Lue keskustelun säännöt.
Koetteko maailmantuskaa? Miten helpottaisi sitä?
03.04.2018 |
Miten siedätte sitä tunnetta, kun mietitte että suurimmalla osasta ihmisistä ja eläimistä ei ole asiat niin hyvin kuin itsellä? Tai kun mietitte miten huonossa jamassa maapallo on? :( Tulen usein surulliseksi, jos näen kuvan vaikka jostain onnettomasta eläimestä tai mietin vaikkapa ostamaani muovin määrää.. Miten te menettelette, vai tunnetteko sellaista "syyllisyyttä" edes vai ette? Niin ja turha nyt neuvoa ajattelemaan vain että "no ei kiinnosta kun ei kerran kosketa itseä", kun se nyt silti koskettaa henkisesti... Ei kai tässä pidä kovettuakaan? Tarkoitus ei ole myöskään syyllistää ketään, pohdin vain kamppailevatkohn muutkin kanssaihmiset täysin saman asian kanssa. Tunnetteko muuten huonoa omatuntoa siitä jos syötte vaikka lihaa? Itse syön, enkä oikein tiedä, mitä mieltä olla siitä enää. En tiedä missä seison ns. eettisesti tai toiminko arvojeni mukaan.
Kommentit (17)
Pitäisi tuntea, mutten tunne. Olen kyynikko, ja luopunut aikoja sitten kuvitelmasta, että maailma olisi jotenkin pelastettavissa. Toki kierrätän ja pyrin elämään ekologisesti ja eettisesti oikein, mutta lähinnä vain sosiaalisen paineen vuoksi. Oikeasti olen sitä mieltä, että kaikki meidän pikku räpiköinti ei enää tässä konkurssissa auta mitään eikä ketään. Me ollaan jo tuhottu kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi tuntea, mutten tunne. Olen kyynikko, ja luopunut aikoja sitten kuvitelmasta, että maailma olisi jotenkin pelastettavissa. Toki kierrätän ja pyrin elämään ekologisesti ja eettisesti oikein, mutta lähinnä vain sosiaalisen paineen vuoksi. Oikeasti olen sitä mieltä, että kaikki meidän pikku räpiköinti ei enää tässä konkurssissa auta mitään eikä ketään. Me ollaan jo tuhottu kaikki.
Mutta juuri tuon asenteenhan takia se tuhoutuu? Kun kaikki ajattelevat tuolla tavalla eivätkä aloita muutosta eli aloita itsestään?
Kyllä tunnen, mutta en tiedä miten sen saisi pois. Vähän helpottaa, kun yrittää miettiä sitä, että moni asia on kuitenkin myös hyvin.
Lihansyönnistä koen ajoittain huonoa omaatuntoa. En kuitenkaan niin paljon, että siitä olisin kokonaan luopumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi tuntea, mutten tunne. Olen kyynikko, ja luopunut aikoja sitten kuvitelmasta, että maailma olisi jotenkin pelastettavissa. Toki kierrätän ja pyrin elämään ekologisesti ja eettisesti oikein, mutta lähinnä vain sosiaalisen paineen vuoksi. Oikeasti olen sitä mieltä, että kaikki meidän pikku räpiköinti ei enää tässä konkurssissa auta mitään eikä ketään. Me ollaan jo tuhottu kaikki.
Mutta juuri tuon asenteenhan takia se tuhoutuu? Kun kaikki ajattelevat tuolla tavalla eivätkä aloita muutosta eli aloita itsestään?
Tässä maailmassa on aivan järjettömän paljon liikaa ihmisiä siihen, että yksilön valinnoilla olisi mitään merkitystä maailman pelastumisessa. Naiivia kuvitellakaan muuta.
Lohdutan itseäni sillä ajatuksella, että eiköhän elämä maapallolla jossain muodossa jatku myös meidän jälkeemme. Suunta on huono, mutta aiempienkin maapallon sukupuuttoaaltojen on lähtenyt uutta elämää uusissa olosuhteissa kehittymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän elää niin, etten turhaan vahingoittaisi luontoa. En kuitenkaan tunne syyllisyyttä tekemisistäni. Ei se auttaisi minua eikä maailmaa.
Sen saa pois sillä että uskottelee itselleen tekevänsä asialle jotain. Ja siis oikeastikin tekee, sillä on vähemmän väliä muuttaako se mitään. Kukaan meistä ei kuitenkaan voi yksin pystyä enempään kuin mihin yksi ihminen voi pystyä, eikä kaikki ole edes mitään neroja jotka keksii hyviä ideoita asioiden korjaamiseksi eikä kaikilla ole edes lahjoja tai tilaisuutta omistaa uraansa ja elämäänsä maailmanparantamiselle. Etsit ne itsellesi sopivat tavat muuttaa asioita edes vähän paremmaksi. Jo pelkkä oikeiden tapojen etsiminen ja itsesi asiasta kouluttaminen lasketaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe.
Helvetillinen tuuri, että ehti tänne edes enää mukaan.
Maailma loppuu alle sadassa vuodessa.
Ja syypaletti siihen on hurjan leveä.
Etunenässä ihmisen tyhmyys ja itsekkyys.
Vierailija kirjoitti:
En koe.
Helvetillinen tuuri, että ehti tänne edes enää mukaan.
Maailma loppuu alle sadassa vuodessa.
Ja syypaletti siihen on hurjan leveä.
Etunenässä ihmisen tyhmyys ja itsekkyys.
Tuskin romahdus on noin nopea, vaikka varmaan edessä onkin. Eiköhän eriasteisia muutoksia yhteiskunnassa ja ympäristön tilassa tapahdu sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Ei kannata vielä kokonaan lopettaa eläkesäästämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin joskus, että hankkimalla ympäristöalan koulutuksen pääsisin työskentelemään luonnon hyväksi... En päässyt. Olenkin siksi aika jumissa sen kanssa, että mitä minun oikein tulisi tehdä, kun tuo suunnitelmani ei toiminutkaan.
Onpas täällä kyynistä porukkaa. Kunnon nihilistejä. Minäkin tunnen "maailmantuskaa" aika ajoin samoin kuin sinä, ap. Yleensä se saa minut enemmänkin pohtimaan omia valintojani ja miettimään tarkoin sitä, mitä voisin konkreettisesti tehdä toisin. Olen lopettanut punaisen lihan syönnin (yritän lopettaa loputkin), kierrätän ja lahjoitan Amnestylle.
Olen myös tullut siihen tulokseen, etten todennäköisesti voi korjata kaikkia maailman ongelmia, vaikka kuinka haluaisin. Sen sijaan voin yrittää tehdä edes tästä lähiympäristöstäni hieman paremman paikan elää kohtelemalla toisia hyvin ja yrittämällä auttaa heitä. Pyrin uskomaan ihmisen hyvyyteen - haluan uskoa, vaikka edes ajatuksen tasolla, että se voittaa joskus kaiken tämän itsekkyyden ja siitä aiheutuneet ongelmat.
Ajattelen, että jos ei usko johonkin tavoitteeseensa, niin sitä ei ainakaan koskaan tapahdu, mutta jos uskoo niin on edes mahdollisuus, että se joskus tapahtuisikin. Sisukkuutta kehiin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah- Hah, oikein naurattaa, kun joku tosissaan saa tunnontuskia lihasta. Ei ole siitä kauan aikaa kun Suomessa ei ollut kaikilla ruokaa. Meillä on ollut tätä lihaa tarjolla vasta vähän aikaa. Olen isovanhemmilta kuullu kaikenlaista. Tytöt 9-vuotiaat maalla hoitivat vauvoja ruokaa ja " asuntoa " vastaan. Pojat tekivät jo lapsena metsätöitä, heistä tuli selkäinvalideja jo 30-kymppisenä. Nautitaan nyt iloisena tästä nykyajasta ja terveellisestä ruuasta. Maalla oli paljon miehiä, jotka kohtelivat huonosti omiakin lapsia. Tytöt yrutettiin naittaa pois nuorena. Tulevat anopit salaa toivoivat että miniä olisi pulska ja terve, mieluummin valmiiksi raskaana. Talossa tarvittiin työvoimaa. Maalaistalossa kaupasta ostettiin vain kahvi, sokeri , suola ja kardemumma. Yhdestä naapurista kuoli 4 lasta kurkkumätään. Lääkäriin pääsi harvoin. Kätilö oli tärkein oikean tiedonantaja. Jos sulhanen hylkäsi raskaana olevan morsiamen ,siitä ei hyvää seurannut, voi olla että katosi oudosti suolle,siis se sulhanen.
Joskus koen, joskus en. Asun yhdessä maailman köyhimmistä maista ja olen kyllä oppinut ummistamaan silmäni kurjuudelle. Kannan kaupasta 100 euron viikko-ostoksia autoon ja samalla hoen "not today" kerjäläislapselle. Toisaalta, autan kahta ihmistä säännöllisesti ja on mielestäni osaltani tarpeeksi.
Mitään jätteenkäsittelyä täällä ei ole. Kaikki poltetaan mikä palaa ja loput haudataan maahan. Ihan hirveä määrä syntyy jätettä koko ajan, vaikka ollaan vaan kahden hengen talous.
Lihaa en syö, mutta lentomatkustus kuittaakin sitten kaiken hyvän joka tapauksessa.
Ei näköjään...