Esimiehet tai miksei työkaveritkin, mikä on rehellinen mielipiteesi jonkun pitkästä sairauslomasta?

Pitkässä on yleensä selvä syy, mutta lyhyissä joita on paljon ketkuilun maku.

T. Esimies

Työkavereissa (iso työpaikka) on ollut viime aikoina pitkiä sairaslomia mm. seuraavista syistä: Vakava krooninen sairaus, syöpä, auto-onnettomuudessa loukkaantuminen ja masennus.

Harmillista ja toivottavasti parantuvat pian. Vai mitä muuta mieltä noista nyt pitäisi olla?

(Työpaikan tunnistamisen välttämiseksi diagnoosit ei olleet juuri nuo, mutta saman tyyppisiä. )

Ei ole minun pussista pois, saikuttakoon vaikka vuoden. Tai kaksi.

Mua kiinnostaa vain omat sairauslomani, toivottavasti niitä ei tule.

Eräs työntekijä ensin saikutti kuukausia, sitten jäi äitiyslomalle, nyt tuli takas töihin osa-aikaisesti, jää kohta uudelle äitiyslomalle. On eräänlaisisa johtotehtävissä itsekin ja ei tunnu ihan reilulta, että on ollut noin paljon poissa. Toki oikeus hänellä tähän on. 

Pitkiin sairaslomiin tarvitaan tosiaan aina syy.

Mutta pidin itse vakinaistamisen esteenä sitä, että muuten ok tyyppi oli keskimäärin päivän pari viikossa poissa, koska selkään sattui, käteen sattui, flunssa iski, lapsi kipeä jne. Erittäin ylipainoinen nainen, joka piti vakinaistamattomuuttaan vääryytenä, mutta eihän tuollainen ihminen ole työkykyinen.

Ei mulla pahemmin ole mielipidettä, kaikki me välillä ollaan poissa töistä/ kipeänä ja niin se vaan menee. Vielä vaikeammaksi menisi elämä, jos jäisi kaikkien poissaoloja märehtimään.

T:Esimies ja työvuorosuunnittelija

Vierailija kirjoitti:

Pitkässä on yleensä selvä syy, mutta lyhyissä joita on paljon ketkuilun maku.

T. Esimies

Toivottavasti kuitenkin tiedät ja pidät mielessä että moni pidempiaikainen terveysongelma johtaa nimenomaan useisiin lyhyisiin poissaoloihin. Omassa lähipiirissä näitä on ollut:

1) degeneratiivisen sairauden aiheuttama krooninen kipu

2) endometrioosi ja/tai PCOS

3) unettomuus

4) työuupumus

5) migreeni

5) syömishäiriö

Työkyvyttömyys on aivan yhtä todellista ja aiheutuu sairaudesta aivan yhtä suoraan, vaikka ei tulekaan yhtenäisenä pitkänä pötkönä. Useimmista sairauksista ei parannuta, vaan niiden kanssa eletään.

Silloin kun sairaslomaan on selkeä syy, niin ei siinä sen ihmeempää, sen kanssa eletään.

Mutta taannoin oli tapaus, jossa sairasloman alkaessa ne selitykset olivat jotenkin epämääräisiä ja sairasloman jatkuessa ilmi tuli aina asioita, jotka häiritsivät. Täysi loogisuus ei toteutunut.

Sairastaja oli 8 kk määräaikaisella työsopimuksella, josta oli puoli vuotta sairaana. Pyysi jatkoa sopimukseen, mutta sanoin, että ei tarvita työntekijää. Myöhemmin sitten selvisi, että hän oli lipsauttanut toiselle työnantajalle, että sairasloma oli tahallaan itse aiheutettu. Eli ihan oikein tein, kun en palkannut häntä epäilyjeni takia.

Työntekijänä ei kiinnosta.

Mulla on työkaveri, jota en ole ikinä nähnyt. Oli pari päivää töissä (alle viikon) ja on nyt ollut pian 4 kk sairauslomalla. Työnantaja ei jostain syystä purkanut koeajalla. Toiveissa on tavata hänet ennen kuin määräaikainen työsopimuksensa päättyy, mutta vaikuttaa siltä, että turha toivo.

Ja kun en henkilöä tunne, niin en voi edes arvailla poissaolon syytä. Tottakai syy on  oikea ja järkevä, mutta oudolta tämä tuntuu. Onkohan hakenut työpaikan vain työterveyshuollon vuoksi? Vai mikä ihme voisi olla tässä takana?

Monet jäävät myös eläkkeelle sairauspoissaolojen kautta. Sairauslomilla kituutetaan parikin vuotta ennen eläkkeelle jääntiä, kun ei ole enää työkykyinen. Silloinkin syy on oikea, mutta tehtävään ei saada pysyvää/vakinaista henkilöä, kun sairausloman jatkot ovat koko ajan epäselvät.

Pitkä saikku on yleensä syystä. Useat lyhyet saikut kertovat lusmuilusta ja nämä (2kpl) olen irtisanonut kun mittani on täyttynyt.

Huono työilmapiiri, kiusaaminen, huono johtajuus, epätasa-arvoinen kohtelu ja työn kuormittavuus ja organisointi aiheuttavat stressiä , siitä johtunevat sairauslomat , selkäsärky eli mitä on sen takana, voikin olla pitkään jatkunut stressi.

Sen vaan olen laittanut merkille, että ne on usein ne muutamat samat jotka saikuttaa vähänväliä koko muunkin porukan edestä. Joillain vain heikompi immuunivaste?

Mitäpäs niistä nyt sitten mieltä pitäisi olla? Aina niihin taitaa joku pätevä syy olla. Duunikaveri oli 4 viikkoa poissa, kun oli sairaalahoidossa jonkin autoimmuunisairauden takia. Eipä sille mitään voi. olihan se ikävää kun joutui kuukauden ajan kahden henkilön työt tekemään. Pääasia, että tuli kuntoon.

Mielestäni kyseenalaisempaa on se, että meillä on duunissa eräs nainen, joka ei menkkojen aikana tule töihin ollenkaan. Pitää siis käytännössä kuukausittain viikon vapaan.