Lue keskustelun säännöt.
Oletteko joutuneet palauttamaan koiranpentua kasvattajalle?
02.04.2018 |
Jos, niin mistä syystä? Itsellä kauan odotettu toinen koira talossa ollut kuukauden, eikä homma ala toimimaan. Vanhempi koira ei edelleenkään tule pennun kanssa toimeen. Lenkitys ja normaali elämäkin on hankalaa. Pennussa ei ole mitään vikaa, aivan ihana tapaus. Siksi harmittaakin.
Olen tosissani siis miettinyt pennusta luopumista.
Kommentit (23)
Olen, mutta kyse oli kissasta. Kissa oli heti tultuaan hirveän sairas ja sillä sitten todettiin ties mitä sairauksia jotka lähtöisin kasvattajalta, joka yritti pimittää. Sain rahani takaisin juuri sairauksista johtuen
En tiedä voitko saada rahoja 100% takaisin, jos ei ole kuitenkaan pennusta johtuva syy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhempi koira ei hyväksy pentua niin pennulle on parempi palautua kasvattajalle. Oletko jutellut kasvattajan kanssa asiasta ja mitä mieltä hän on? Onko vanhempi koira väkivaltainen pentua kohtaa? Yrittääkö purra tms.?
Vanhempi koira hyväksyy kyllä pennun. Jotkut hyväksyvät heti, toisilla ottaa oman aikansa. En palauttaisi pentua tuon takia.
Siskoni on joutunut palauttamaan paimenrotuisen pennun takaisin kasvattajalle. En enää muista tarkkaa syytä, taisi olla niin että koiralla ja omistajalla ei synkannut yhtään.
Vanhus hyväksyy nuoremman. Touhutkaa yhdessä jotain ja osoittakaa vanhemmalle, että pentu kuuluu perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen on hyvin mustasukkainen ja resurssiaggressiivinen. Soppa on valmis :( ja olen tullut tulokseen että pentu kun kasvaa ja saavuttaa teini-iän, tilanne tulisi vain pahenemaan.
Harmittaa koska halusin itsekkäästi toisen koiran harrastuksiakin varten.
Sisareni palautti. Oii, miten pentu olikin ihana ensin. Mutta yllättäen siskolle iski "allergia". Melko todennäköisesti kyse oli siitä, ettei viitsinyt/jaksanut hilata paksua peppuaan telkkarin edestä koiraa ulkoiluttamaan.
Oli ollut kuukauden palautusoikeus, niin sai rahansa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä sillä rahalla niin väliä, olkoot sitten oppirahoja. Kyllä itku tulee jos ja kun tuosta pitäisi luopua, mutta samanlailla harmittaa ja ahdistaa tämänhetkinen arkikin.
Tosiaan, aikuinen on siis pentua kohtaan aggressiivinen tietyissä tilanteissa ja vaativat valvontaa aina kun samassa tilassa ovat. Mieheni nukkuu edelleen pennun kanssa eri huoneessa yöt, itse aikuisen kanssa.
Yleensä maksetaan vain puolet takaisin. Kasvattajalle tulee kuluja ja vastusta tällaisista "eipä sittenkään" tapauksista eikä monesti pennusta enää saa täyttä hintaa myydessä yli 3kk ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikä sillä rahalla niin väliä, olkoot sitten oppirahoja. Kyllä itku tulee jos ja kun tuosta pitäisi luopua, mutta samanlailla harmittaa ja ahdistaa tämänhetkinen arkikin.
Tosiaan, aikuinen on siis pentua kohtaan aggressiivinen tietyissä tilanteissa ja vaativat valvontaa aina kun samassa tilassa ovat. Mieheni nukkuu edelleen pennun kanssa eri huoneessa yöt, itse aikuisen kanssa.
Palauttaisin. Aikuinen voi satuttaa pentua pahasti ja pentu vähintään kasvaa henkisesti kieroon.
Kyllä mä kovasti uskoin ja luotin että kaikki sujuisi hyvin. Nyt näyttää siltä että metsään mentiin. Toki toisen koiran hankinta on aina riski, sen tiesin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 jatkaa. Mutta soita ihmeessä kasvattajalle ja jutelkaa asiasta mitä tuumaa. Et varmasti ole ensimmäinen joka pennun haluaisi palauttaa. Itse arvostaisin sitä että pentu palautuu takaisin kasvattajalle joka voi katsoa sille rauhassa ajan kanssa uuden kodin eikä koira päädy heittopussiksi Toriin...
Kannattaa muutenkin soittaa kasvattajalle. Sillä voi olla vinkkejä, miten pentu ja aikuinen voitaisiin sopeuttaa toisiinsa paremmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vanhin koirista ei jaksa nuorempia, pyytää itse omaan rauhaan lastenhuoneeseen nukkuu kun ei jaksa. Alkuun oli puremassa heti ku nokkansa pentu työnsi liian lähelle.
Jos kukaan ei oo kotona jää tämä vanhus yksin lastenhuoneeseen (tyytyväisenä kömpii sänkyyn). Jos joku aikuinen on kotona saa tulla muitten kanssa , ja tietää että pääsee rauhaan jos haluaa. Eikä oo ollut pitkään aikaan ongelmia, pentukin on jo 3,5v
Luulisin, että resurssiaggressiviisuus hellittää kun aikuinen sopeutuu pentuun. Onko kyse vain ruoasta vai mistä kaikesta? Ruokinnat erikseen, uloslähdöt yms. hallitusti. Ja yksinkertaisesti ennakoit tilanteita. Kun näät, että aikuinen alkaa osoittaa merkkejä turhasta resurssiaggresta (esim. pentu ei saa kulkea liian läheltä), komennat etukäteen. Uskotko, että reaktiot olisivat heti rajuja vai osaisiko koira mitoittaa ne pennulle sopivaksi? Mitä rotuja kyseessä?
Itsellä resurssiaggre koira, mutta ennakoinnilla ja hallinnalla voidaan elää ihan normaalia elämää. En jätä ruokia, kun olen poissa ja tarvittaessa rajoitan koirien yhdessäolo poissaolessani. Koiralla on johtaja ja tietää, ettei mun läsnäollessani aleta perseilemään.
Tsemppiä! Toivottavasti ratkeaa tämä homma parhain päin :)
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen on hyvin mustasukkainen ja resurssiaggressiivinen. Soppa on valmis :( ja olen tullut tulokseen että pentu kun kasvaa ja saavuttaa teini-iän, tilanne tulisi vain pahenemaan.
Harmittaa koska halusin itsekkäästi toisen koiran harrastuksiakin varten.
Luulenpa, että et vain ymmärrä miten vanhempi koira kohtelee pentua.
Ne komentaa niitä. Rähähtämällä ja napsauttamalla hampaitaan. Se ei tarkoita että koira olisi "aggressiivinen" tai vihainen tai tilanteessa olisi mitään ongelmaa. Sillä se pentu oppii mikä on sen paikka laumassa.
Resursseista ei tule kinaa kun ruokit aina vanhan koiran ensin ja sitten vasta penikan.
Mustasukkaisuutta jos vanha osoittaa, kiellät sitä. Tai vaihtoehtoisesti olet kiitollinen siitä että se vanha koira opettaa penikasta itsenäistä, muuten koirasta tulee tuollaisessa perheessä helposti varsinainen perskärpänen.
Kuukausi on muutenkin tosi lyhyt aika koiran sopeutua uuteen tulokkaaseen. Olet minusta a) luovuttamassa liian helpolla ja ) hysteerinen asian takia missä ei ole mitään hysteerattavaa.
Hain kerran omani takaisin. Ei onnistunut niin ei onnistunut.
Sai paremman kodin, kaikki voittivat.
Palautin rahat mielelläni. Minusta tärkeintä oli että koira sai paremman paikan, siksi kyselin pentujen perään ahkerasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen on hyvin mustasukkainen ja resurssiaggressiivinen. Soppa on valmis :( ja olen tullut tulokseen että pentu kun kasvaa ja saavuttaa teini-iän, tilanne tulisi vain pahenemaan.
Harmittaa koska halusin itsekkäästi toisen koiran harrastuksiakin varten.
Luulenpa, että et vain ymmärrä miten vanhempi koira kohtelee pentua.
Ne komentaa niitä. Rähähtämällä ja napsauttamalla hampaitaan. Se ei tarkoita että koira olisi "aggressiivinen" tai vihainen tai tilanteessa olisi mitään ongelmaa. Sillä se pentu oppii mikä on sen paikka laumassa.
Resursseista ei tule kinaa kun ruokit aina vanhan koiran ensin ja sitten vasta penikan.
Mustasukkaisuutta jos vanha osoittaa, kiellät sitä. Tai vaihtoehtoisesti olet kiitollinen siitä että se vanha koira opettaa penikasta itsenäistä, muuten koirasta tulee tuollaisessa perheessä helposti varsinainen perskärpänen.
Kuukausi on muutenkin tosi lyhyt aika koiran sopeutua uuteen tulokkaaseen. Olet minusta a) luovuttamassa liian helpolla ja ) hysteerinen asian takia missä ei ole mitään hysteerattavaa.
Höpöhöpö.
Ei kaikki ole vain paikan opettamista ja hyväksi, saatikka olla kiitollinen !
Ainoa missä olet oikeassa on se että helpolla ei kannata luovuttaa, asioihin voi vaikuttaa.
Meillä vanhin koira oli pennulle ärtyisä, ja tilanne olisi voinut äityä pahaksikin , pari kertaa pentu pääsi käymään kiinni vanhempaan. .nyt pentu 2 v , ja pystyvät elämään samassa kodissa, myös vaikkaihmisiä einolisi paikalla. Vanhus ei edellenkään tykkää pennusta, mutta nuorin palvoo kaikkia, sekä vahinta että keskimmäistä ( siitä tykkää kaikki).
Missä vaiheessa sitten heittää pyyhe kehään? Elämä on yhtä stressiä juuri nyt, mahtaako tämä helpottaa? Pentu on kyllä helppo tapaus, ainoa mikä stressiä aiheuttaa on nuo koirien väliset suhteet.
Up