Seurustelen 7 vuotta nuoremman miehen kanssa ja hän aikoo muuttaa opiskelemaan kesällä
Hänellä alkaa siis opinnot syyskuun alussa ja hän on muuttamassa joskus kesän aikana, riippuen vähän miten hän saa asunnon. Välimatkaa olisi yli 150 kilometriä. Onko kenelläkään kokemuksia tällaisesta tilanteesta ja miten se ratkaistiin?
Kommentit (51)
No eihän tuossa ole mitään ratkaistavaa.
Sitten muuttaa ja välimatka on 150 kilometriä. Suhtaudu asiaan rennosti niin ei tarvitse pojan alkaa koulukavereita vilkuilemaan.
Me oltiin kolme vuotta etäsuhteessa. Hyvin meni vaikka välimatkaa oli paljon. Teillähän on lyhyt etäisyys, voitte nähdä aina viikonloppuisin.
No, mitä nyt olen näitä "kumppani muuttaa opiskelemaan" -tarinoita kuullut, niin jossakin kohtaa on tullut ero kun toinen osapuoli haluaa "ottaa kaiken ilon irti" opiskelijaelämästä. Toisaalta ehkei mitään hätää sitten, jos miehesi ei ole sen tapainen että viina virtaa ja biletys kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
No, mitä nyt olen näitä "kumppani muuttaa opiskelemaan" -tarinoita kuullut, niin jossakin kohtaa on tullut ero kun toinen osapuoli haluaa "ottaa kaiken ilon irti" opiskelijaelämästä. Toisaalta ehkei mitään hätää sitten, jos miehesi ei ole sen tapainen että viina virtaa ja biletys kiinnostaa.
Mieheni ei käytä alkoholia eikä käy lainkaan baareissa. Epäilen ettei biletyskään oikein kiinnosta.
Jossain vaiheessa sinusta saattaa tulla painostava riippakivi, hyväksy se etukäteen ja anna sen mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä nyt olen näitä "kumppani muuttaa opiskelemaan" -tarinoita kuullut, niin jossakin kohtaa on tullut ero kun toinen osapuoli haluaa "ottaa kaiken ilon irti" opiskelijaelämästä. Toisaalta ehkei mitään hätää sitten, jos miehesi ei ole sen tapainen että viina virtaa ja biletys kiinnostaa.
Mieheni ei käytä alkoholia eikä käy lainkaan baareissa. Epäilen ettei biletyskään oikein kiinnosta.
Ei sitä koskaan tiedä miten asiat muuttuu jos on muuttuakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä nyt olen näitä "kumppani muuttaa opiskelemaan" -tarinoita kuullut, niin jossakin kohtaa on tullut ero kun toinen osapuoli haluaa "ottaa kaiken ilon irti" opiskelijaelämästä. Toisaalta ehkei mitään hätää sitten, jos miehesi ei ole sen tapainen että viina virtaa ja biletys kiinnostaa.
Mieheni ei käytä alkoholia eikä käy lainkaan baareissa. Epäilen ettei biletyskään oikein kiinnosta.
Ja kuinkahan paljon sinä olet vaikuttanut tuohon asiaan? Voipi olla, että nyt kun pääsee 150 km:n päähän tädistä, niin alkaa opiskelijariennot ja -neidot kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä nyt olen näitä "kumppani muuttaa opiskelemaan" -tarinoita kuullut, niin jossakin kohtaa on tullut ero kun toinen osapuoli haluaa "ottaa kaiken ilon irti" opiskelijaelämästä. Toisaalta ehkei mitään hätää sitten, jos miehesi ei ole sen tapainen että viina virtaa ja biletys kiinnostaa.
Mieheni ei käytä alkoholia eikä käy lainkaan baareissa. Epäilen ettei biletyskään oikein kiinnosta.
Ja kuinkahan paljon sinä olet vaikuttanut tuohon asiaan? Voipi olla, että nyt kun pääsee 150 km:n päähän tädistä, niin alkaa opiskelijariennot ja -neidot kiinnostaa.
Hän ei ole koskaan käyttänyt alkoholia. Itsellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä nyt olen näitä "kumppani muuttaa opiskelemaan" -tarinoita kuullut, niin jossakin kohtaa on tullut ero kun toinen osapuoli haluaa "ottaa kaiken ilon irti" opiskelijaelämästä. Toisaalta ehkei mitään hätää sitten, jos miehesi ei ole sen tapainen että viina virtaa ja biletys kiinnostaa.
Mieheni ei käytä alkoholia eikä käy lainkaan baareissa. Epäilen ettei biletyskään oikein kiinnosta.
Ei sitä koskaan tiedä miten asiat muuttuu jos on muuttuakseen.
Ah, kuinka moni minunkin tuttavapiirini ihmisistä on ruvennut ryyppäämään vasta opiskeluelämän alkaessa... :D Totta kai on myös niitä jotka pysyvät (suht) absolutisteina, mutta valitettavasti alkoholi liittyy hyvin läheisesti monien opiskelijoiden elämään, etenkin ekana vuonna.
Minkäikäisiä ihmisiä vastaa ap:lle?
Mulla taas sellainen tilanne että olen muuttamassa toiseen kaupunkiin opiskeluiden perässä ja mies jää tänne (on minua 18 vuotta vanhempi). Itse suhtaudun haikean positiivisesti tilanteen muuttumiseen, sillä kun tulen takaisin voimme toivottavasti viimein aloittaa yhteisen elämän. Biletys ja juominen ei kiinnosta, tein sitä ihan tarpeeksi 18-vuotiaana. Todennäköisesti teen muutenkin viikonloppuina joko töitä tai matkustan kotikaupunkiin, ja arjen aion käyttää tosissani opiskeluun. Toivon että mies jaksaa odottaa, hän taas huolii että jaksanko minä. En vaihtaisi tätä miestä kehenkään, joten uskon että me tästä kyllä selvitään :)
Onko konsensus nyt sitten se että ap:n kannattaa erota koska mies on todellisuudessa poika ja vaihtaa kuitenkin jossain vaiheessa johonkin opiskelijapimuun?
Ihmiset ja tilanteet ovat niin erilaisia, ettei tuohon kysymykseen ole yhtä eikä oikeaa vastausta.
Aikoinaan, kun opiskelut ajoi meidät erilleen homman päättyi aika luonnostaan, kun tuli uusia kiinnostuksen kohteita niin opiskelu ja bailurintamallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä nyt olen näitä "kumppani muuttaa opiskelemaan" -tarinoita kuullut, niin jossakin kohtaa on tullut ero kun toinen osapuoli haluaa "ottaa kaiken ilon irti" opiskelijaelämästä. Toisaalta ehkei mitään hätää sitten, jos miehesi ei ole sen tapainen että viina virtaa ja biletys kiinnostaa.
Mieheni ei käytä alkoholia eikä käy lainkaan baareissa. Epäilen ettei biletyskään oikein kiinnosta.
Ja kuinkahan paljon sinä olet vaikuttanut tuohon asiaan? Voipi olla, että nyt kun pääsee 150 km:n päähän tädistä, niin alkaa opiskelijariennot ja -neidot kiinnostaa.
Hän ei ole koskaan käyttänyt alkoholia. Itsellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Itse en käytä myöskään alkoholia, mutta olen silti osallistunut opiskejinarientoihin ja säätänyt poikien kanssa. Ja meitä alkottomia oli sukupuoleen katsomatta useitakin. Ei se sitä ehkäissyt etteikö oltaisi säädetty...
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan, kun opiskelut ajoi meidät erilleen homman päättyi aika luonnostaan, kun tuli uusia kiinnostuksen kohteita niin opiskelu ja bailurintamallakin.
Onko käynyt mielessä että ap voi olla vakavassa parisuhteessa eikä halua erota?
Itselläni vastaava tilanne tulossa. Nähdään sitten viikonloppuisin ja lomalla. Muuten pidetään yhteyttä puhelimitse. Kyllä suhde voi kestää ihan hyvin, kun asennoituu oikein. Minun mieheni on niin sopiva luonteeltaan minulle, että en aio antaa muodostua esteeksi sen, että nähdään harvemmin. Muutenkin viikot menee niin äkkiä, että ei ole paljon yhteistä aikaa arkena.
N33M20 kirjoitti:
Itselläni vastaava tilanne tulossa. Nähdään sitten viikonloppuisin ja lomalla. Muuten pidetään yhteyttä puhelimitse. Kyllä suhde voi kestää ihan hyvin, kun asennoituu oikein. Minun mieheni on niin sopiva luonteeltaan minulle, että en aio antaa muodostua esteeksi sen, että nähdään harvemmin. Muutenkin viikot menee niin äkkiä, että ei ole paljon yhteistä aikaa arkena.
Mikä sinulla (ja ap:llä) estää sen että muuttaa miehen kanssa opiskelupaikkakunnalle?
Vierailija kirjoitti:
N33M20 kirjoitti:
Itselläni vastaava tilanne tulossa. Nähdään sitten viikonloppuisin ja lomalla. Muuten pidetään yhteyttä puhelimitse. Kyllä suhde voi kestää ihan hyvin, kun asennoituu oikein. Minun mieheni on niin sopiva luonteeltaan minulle, että en aio antaa muodostua esteeksi sen, että nähdään harvemmin. Muutenkin viikot menee niin äkkiä, että ei ole paljon yhteistä aikaa arkena.
Mikä sinulla (ja ap:llä) estää sen että muuttaa miehen kanssa opiskelupaikkakunnalle?
Minulla on hyvä työpaikka täällä ja lapset koulussa. Lisäksi omistusasunto. En näe järkevänä myydä asuntoa ja vaihtaa työpaikkaa sekä lasten kouluja siksi, että mies opiskelee muutaman vuoden kauempana. Hänkin aikoo muuttaa takaisin tänne valmistuttuaan. En myöskään näe etäsuhdetta ongelmana koska pystymme olla yhdessä joka viikonloppu.
Erollahan tuosta selviää. Anna pojan kokea nuoruus täysillä.