Miten toimia lapsen parhaan kaverin vanhemman kanssa, kun lasten kasvatus on täysin eri pohjalla?

En ole koskaan tavannut lasta, jolla ei olisi mitään rajoja. Onko nyt ihan oikeasti niin, ettei lapsella todellakaan ole mitään rajoja?

Jos se siitä on haittaa, niin et anna ystävyyden jatkua. Mutta katkaisuun on monia tapoja. Jos kiellät lapsesi olemasta kaverin kanssa, niin kuulostaa että teillä on vähän liikaa rajoja.

Jos lapset eivät saa huonoja vaikutteita toisistaan, niin ihan sama, millaiset vanhemmat sillä kaverilla on. Pidätte vain kiinni perheen omista säännöistä: meillä toimitaan näin. Kaverin kotona voi olla toiset säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Tullut monta kertaa jo ristiriitaa, kun toisella perheellä ei ole mitään rajoja. Annatteko tällaisen ystävyyden jatkua?

Miten tämä muka vaikuttaa sinun kasvatukseen?

Koulun vanhempainilloissa on aina kädettömiä vanhempia, jotka vaatii että koko luokan vanhempien on sovittava yhteiset kotiintuloajat ja esimerkiksi se että mitä saa katsoa telkkarista tai kuinka paljon saa pelata koneilla.

Ei meitä kiinnosta mitä muut tekee, meillä on meidän säännöt ja muilla on omansa.

Et valitettavasti voi määräillä heidän kotonaan tapahtuvaa kuin oman lapsesi osalta. Monissa perheissä lapset saavat esim.pelata loputtomasti. Tyttäreni kaverilla on tiukemmat rajat ja hän niitä ihan fiksusti on noudattanut sanoen että hän ei vielä saa katsoa monster high leffaa/ olla kaverilla ilman aikuisia kotona/ lähteä kauemmas toiselle kaverille. Kerran äitinsä oli vähän marttyyri että tyttärensä ei vielä saa lähteä toiselle kaverille että ei olisi muidenkaan tyttöjen pitänyt sinne lähteä. Kulkevat siellä ihan päivittäin enkä yhden tytön takia rupea heitä meillä pidättämään. Sovittu lapsenvahtiminen erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tullut monta kertaa jo ristiriitaa, kun toisella perheellä ei ole mitään rajoja. Annatteko tällaisen ystävyyden jatkua?

Miten tämä muka vaikuttaa sinun kasvatukseen?

Koulun vanhempainilloissa on aina kädettömiä vanhempia, jotka vaatii että koko luokan vanhempien on sovittava yhteiset kotiintuloajat ja esimerkiksi se että mitä saa katsoa telkkarista tai kuinka paljon saa pelata koneilla.

Ei meitä kiinnosta mitä muut tekee, meillä on meidän säännöt ja muilla on omansa.

Liioitteletko tahallasi? Vaikuttaa kasvatukseen tietenkin niin, että jos toinen saa tehdä kaiken, mikä toiselta on kiellettyä, niin vaikuttaahan se väistämättä ystävyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tullut monta kertaa jo ristiriitaa, kun toisella perheellä ei ole mitään rajoja. Annatteko tällaisen ystävyyden jatkua?

Miten tämä muka vaikuttaa sinun kasvatukseen?

Koulun vanhempainilloissa on aina kädettömiä vanhempia, jotka vaatii että koko luokan vanhempien on sovittava yhteiset kotiintuloajat ja esimerkiksi se että mitä saa katsoa telkkarista tai kuinka paljon saa pelata koneilla.

Ei meitä kiinnosta mitä muut tekee, meillä on meidän säännöt ja muilla on omansa.

Liioitteletko tahallasi? Vaikuttaa kasvatukseen tietenkin niin, että jos toinen saa tehdä kaiken, mikä toiselta on kiellettyä, niin vaikuttaahan se väistämättä ystävyyteen.

Ohis...sitten lapset ovat ystäviä siltä osin kuin se on mahdollista. Tekevät yhdessä niitä asioita, jotka molemmille on sallittuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tullut monta kertaa jo ristiriitaa, kun toisella perheellä ei ole mitään rajoja. Annatteko tällaisen ystävyyden jatkua?

Miten tämä muka vaikuttaa sinun kasvatukseen?

Koulun vanhempainilloissa on aina kädettömiä vanhempia, jotka vaatii että koko luokan vanhempien on sovittava yhteiset kotiintuloajat ja esimerkiksi se että mitä saa katsoa telkkarista tai kuinka paljon saa pelata koneilla.

Ei meitä kiinnosta mitä muut tekee, meillä on meidän säännöt ja muilla on omansa.

Liioitteletko tahallasi? Vaikuttaa kasvatukseen tietenkin niin, että jos toinen saa tehdä kaiken, mikä toiselta on kiellettyä, niin vaikuttaahan se väistämättä ystävyyteen.

Jos teidän perheen säännöt vaikuttaa ystävyyteen jokatapauksessa, miksi siihen pitäisi vielä erikseen puuttua?

Lähes kaikilla lapsilla on ainakin jonkinlaiset rajat. Sen sijaan kuri puuttuu monilta, jolloin rajat jäävät vain pelkiksi maahan piirretyiksi viivoiksi joiden yli lapsi voi hypätä koska tahtoo.

Pidätte kiinni omista säännöistänne ja kaverin vanhemmat pitävät kiinni omistaan. Lapsellani on kaveri, jolla on kotiintuloaika viikonloppuisinkin klo 20. Tämän kaverin kanssa lapseni ei siis koskaan käy leffassa vaan käy muiden kavereidensa kanssa. Lisäksi tämä kaveri ei saa kulkea ilman aikuista bussilla, joten kaikki sellaiset asiat, mitkä eivät ole kävelymatkan päässä, lapseni tekee muiden kuin tämän kaverin kanssa. Ei asioista pidä tehdä suurempaa ongelmaa kuin mitä ne todellisuudessa ovat. 

Minusta jokaisella kodilla on kumminkin erilaiset rajat ja tavat pitää niistä kiinni, joten sen kanssa on vain opittava jokaisen elämään. Omalle lapselleen kannattaa selittää, että "xx:llä on sellaiset säännöt, meillä tällaiset, ja meillä noudatetaan meidän sääntöjä". 

Hyvin pienetkin lapset ymmärtävät tuon kyllä, kun nätisti asian selittää ja tarvittaessa muistuttaa säännöistä.

ERI asia on, jos kaverin kotona meno vaurioittaa omaa lasta. Kaverilla esimerkiksi on lupa viskoa kamoja ja lapsi on saanut useamman kerran kovasta lelusta mustelmia. Tai kaverilla lapset katsovat aikuisten ohjelmia.

Sellaisessa tapauksessa kieltäisin lastani käymästä kaverilla (jos kyse on kotiin liittyvistä olosuhteista kuten väkivaltaleffojen katselusta) tai katkaisisin ystävyyden kokonaan (jos kyse on kaverin aggressiivisesta käytöksestä).

Sinun tehtäväsi tietenkin on suojella lasta haitallisilta vaikutteilta ja vammoilta.

Mutta se ei ole lapsen suojelemista, että hän näkee, että maailmassa on erilaisia tapoja elää - oman kodin säännöt eivät ole ainoat mahdolliset. Tuon oppiminen jo pienenä on minusta vain lapselle HYVÄKSI, koska se opettaa hänet näkemään asioissa nyansseja ja miettimään asioiden perusteluja. Viimeksi mainittu tietysti vähän haastaa sinua äitinä, mutta fiksu äiti uskaltaa sen haasteen kohdata!

Jos asioista tulee jatkuvaa vääntöä sekä lasten, että vanhempien välillä, alan vältellä tällaisia ystävyyksiä. Yritän siis saada lapsen huomion kiinnittymään muihin kavereihin, ja kiellän asioita tuon tietyn lapsen kanssa. Olen itse kokenut saman, että lapsen kaverin äiti oli liian lepsu, ja lapsi ylittää rajansa jatkuvasti. Tästä on haittaa omalle lapselleni, koska hän saa kuvan siitä miten rajoja ja sääntöjä rikotaan jatkuvasti ja sujuvasti. Tällaista esimerkkiä en lapselleni halua. Tämä on ns. "huonoa seuraa".

Osaa se lapsi itsekin aivojaan käyttää. Ehkä rajojen puuttumattomuus ei vaikuta heidän kaveruuteensa. Tuo toinen voi olla ns. helppo lapsi, jota ei kauheasti tarvi olla rajoittamassa. Meidän pojalla n. 10-vuotiaana oli kavereita, jotka varastelivat, tupakoivat ja pelasivat K18-pelejä. Aika nopeaan kaverit vaihtui, kun ei ollut kiva katsoa sivusta tai lähteä kotiin, kun muut aloittivat heille sallitun tyhmän touhun.

Lasten ikä?

Meillä on onneksi suuri osa pojan kavereista hyvin fiksuja. Ekaluokkalaisia ovat noin suurin piirtein ja vanhempien kesken tieto kulkee. On esim. sovittu, että kännykät jää meille tullessa parkkiin. 15 minuuttia saavat olla niillä ja sitten saavat tehdä/leikkiä jotain ihan muuta.

Muutaman kerran on käynyt niin, että on alettu turhan rajusti esim. leluja leikissä heittelemään tai ajamaan autoilla seinää pitkin. Se on meillä ehdottomasti kiellettyä. Kiellettyä on myös turha kiroilu ja muutenkin järki pitää pysyä päässä. Muuten minä puutun asiaan heti ja niin että asia tulee kerralla selväksi. Sanon, että meillä ei noin tehdä ja jos ei lopu pitää lapsen lähteä kotiinsa. Meidän talo, meidän säännöt. Aina on tehonnut. Leikkiä saa, mutta tolkku pitää olla. Silloin kaikilla mukavaa.

Meillä ongelmia tuli kun omien lasteni kanssa menin vanhempieni tykö. Siellä oli myös sisarusteni lapset mummolassa (6-8 kpl serkkuja). Kauniisti sanottuna sisaruksillani on aina ollut vanhemmuus pahasti hukassa ja menty sieltä missä aita matalin. Siihen päälle kun laittaa lapsille läjän neuropsykologisia diagnooseja (jep, niitä ihan lääkäristä saatuja) niin helvettihän siinä on irti. Nämä lasteni ikätoverit saavat olla ilman rajoja kännyköillä. Ekaluokkalainen serkku ihannoi kaahaajia, helppoa rahaa ja katsoo ilme värähtämättä sellaisia k-18 GTA-videoita, joita oman saman ikäiseni en antaisi katsoa sekuntiakaan; vanhemmat ei puutu. Lapset potkivat ja lyövät toisiaan ja mäiskivät vasiten leluja, hampaita ei pestä, 1v ei tykkää juoda maitoa niin saa mehua aina ja syö vain pädin kanssa. Huhhhhuh. Tässä vain muutama esimerkki.

Ei lienee tarvitse selitellä, miksi emme enää oman perheen kanssa tuonne mummolaan mene, jos siellä on lauma muitakin. Omat lapset totaalisen hämillään, miksi toisilla ei mitään sääntöjä ja oma ekaluokkalainen ei tiedä miten päin olisi kuunneltuaan saman ikäisen serkkunsa sairaita juttuja päähän ampumisista. Isovanhemmat kohauttelee olkiaan ja koko ajan minulla on hermo kireällä ja sellainen olo että pitää omia kasvatusperiaatteita ja sääntöjä perustella kun niitä systemaattisesti poljetaan.

Onneksi sitä saa valita kenen kanssa esimerkiksi lomansa viettää ja ketä kotiinsa kutsuu. Ja millä säännöillä MEIDÄN kodissa mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tullut monta kertaa jo ristiriitaa, kun toisella perheellä ei ole mitään rajoja. Annatteko tällaisen ystävyyden jatkua?

Miten tämä muka vaikuttaa sinun kasvatukseen?

Koulun vanhempainilloissa on aina kädettömiä vanhempia, jotka vaatii että koko luokan vanhempien on sovittava yhteiset kotiintuloajat ja esimerkiksi se että mitä saa katsoa telkkarista tai kuinka paljon saa pelata koneilla.

Ei meitä kiinnosta mitä muut tekee, meillä on meidän säännöt ja muilla on omansa.

Ihmettelen aina näitä vanhempia, jotka haluavat jonkinlaisen kollektiivisen kasvatuksen, jossa juuri he määrittävät rajat.

Omat lapseni ovat ns. helppoja lapsia, joten meillä on aika lailla vapaa kasvatus. Lapsilla järki toimii, joten eivät tee typeryyksiä ja osaavat punnita, onko teosta saatava hyöty suurempi kuin mahdollinen rangaistus. Vanhempainilloissa saan kuulla, että minulla on helppoa, koska lapseni ovat sellaisia kuin ovat, mutta silti pitäisi olla mukana yhteisissä rajoituksissa tyyliin ei karkkeja kuin karkkipäivänä (meillä ei ole karkkipäivää, tähän en lähde mukaan), tietokoneaikaa max 2 tuntia viikossa (hetkinen, tietosanakirjoistako muiden lapset etsivät esitelmiinsä tietoja?), tv-aikaa max 1 tunti päivässä (miksi, silloinhan minä-minä- vanhempi eli minä ei saisi katsoa uutisia rauhassa) tai jokaiselle lapselle urheiluharrastus. Vastaavasti on vaadittu, että opettaja kieltäisi kuula-aseet myös kotona (miksi ei vanhemmat itse uskalla kieltää?) tai merkkivaatteet koulussa (Hello Kitty - tuo kateutta herättävä hahmo puhumattakaan Adidaksen 55 e hintaisista verkkareista).

Vanhemmuus on hukassa, totta, mutta ei se synny keksimällä yhteisiä sääntöjä, joissa ei kokonaisuuden kannalta ole mitään järkeä.

Ai niin, vanhempainillassa vaadittiin myös sitä, että opettaja käskee lapsia tekemään kotiläksyt. Jos ei erikseen sanota, että läksyt pitää tehdä,niin mistä se oppilas tietää, että kotitehtäväksi saaadut 3 laskutoimitusta pitää tehdä kotona...

Vierailija kirjoitti:

Osaa se lapsi itsekin aivojaan käyttää. Ehkä rajojen puuttumattomuus ei vaikuta heidän kaveruuteensa. Tuo toinen voi olla ns. helppo lapsi, jota ei kauheasti tarvi olla rajoittamassa. Meidän pojalla n. 10-vuotiaana oli kavereita, jotka varastelivat, tupakoivat ja pelasivat K18-pelejä. Aika nopeaan kaverit vaihtui, kun ei ollut kiva katsoa sivusta tai lähteä kotiin, kun muut aloittivat heille sallitun tyhmän touhun.

10-vuotiaat varastelevat, tupakoivat ja pelaavat K18-pelejä? Ohhoh. Pelien pelaamisen vielä ymmärrän (koska olen nähnyt samaa poikien keskuudessa joiden vanhemmat ei valvo lasten tekemisiä), mutta että varastelua ja tupakointia tuossa iässä, se on vaikea uskoa!

Onneksi täällä saa jokainen perhe toistaiseksi itse päättää elämästään. Itse olen saanut lapsena elää vapaasti ja olin aina silti "järkevä". Samoin annan lasteni olla, koti on koti eikä mikään laitos. Saa nauttia elämästä, ei meillä ole ehdotonta karkkipäivää, kotiintuloaikaa, ruutuaikaa, aresteja tms. soopaa. Silti ovat koulussa kunnolla, läksyt tehtyinä, hampaat pestyinä ja toistaiseksi tulevat kotiin nukkumaan ihan käskemättäkin. Elämme turvallisessa yhteiskunnassa, joten en pelkää päästää heitä ostoskeskukseen, leffaan tai julkisiin kulkuvälineisiin. En ole lestadiolainen tai muussakaan lahkouskossa, joten saavat myös katsella tv:n tarjontaa, kuunnella musiikkia, käydä diskossa ja valita itse omat harrastuksensa. Syömme ruuan päälle jälkiruokaa, vaikkei kavereiden perheissä syötäisikään. Lauantaisin ja lomilla valvomme puolille öin, eikä minua kiinnosta yhtään milloin kaverit menevät nukkumaan tai heräävät, se on heidän asiansa, en tiedä sitä, enkä kysykään. En myöskään puutu ystävyyssuhteisiin, he saavat itse tykästyä ja kiintyä ihmisiin. Tiedän kyllä, että osassa perheitä voi olla ongelmia ja on jopa ystäviä, jotka asuvat lastenkodissa, sekin on minulle ok. Jos myöhemmin joku kaveri esim. polttaa tupakkaa, niin mitä sitten? Äitinä voin toivoa, ettei omani polta, mutta lopultakin, lapsiamme me emme voi sulkea maailmalta. Et voi muuttaa koko maailmaa tanssimaan sinun sääntöjesi mukaan, voit vain elää mukana ja varustaa ehkä lapsesi rakkaudella matkaan. Voit tuputtaa hänelle arvomaailmasi, mutta lopulta hän kuitenkin valitsee omansa. 

Anteeksi nyt, mutta et kai nyt itsekään puolisoksi ja kavereiksi ole valinnut itsesi klooneja? Tai ehkä oletkin ja siksi maailmankuva on täysin vinksahtanut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tullut monta kertaa jo ristiriitaa, kun toisella perheellä ei ole mitään rajoja. Annatteko tällaisen ystävyyden jatkua?

Miten tämä muka vaikuttaa sinun kasvatukseen?

Koulun vanhempainilloissa on aina kädettömiä vanhempia, jotka vaatii että koko luokan vanhempien on sovittava yhteiset kotiintuloajat ja esimerkiksi se että mitä saa katsoa telkkarista tai kuinka paljon saa pelata koneilla.

Ei meitä kiinnosta mitä muut tekee, meillä on meidän säännöt ja muilla on omansa.

Ihmettelen aina näitä vanhempia, jotka haluavat jonkinlaisen kollektiivisen kasvatuksen, jossa juuri he määrittävät rajat.

Omat lapseni ovat ns. helppoja lapsia, joten meillä on aika lailla vapaa kasvatus. Lapsilla järki toimii, joten eivät tee typeryyksiä ja osaavat punnita, onko teosta saatava hyöty suurempi kuin mahdollinen rangaistus. Vanhempainilloissa saan kuulla, että minulla on helppoa, koska lapseni ovat sellaisia kuin ovat, mutta silti pitäisi olla mukana yhteisissä rajoituksissa tyyliin ei karkkeja kuin karkkipäivänä (meillä ei ole karkkipäivää, tähän en lähde mukaan), tietokoneaikaa max 2 tuntia viikossa (hetkinen, tietosanakirjoistako muiden lapset etsivät esitelmiinsä tietoja?), tv-aikaa max 1 tunti päivässä (miksi, silloinhan minä-minä- vanhempi eli minä ei saisi katsoa uutisia rauhassa) tai jokaiselle lapselle urheiluharrastus. Vastaavasti on vaadittu, että opettaja kieltäisi kuula-aseet myös kotona (miksi ei vanhemmat itse uskalla kieltää?) tai merkkivaatteet koulussa (Hello Kitty - tuo kateutta herättävä hahmo puhumattakaan Adidaksen 55 e hintaisista verkkareista).

Vanhemmuus on hukassa, totta, mutta ei se synny keksimällä yhteisiä sääntöjä, joissa ei kokonaisuuden kannalta ole mitään järkeä.

Ai niin, vanhempainillassa vaadittiin myös sitä, että opettaja käskee lapsia tekemään kotiläksyt. Jos ei erikseen sanota, että läksyt pitää tehdä,niin mistä se oppilas tietää, että kotitehtäväksi saaadut 3 laskutoimitusta pitää tehdä kotona...

Yhteisiä rajoja kaipaavat sellaiset vanhemmat, jotka eivät osaa itse asettaa lapselleen rajoja. Jos kavereiden vanhemmat asettavat rajat omilleen, ei tällaisen vanhemman oma lapsikaan halua tehdä asioita, joita kaverinsakaan eivät tee. Näin vältetään ottamasta vastuuta oman lapsen kasvatuksesta ja siirretään vastuu lapsen kavereiden vanhemmille. 

Rajat. Ystävyyden. oman perheen välilä. omien aatteiden. Ehkä pitäisi löytää teille uusi asia. kuin se. että Teillä on rajat jotka ärsyttävät ystävyyttänne

Mä luulen, että tässä ei useinkaan ole kyse karkkipäivistä tai siitä saako katsoa telkkaria tai olla kännykällä tehden sellaista, joka ikätasoisesti ookoo. Nämä ovat itsestään selvyyksiä ja jos näiden kanssa on nipottamisen aihetta, niin asiat on tosi hyvin. Tyyliin; naapuri antoi tikkarin vaikka meillä ei karkkia syödä lauantaita lukuun ottamatta.

Luulen, että kyseessä on paljon räikeämmät erot kasvatuksen puutteessa. Se että vanhempia ei todellakaan kiinnosta, mikä on ikätasoista ja mitä vaikutuksia mm. jatkuvilla rajuilla väkivaltavideoilla ja peleillä on jopa alle kouluikäisiin lapsiin. Kaikki vanhemmat eivät rajoita sitä, mitä pelejä pieni lapsi saa ladata ja sitten nämä mussukat kaahaa peleissä pitkin bulevardia strippiklubilla huorissa poiketen ja poliiseja+siviilejä päähän ampuen. Ja että ei opeteta millään tasolla sitä omien ja toisen tavaroiden arvostamista; heitetään puhelin seinään jos suututaan - äitikin kun tekee niin. Se että aikuiset eivät välitä juoko alle 10v jo lähikaupan tuulikaapissa energiajuomaa jne.

Yllättävän paljon näitä "meillä lapset saa olla vapaasti" kirjoittelijoita ollut. Nämä perustelevat asiaa sillä, että lapset osaavat olla fiksuja. Hyvä näin.

Kaikkien lapset ei osaa, kun ei tunnu osaavan ne vanhemmatkaan. Ja kaikki lapset saati aikuiset ei ole fiksuja.

Moni itsestään selvä asia ja periaate, joka omalle perheelle tulee automaattisesti (mm. juuri kielenkäyttö, pöytätavat, se mitä lapsi saa pelata/katsoa, toisten arvostaminen, se että ei lyödä, nukkumaanmenoajat jne), että niitä ei tule välttämättä edes ajatelleeksi, ennen kuin joutuu tilanteeseen, että joku saman ikäinen lapsi/perhe systemaattisesti ylittää nämä rajat ja ohittaa säännöt. Tulee olo, että omia periaatteita poljetaan ja päälle kustaan. Maalaisjärki ja lapsen paras kun ei ole kaikille itsestäänselvyys. Ei vanhemman tehtävä ole olla ensisijaisesti kiva lapselle, vaan turvallinen. Ja tämä vaatii vaivannäköä.