Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihannoidaan ihmisiä jotka selviävät ryysyistä rikkauksiin?
02.04.2018 |
Masennun jo nykyään kun seuraan elämänkertoja/dokumentteja. Henkilöt glorifioidaan kun ovat menestyneet ja vaurastuneet. Menneisyyden ansiosta kaikkien saavutusten esittely on ansaittua, koska selvisivät jostain tuppukylästä Los Angelesiin tms.
Milloinkahan saisi lukea/katsoa henkilöstä, jonka lapsuus oli hyvä, mutta eli keskinkertaisen elämän tai jopa köyhän ja vaikean elämän. Ei hyvä lapsuus takaa onnenpotkuja kaikille. Suurin osa pyristelee pysyäkseen keskinkertaisuudessa vaikka lahjoja ja älykkyyttä olisi suurempiinkin saavutuksiin.
Se on niin traagista ja ansaitsisi enemmänkin elokuvia.
Kommentit (16)
Miksikö? Se kertoo (yhteiskunnan?) vallallaan olevista arvoista. Omat valinnat, kova työ antaa rajattomat mahdollisuudet; vaikka sitten ryysyistä rikkauksiin, mikäli sitä tarpeeksi kovasti haluat ja olet valmis saavuttamaan tavoitteesi (keinoja kaihtamatta?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa arvostetaan sinnikkyyttä ja ahkeruutta. Siksi.
Kyllä minusta ainakin on kivempi lukea ihmisistä, jotka ovat sisukkaasti pyrkineet elämässä eteenpäin kuin niistä, joilla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta juuttuvat sohvalle surkuttelemaan itseään. Onko se jotenkin outoa?
Koska yleensä nämä kultalusikka suussa syntyneet eivät sitä tiputa vaan kaivavat sillä aivonsa ulos ja työntävät perseeseensä.
Onhan se nyt ihailtavampaa kattaa se pöytä ja ansaita se leipä kuin istua valmiiseen pöytään nirsoilemaan ja kaatamaan koko pöytä. Sitten itkee kun mitään ei ole jäljellä. Parempi pitää pöytä pystyssä. Jos taas joku toinen tulee sen kaataman niin sittenhän vaan näyttää olisiko saant samaa elintasoa muutenkin.
Mutta 99% onnistumisista perustuu onnenpotkuun. Olet oikeassa paikassa oikeaan paikkaan.
Juuri tämä, että he olisivat sinnikkyydellä pärjänneet, ärsyttää.
Keskiluokastakin löytyy yrittävää väkeä, mutta kaikilla ei ole sitä onnea matkassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta 99% onnistumisista perustuu onnenpotkuun. Olet oikeassa paikassa oikeaan paikkaan.
Juuri tämä, että he olisivat sinnikkyydellä pärjänneet, ärsyttää.
Keskiluokastakin löytyy yrittävää väkeä, mutta kaikilla ei ole sitä onnea matkassa.
Ap
Nyt olisi hyvä, jos kertoisit jotain esimerkkejä näistä onnenpotkuista. Voihan olla, että mun mutu poikkeaa oikeasta faktasta.
-3-
Vierailija kirjoitti:
Mutta 99% onnistumisista perustuu onnenpotkuun. Olet oikeassa paikassa oikeaan paikkaan.
Juuri tämä, että he olisivat sinnikkyydellä pärjänneet, ärsyttää.
Keskiluokastakin löytyy yrittävää väkeä, mutta kaikilla ei ole sitä onnea matkassa.
Ap
Stubbiko siellä vetelee lukuja hatustaan? Niitä onnenpotkujakin varten tehdään töitä. Osallistutaan tapahtumiin, käydään niitä miljoonia läpi, kunnes se yksi paikka onkin oikea. Ja nimenomaan sekin, että syntyy kultalusikka suussa on vain onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraatko itse elämänkertoja?
Itse olen niitä aina tykännyt lukea ja katsoa. Useimmiten itsekin myöntävät että heillä oli onnea. Vastaavia yrityksiä ollut muillakin, mutta onni osui jonkun kohdalle. Ja hän kerää kiitokset ja kunnian sisukkuudesta. Enemmän sisukkuutta vaaditaan, kun pitää sietää pettymyksiä ja takaiskuja. Ja sitä että ura ei urkene vaikka mitä tekisi. Muiden sormi osoittaa kohti henkilöä itseään. Harva ymmärtää että ei ihmisessä itsessään tarvi olla mitään vikaa jos elämä ei rullaa kuin elokuvissa. Ei tarvi olla kultalusikka suussa syntynyt kuspää. Voi olla hieno ja viisas ihminen, mutta elämä silti polkee tyhjäkäynnillä.
Ja tämä sama pätee urheilumaailmasn, yritysmaailmaan, tiede, taide, kulttuuri ym kiemuroihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kohdalla kävi sellainen onnenpotku, että sain töitä ja ihan puhtaasti tuurilla. En minä mitenkään erityisen ahkerasti hakenut. Tätä nykyistä paikkaani en edes hakenut. Pyydettiin.
Mutta veljeni on huippuesimerkki tuurista. Hän oli työtön ja sai kotipaikkakunnaltaan pienen opettajan sijaisuuden. Sitä kautta sai kokemusta ja pääsi tuntiopettajaksi etelä-Suomeen. Sitä kautta haki yksityisestä yrityksestä töitä ja vähitellen eteni. Nyt on johtajana koulutusalan yrityksessä. En nyt kerro veljestäni enempää, kun tunnistettaisiin muuten. Eli tottakai teki töitä, mutta siihen alkuun pääsemiseen tarvittiin tuuria. Tuossa on mutkia matkassa, mutta oikaisin vähän.
Koska tommosia ryysyistä rikkauksiin -leffoja vaan on kiva katsoa. On niin poikkeuksellisia elämäntarinoita.
On kanssa kiva katsoa ihan tavallista elämää kuvaavia leffoja. :) Noi menee keskenään eri kategoriaan.
Sitten vielä, ei kukaan tykkää katsoa leffaa, mikä on pelkkää alamäkeä, kun ei siihen päähenkilöön voi samaistua yhtään. Tulee vaan inhottava olo. Et miks sen elämä sitten meni niin, onko ite vaan failannut kaiken, vai vaikka sairastunut? Ei tommosia leffoja ois kiva katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pätee myös parisuhteisiin. Olet elänyt hyvän lapsuuden, ollut rakastettu, saanut hyvän mallin avioliitosta... mutta itselläsi se ei onnistu. Johtuuko se sinisilmäisyydestä, huonoista valinnoista vai mistä. Useimmiten syyllistetään henkilöä itseään persoonana ja mietitään, että olikohan huono lapsuus. Totuus voi olla, että on vain ollut huonoa tuuria.
Sitten joku oikein veemäinen muija porskuttaa huonossa liitossa 35 vuotta ja paukuttelee henkseleitä saavutuksistaan. Avioliitto kesti vaikka itselläni oli huono lapsuus...
Vierailija kirjoitti:
Koska tommosia ryysyistä rikkauksiin -leffoja vaan on kiva katsoa. On niin poikkeuksellisia elämäntarinoita.
On kanssa kiva katsoa ihan tavallista elämää kuvaavia leffoja. :) Noi menee keskenään eri kategoriaan.
Sitten vielä, ei kukaan tykkää katsoa leffaa, mikä on pelkkää alamäkeä, kun ei siihen päähenkilöön voi samaistua yhtään. Tulee vaan inhottava olo. Et miks sen elämä sitten meni niin, onko ite vaan failannut kaiken, vai vaikka sairastunut? Ei tommosia leffoja ois kiva katsoa.
Tai siis, ei Suomessa esim. voi oikeen olla köyhä, koska kaikki voi opiskella esim. lähihoitajaksi, ja silläkin jo tulee toimeen, jos osaa suhteuttaa, että mitä noi köyhä ja vaikea elämä sit lopulta ois? Mt-ongelmia ja sairauksia matkan varrella ja elämänhallinan puute vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryysyistä rikkauksiin ei ole selviämistä, vaan ponnistelua, yrittämistä ja epäonnistumista, riskien ottamista jne jne. Sitä sietääkin ihailla, joskin ihannointi on muun mielestä vähän liikaa.
Rikkaudesta ryysyihin kulkeminen niin, että arki ja oma pää pysyvät kasassa, on kunnioitettavaa sekin. Se voi tapahtua kenelle vain ja monella tavalla: sairastuminen, pitkittyvä työttömyys, joku tulipalon tai globaalitalouden romahtamisen kaltainen katastrofi, joka vie kaiken.
Jos sössii omat asiansa ihan omin pikku kätösin eikä tee mitään tilanteen korjaamiseksi, on aika epäkiinnostava tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Mun kohdalla kävi sellainen onnenpotku, että sain töitä ja ihan puhtaasti tuurilla. En minä mitenkään erityisen ahkerasti hakenut. Tätä nykyistä paikkaani en edes hakenut. Pyydettiin.
Mutta veljeni on huippuesimerkki tuurista. Hän oli työtön ja sai kotipaikkakunnaltaan pienen opettajan sijaisuuden. Sitä kautta sai kokemusta ja pääsi tuntiopettajaksi etelä-Suomeen. Sitä kautta haki yksityisestä yrityksestä töitä ja vähitellen eteni. Nyt on johtajana koulutusalan yrityksessä. En nyt kerro veljestäni enempää, kun tunnistettaisiin muuten. Eli tottakai teki töitä, mutta siihen alkuun pääsemiseen tarvittiin tuuria. Tuossa on mutkia matkassa, mutta oikaisin vähän.
Kerron vielä sen verran, että olemme pienituloisesta perheestä lähtöisin ja vanhemmillamme ei ollut mitään koulutusta kansakoulua enempää.
Tuo toimii myös toisinpäin: mikään ei innosta niin paljon kanssaihmisiä kuin se, et joku hyvistä ja onnellisista lähtökohdista tippuu jonnekin syövereihin!