille tuttavuuksile. Lisäksi olen muuttanut useasti maasta toiseen, joka vaikeuttaa asiaa entisestään. Jonkinmoisia kavereita on, mutta yhteydenpito hiipuu, kun maa vaihtuu. Aika yleistä kyllä näissä piireissä.
Lapsuusystävien kanssa viestittelen ja soittelen kerran viikossa tai kuukaudessa. Miten milloinkin. Näemme pari kertaa vuodessa. Pitkät etäisyydet.
Ei ole ystäviä. Kouluaikoina oli muutama, ja koulussa pystyin heidän kanssa juttelemaan hyvinkin, mutta vapaa-ajan olen aina tykännyt viettää yksin. Eipä sitten koulujen jälkeen ole tullut pidettyä yhteyttä.
Minulla on kuitenkin läheiset suhteet siskoihini, joiden kanssa viestittelen usein.
Ystävyyssuhteeni ovat läheisiä. Välillä juttelemme ystävien kanssa pitkäänkin jostain kiinnostavasta aiheesta (usein eläimistä) ja toisinaan olemme vaan hiljaa (ei ole yhtään vaivaannuttavaa). Elokuvien katsominen, palapelien tekeminen, käsityöt, matkustelu yms. ovat mielipuuhiamme.
En oo oikein löytänyt samanhenkisiä kavereita.
Minulla on oikeastaan aika paljon kavereita ja muutama oikein luottoystävä. Vaikka olen ujo ja hiljainen, niin olen silti sillä tavalla sosiaalinen, että pystyn kyllä ihan tuntemattomienkin ihmisten kanssa juttelemaan. En vain ole ihminen, joka hölöttää suuna päänä jotain tikusta asiaa. Olen kuullut, että olen luonteeltani miellyttävä ja rauhallinen ja minun seurassani ihmiset viihtyvät.
En tiedä olenko hiljainen, vaikka monet niin sanookin. Ujo kyllä olen ja hitaasti lämpenevä, jännitän vieraita ihmisiä ja tilanteita. Uusia suhteita on vaikea luoda ja lähimmät ystävät onkin pysyneet mukana lapsuudesta asti. Tutussa seurassa kahden kesken olen puhelias, mutta sitä puolta minusta ei puolitutut ole koskaan nähneet. Pärjään parhaiten äänekkäitten ja sosiaalisten ihmisten kanssa, ehkä silloin on helpompi rentoutua.
Ei nähdä kovin usein, koska meillä on välimatkaa, mutta yhteyksissä ollaan viikoittain.
Jos on samanhenkisiä niin hyvin viihdytään ja jutellaan paljon.
Itsellä oli älyttömän vaikeaa vastakohdan siis todella sosiaalisen ja äänekkään kanssa, tuntui kuin hukkuisin sen seurassa ja tunsin fyysisesti että henkisesti pahaa oloa. Sellaisen näkemisen jälkeen vaati pitkän "toipumis"ajan että pystyin uudestaan /:
Mutta muuten kavereiden saaminen ja heidän kanssa oleilu luonnistuu hyvin kunhan luonteet, mielenkiinnon kohteet mätsää.