Seurustelen 7 vuotta nuoremman miehen kanssa ja hän aikoo muuttaa opiskelemaan kesällä

Ap ota vain rennosti ja katso kuinka sujuu. Mitä sitä etukäteen murehtimaan. :) Nauttikaa sitten viikonloppuista yhdessä.

150 km ei ole pitkä välimatka. Se ei ole ongelma eikä mikään matkustaa. 

Ap, ei saa olla liian takiainen. 150 km matka menee nopsaan. Näkeminen ei siis tule olemaan ongelma, ellet sitten vaadi, että suhteessa pitää nähdä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei saa olla liian takiainen. 150 km matka menee nopsaan. Näkeminen ei siis tule olemaan ongelma, ellet sitten vaadi, että suhteessa pitää nähdä joka päivä.

Juuri näin. Äkkiä tuon matkan ajaa. Jos suhde terveellä pohjalla se kestää kyllä vaikka ei päivittäin näkisi.

Ap, kuinka kauan olette olleet yhdessä? Entä onko sinulla mahdollisuus muuttaa miehen opiskelupaikkakunnalle? Mielestäni ei ole itsestäänselvyys että suhde kestää opiskelun, koska parhaimmillaan voidaan puhua yli viiden vuoden opiskelusta kaukana toisesta (maisterin paperit) tai vieläkin pidempään. Et voi estää miehen opiskelua, mutta voitte koittaa panostaa suhteeseen niin, että yhteys säilyy ja sitä myöten myös parisuhde kestää erossa olon.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuinka kauan olette olleet yhdessä? Entä onko sinulla mahdollisuus muuttaa miehen opiskelupaikkakunnalle? Mielestäni ei ole itsestäänselvyys että suhde kestää opiskelun, koska parhaimmillaan voidaan puhua yli viiden vuoden opiskelusta kaukana toisesta (maisterin paperit) tai vieläkin pidempään. Et voi estää miehen opiskelua, mutta voitte koittaa panostaa suhteeseen niin, että yhteys säilyy ja sitä myöten myös parisuhde kestää erossa olon.

5 vuottakin on loppupeleissä aika lyhyt aika. Äkkiä tottuu näkemään harvemmin. Jos tuntuu vaikealta viikot yksin niin aloittaa vaikka harrastuksen johon saa aikaa kulumaan. Näin siis jos ei ole mahdollista muuttaa mukana.

Etåsuhde, ei sen kummempaa. Yleensä suhde pysyy erittäin hyvänä harvojen tapaamisten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla taas sellainen tilanne että olen muuttamassa toiseen kaupunkiin opiskeluiden perässä ja mies jää tänne (on minua 18 vuotta vanhempi). Itse suhtaudun haikean positiivisesti tilanteen muuttumiseen, sillä kun tulen takaisin voimme toivottavasti viimein aloittaa yhteisen elämän. Biletys ja juominen ei kiinnosta, tein sitä ihan tarpeeksi 18-vuotiaana. Todennäköisesti teen muutenkin viikonloppuina joko töitä tai matkustan kotikaupunkiin, ja arjen aion käyttää tosissani opiskeluun. Toivon että mies jaksaa odottaa, hän taas huolii että jaksanko minä. En vaihtaisi tätä miestä kehenkään,

joten uskon että me tästä kyllä selvitään :)

Hopeaketun limainen päiväuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla taas sellainen tilanne että olen muuttamassa toiseen kaupunkiin opiskeluiden perässä ja mies jää tänne (on minua 18 vuotta vanhempi). Itse suhtaudun haikean positiivisesti tilanteen muuttumiseen, sillä kun tulen takaisin voimme toivottavasti viimein aloittaa yhteisen elämän. Biletys ja juominen ei kiinnosta, tein sitä ihan tarpeeksi 18-vuotiaana. Todennäköisesti teen muutenkin viikonloppuina joko töitä tai matkustan kotikaupunkiin, ja arjen aion käyttää tosissani opiskeluun. Toivon että mies jaksaa odottaa, hän taas huolii että jaksanko minä. En vaihtaisi tätä miestä kehenkään,

joten uskon että me tästä kyllä selvitään :)

Hopeaketun limainen päiväuni.

Ikis. Olet oksennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla taas sellainen tilanne että olen muuttamassa toiseen kaupunkiin opiskeluiden perässä ja mies jää tänne (on minua 18 vuotta vanhempi). Itse suhtaudun haikean positiivisesti tilanteen muuttumiseen, sillä kun tulen takaisin voimme toivottavasti viimein aloittaa yhteisen elämän. Biletys ja juominen ei kiinnosta, tein sitä ihan tarpeeksi 18-vuotiaana. Todennäköisesti teen muutenkin viikonloppuina joko töitä tai matkustan kotikaupunkiin, ja arjen aion käyttää tosissani opiskeluun. Toivon että mies jaksaa odottaa, hän taas huolii että jaksanko minä. En vaihtaisi tätä miestä kehenkään,

joten uskon että me tästä kyllä selvitään :)

Hopeaketun limainen päiväuni.

On se kumma, että pelkän ikäeron takia kokee tarvetta kommentoida inhottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla taas sellainen tilanne että olen muuttamassa toiseen kaupunkiin opiskeluiden perässä ja mies jää tänne (on minua 18 vuotta vanhempi). Itse suhtaudun haikean positiivisesti tilanteen muuttumiseen, sillä kun tulen takaisin voimme toivottavasti viimein aloittaa yhteisen elämän. Biletys ja juominen ei kiinnosta, tein sitä ihan tarpeeksi 18-vuotiaana. Todennäköisesti teen muutenkin viikonloppuina joko töitä tai matkustan kotikaupunkiin, ja arjen aion käyttää tosissani opiskeluun. Toivon että mies jaksaa odottaa, hän taas huolii että jaksanko minä. En vaihtaisi tätä miestä kehenkään,

joten uskon että me tästä kyllä selvitään :)

Hopeaketun limainen päiväuni.

On se kumma, että pelkän ikäeron takia kokee tarvetta kommentoida inhottavasti.

Kommentoija on vastenmielinen ja luonteeltaan uloste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuinka kauan olette olleet yhdessä? Entä onko sinulla mahdollisuus muuttaa miehen opiskelupaikkakunnalle? Mielestäni ei ole itsestäänselvyys että suhde kestää opiskelun, koska parhaimmillaan voidaan puhua yli viiden vuoden opiskelusta kaukana toisesta (maisterin paperit) tai vieläkin pidempään. Et voi estää miehen opiskelua, mutta voitte koittaa panostaa suhteeseen niin, että yhteys säilyy ja sitä myöten myös parisuhde kestää erossa olon.

5 vuottakin on loppupeleissä aika lyhyt aika. Äkkiä tottuu näkemään harvemmin. Jos tuntuu vaikealta viikot yksin niin aloittaa vaikka harrastuksen johon saa aikaa kulumaan. Näin siis jos ei ole mahdollista muuttaa mukana.

Viisi vuotta on pitkä aika, jos on ollut vaan hetken yhdessä, tai suhde ei ole vakava tai jos suhteessa on muita isoja eroavaisuuksia. Kaikille se ei riitä, että toinen ei ole mukana arjessa tai että nähdään vaan viikonloppuisin. Lisäksi opiskelijana ei välttämättä ole varaa matkustaa joka viikonloppu tapaamaan toista. Riippuu hyvin paljon ihmisistä / persoonista, mutta yleensä etäsuhde ei paranna parisuhdetta. Suurin osa niistä ystävistäni joilla oli etäsuhde opiskelun alussa, eivät enää opiskelun loppuvaiheessa olleet saman ihmisen kanssa. Tietysti jos on perhe, lapsia, yhteinen omistusasunto tjms. eroaminen ei ole niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin kolme vuotta etäsuhteessa. Hyvin meni vaikka välimatkaa oli paljon. Teillähän on lyhyt etäisyys, voitte nähdä aina viikonloppuisin. 

Ja me siis asuttiin ihan eri maissa ja tavattiin kerran kuukaudessa lentokustannusten takia. Tämän jälkeen oltiin vielä yhdessä 13 vuotta, kunnes lopulta erottiin ihan muista syistä 

Ainakin lähipiirissä oli pariskunta, jossa toinen opiskeli Oulussa ja toinen Tampereella. Eikä kumpaakaan kiinnostanut pelkkä bilettäminen tai opiskelukaverit. Suhde kesti.

Riippuu ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuinka kauan olette olleet yhdessä? Entä onko sinulla mahdollisuus muuttaa miehen opiskelupaikkakunnalle? Mielestäni ei ole itsestäänselvyys että suhde kestää opiskelun, koska parhaimmillaan voidaan puhua yli viiden vuoden opiskelusta kaukana toisesta (maisterin paperit) tai vieläkin pidempään. Et voi estää miehen opiskelua, mutta voitte koittaa panostaa suhteeseen niin, että yhteys säilyy ja sitä myöten myös parisuhde kestää erossa olon.

5 vuottakin on loppupeleissä aika lyhyt aika. Äkkiä tottuu näkemään harvemmin. Jos tuntuu vaikealta viikot yksin niin aloittaa vaikka harrastuksen johon saa aikaa kulumaan. Näin siis jos ei ole mahdollista muuttaa mukana.

Viisi vuotta on pitkä aika, jos on ollut vaan hetken yhdessä, tai suhde ei ole vakava tai jos suhteessa on muita isoja eroavaisuuksia. Kaikille se ei riitä, että toinen ei ole mukana arjessa tai että nähdään vaan viikonloppuisin. Lisäksi opiskelijana ei välttämättä ole varaa matkustaa joka viikonloppu tapaamaan toista. Riippuu hyvin paljon ihmisistä / persoonista, mutta yleensä etäsuhde ei paranna parisuhdetta. Suurin osa niistä ystävistäni joilla oli etäsuhde opiskelun alussa, eivät enää opiskelun loppuvaiheessa olleet saman ihmisen kanssa. Tietysti jos on perhe, lapsia, yhteinen omistusasunto tjms. eroaminen ei ole niin helppoa.

Totta. Monen asian summa. Jos suhde vakiintunut ja persoonat tietynlaisia niin etäsuhde ei ole ongelma. Se vaatii sopivanlaista luonnetta ja asennetta, että suhde voi toimia välimatkasta riippumatta. Itse en koe pelkästään viikonloppuina tapaamista ongelmaksi ollenkaan koska arkipäivät menee niin äkkiä. Yksi hujaus vaan ja taas on viikonloppu. Lisäksi minä työssäkäyvänä voin ihan hyvin maksaa opiskelijamieheni matkat jos hänellä ei rahat riitä. Sitä se suhde minulle osittain on myöskin, asioiden jakamista kumppanin kanssa. Mikäli toisella on vähemmän rahaa toinen maksaa enemmän. :)

N33M20 kirjoitti:

Itselläni vastaava tilanne tulossa. Nähdään sitten viikonloppuisin ja lomalla. Muuten pidetään yhteyttä puhelimitse. Kyllä suhde voi kestää ihan hyvin, kun asennoituu oikein. Minun mieheni on niin sopiva luonteeltaan minulle, että en aio antaa muodostua esteeksi sen, että nähdään harvemmin. Muutenkin viikot menee niin äkkiä, että ei ole paljon yhteistä aikaa arkena.

Onpas tähän tullut monta alapeukkua. Haluaako joku kertoa mikä viestissäni on alapeukun arvoista? Liian positiivinen asenne? Tässä on nytkin ollut vaiheita, että nähdään harvemmin eikä ole muodostunut ongelmaksi niin sillä osaan suhtautua opiskeluaikaankin tuolla asenteella.

N33M20 kirjoitti:

N33M20 kirjoitti:

Itselläni vastaava tilanne tulossa. Nähdään sitten viikonloppuisin ja lomalla. Muuten pidetään yhteyttä puhelimitse. Kyllä suhde voi kestää ihan hyvin, kun asennoituu oikein. Minun mieheni on niin sopiva luonteeltaan minulle, että en aio antaa muodostua esteeksi sen, että nähdään harvemmin. Muutenkin viikot menee niin äkkiä, että ei ole paljon yhteistä aikaa arkena.

Onpas tähän tullut monta alapeukkua. Haluaako joku kertoa mikä viestissäni on alapeukun arvoista? Liian positiivinen asenne? Tässä on nytkin ollut vaiheita, että nähdään harvemmin eikä ole muodostunut ongelmaksi niin sillä osaan suhtautua opiskeluaikaankin tuolla asenteella.

Täällä solvataan niin rankasti vanhempia miehiä, että itse ainakin alapeukutan automaattisesti sitäkin jos nainen on vanhempi.

Lue tätäkin ketjua. Heti tuli haukkua naiselle jonka mies on vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

N33M20 kirjoitti:

N33M20 kirjoitti:

Itselläni vastaava tilanne tulossa. Nähdään sitten viikonloppuisin ja lomalla. Muuten pidetään yhteyttä puhelimitse. Kyllä suhde voi kestää ihan hyvin, kun asennoituu oikein. Minun mieheni on niin sopiva luonteeltaan minulle, että en aio antaa muodostua esteeksi sen, että nähdään harvemmin. Muutenkin viikot menee niin äkkiä, että ei ole paljon yhteistä aikaa arkena.

Onpas tähän tullut monta alapeukkua. Haluaako joku kertoa mikä viestissäni on alapeukun arvoista? Liian positiivinen asenne? Tässä on nytkin ollut vaiheita, että nähdään harvemmin eikä ole muodostunut ongelmaksi niin sillä osaan suhtautua opiskeluaikaankin tuolla asenteella.

Täällä solvataan niin rankasti vanhempia miehiä, että itse ainakin alapeukutan automaattisesti sitäkin jos nainen on vanhempi.

Lue tätäkin ketjua. Heti tuli haukkua naiselle jonka mies on vanhempi.

Sen olen huomannut. Itse määrittelen ihmisiä niin vähän iän tai parisuhteessa olevan ikäeron perusteella, että on vaikea käsittää miten joidenkin ikäero voi häiritä jotakuta niin paljon vaikka se ei omaa elämää koskettaisi ollenkaan.

Oma miesystävä ei ole valikoitunut missään määrin iän perusteella vaan mukavan luonteen, keskustelutaitojen yms avujen takia. Häntä ennen olen tapaillut itseäni 11 vuotta vanhempaa miestä. Huono juttu kai sekin sitten oli joidenkin mielestä. ;D Ennen täällä käymistä ei olisi tullut edes mieleen.

En nyt ymmärrä, että vaikka kiinnostaisi opiskelujen oheistoiminta, niin se automaattisesti tarkoittaisi ettei suhde kiinnostaisi tai siihen ei olisi sitoutunut.

Vierailija kirjoitti:

En nyt ymmärrä, että vaikka kiinnostaisi opiskelujen oheistoiminta, niin se automaattisesti tarkoittaisi ettei suhde kiinnostaisi tai siihen ei olisi sitoutunut.

Niinpä. Kyllä elämässä on ok olla muutakin kuin yhteistä aikaa kumppanin kanssa.