Kotipsykologit auttakaa

eli ystäväni on nyt 1,5 v ollut yh, hänellä on ihana pieni tytär. Tämä ystäväni on 42 v, joten ei mikään tyttönen. Näyttävän näköinen nainen, sanotaan nyt sekin ettei ole suomalainen.



Hänelle on iskenyt pakkomielle, pakko löytää mies elättämään häntä ja lasta. Puhuu asiasta ihan koko ajan, mitään muuta ei mielessä liiku. Ajoittain hän on masentunut siitä kun muilla on perhe ja hänellä ei, paha olo näkyy lapsessakin. Lapsi oireilee itkulla ja unettomuudella sekä panikoimalla kun äiti häviää näkyvistä.



Minä ja muutamat muut olemme naiselle sanoneet, ettei autuas onni synny miehen löytymisellä vaan sillä että osaa nauttia hetkestä. Hänen pitäisi saada oma pääkoppa kuntoon ennenkuin etsii uutta suhdetta, entinen ero näköjään on jäänyt kummittelemaan.



Auttakaa, kotipsykologit miten saada nainen tajuamaan oma paha olonsa sekä lapsen hätä?? me alamme olla aika voimattomia, sekä kyllästyneitä vatvomaan tätä samaa asiaa päivästä toiseen.