Väsynyt lapsuuden traumoihin

Oletko saanut lapsen tai onko lapsesi nyt sen ikäinen kuin sinä olit traumaattisten tapahtumien aikaan? Se voi nostaa nämä kokemukset pintaan.

Ensimmäisen kerran oireilin juuri lapseni syntymän jälkeen, sen jälkeen meni monta vuotta suht hyvin, mutta nyt taas asiat vaivaa. Lapseni on 15v.

Minuun kohdistunut väkivalta todennäköisesti on alkanut jo n. 1-vuotiaana?

Hanki elämään sisältöä niin ei tarvitse ikivanhoja juttuja märehtiä.

Suosittelen lämpimästi, että menet terapeutin pakeille asiasi kanssa. Täällä kukaan ei voi oikeasti sinua auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Hanki elämään sisältöä niin ei tarvitse ikivanhoja juttuja märehtiä.

Normaalien muistojen kanssa tuo voi toimia, traumamuistojen ei, ne vaikuttavat eri kohtiin aivoja kuin normaalit muistot. Siksi hakattu koira on pelokas ja aggressiivinen ihmisiä kohtaan, vaikka se ei taatusti mieti että "olipa entiset omistajat paskoja, mikähän niitä vaivasi, siis törkeetä"

Sinun pitää ymmärtää että kaikki maailman murehtiminenkaan ei muuta menneisyyttä. Jokainen hetki minkä käytät menneisyyden vatvomiseen on täysin turhaa ja hukkaan heitettyä aikaa.

Sinun päätettävissäsi on mitä tulevaisuus pitää sisällään.

Kuten vanha viisaus sanoo, tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää ymmärtää että kaikki maailman murehtiminenkaan ei muuta menneisyyttä. Jokainen hetki minkä käytät menneisyyden vatvomiseen on täysin turhaa ja hukkaan heitettyä aikaa.

Sinun päätettävissäsi on mitä tulevaisuus pitää sisällään.

Kuten vanha viisaus sanoo, tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee.

Traumaattinen menneisyys ei poistu "unohtamalla". AP:n on nyt tärkeä hakeutua terapiaan ja kohdata traumat ammattilaisen kanssa. Vain tiedostamalla omat traumat niistä voi päästä yli. Se voi olla kivulias prosessi, mutta kaiken vaivan arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää ymmärtää että kaikki maailman murehtiminenkaan ei muuta menneisyyttä. Jokainen hetki minkä käytät menneisyyden vatvomiseen on täysin turhaa ja hukkaan heitettyä aikaa.

Sinun päätettävissäsi on mitä tulevaisuus pitää sisällään.

Kuten vanha viisaus sanoo, tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee.

Traumaattinen menneisyys ei poistu "unohtamalla". AP:n on nyt tärkeä hakeutua terapiaan ja kohdata traumat ammattilaisen kanssa. Vain tiedostamalla omat traumat niistä voi päästä yli. Se voi olla kivulias prosessi, mutta kaiken vaivan arvoinen.

Eikö se ole tiedostamista jos hän vatvoo niitä päivittäin?

Tiedosta että muisto on siellä, totea että et voi tehdä sille yhtään mitään, ja anna sen mennä.

Päästä irti menneestä.

Kiitos neuvoista, terapia on varmasti tarpeen, tavallaan sekin pelottaa. Kestänkö järjissäni sen asioiden penkomisen?

Unohtaminen on mahdotonta. Ei ihminen unohda, en voi unohtaa sitä silmitöntä hakkaamista maustettuna päivittäisellä henkisellä väkivallalla, eristämisellä jne.

Ei terapiassa pengota kärsimyksiä vaan haetaan ratkaisuja siihen miten pystyt elämään niin ettei sinun tarvitse kärsiä menneisyyden painolasteista.

Traumamuistoja ei voi unohtaa, koska ne elävät mielen lisäksi myös kehossa. En voi päästää irti menneestä, jos ja kun sykkeeni nousee ja tulen täyteen adrenaliinia ja stressihormoneja usein pelkästä äitini näkemisestä. Ihminen, joka ei ole tätä kokenut tai muuten asiaan perehtynyt, ei voi asiaa ymmärtää.

Terapia auttaa, mutta tarvitaan nimenomaan traumahoitoon erikoistunut terapeutti. Muistojen käyminen läpi väärällä tavalla voi olla vahingollista ja hoidon täytyy aina pyrkiä myös kehon traumareaktioiden purkamiseen, ei vain ajatusten tai tunteiden muuttamiseen.

En siis ole ap, vaan toinen traumataustainen. Mulla terapia on auttanut tosi paljon, suosittelen lämpimästi. Siellä ei lähdetä heti penkomaan pahimpia asioita, vaan saa edetä omaa tahtia ja oppii myös koko ajan sitä, miten olon saa siedettävämmäksi. Voimia <3

- nro 11

Kiitos <3 voimia myös sinulle.

Miten käytännössä hakeuduit terapiaan, kunnallinen vai yksityinen?

En ole kovin varakas joten yksityisellä käynti saattaa olla mahdottomuus.

Ap

Olen käynyt helvetin kalliin traumaterapian josta jäi käteen:

1. Vältä trauman muistelua ja esim. Valokuvien katselua jos ne tuovat traumat mieleen.

2. Yritä pysäyttää traumamuisto ennen sen tuloa:

A) Tee lihasjännityksiä eli esim. paina voimakkaasti käsillä seinää tai jaloilla lattiaa ja keskity tunteeseen.

B) Tee maadoitusharjoituksia eli esim. Omassa kotona päätä etukäteen joka huoneesta kolme objektia jotka ovat ankkureita. Kun huono olo tulee kertaa esine esineestä ankkurit läpi siten että luetteloit jokaisesta 3 adjektiivia. (Sohva, se on pinkki, se on karhea, se tuoksuu tupakalta. Peili, se on korkea, se on kylmä, se on heijastava....) Voit lisäksi pitää mukana esim. Korua joka toimii aina ankkurina.

3. Jos muistot tulevat kun yrität nukkua, käytä melatoniinia tai unilääkkeitä ja kuuntele rentoutus- tai äänikasettia kun käyt nukkumaan. (Mulla myös kuumavesipullo, laventelituoksu ja painotyyny silmillä)

4. Huolehdi siitä että saat nukuttua hyvin ja vältä stressiä.

Nämä kaikki jutut olivat kyllä tosi hyödyllisiä ja auttoivat itseäni enemmän kuin 10-vuoden terapia joista viimeiset 3 oli traumaterapiaa.

Syy siihen että ne muistot tulevat nyt voi olla henkinen kypsyminen. Lapsena ja nuorena ihminen pystyy aika hyvin lohkomaan ja unohtamaan asioita, mutta kypsempi psyyke ei siihen enää kykene. Itsellä tilanne paheni systemaattisesti jostain 10 vuotiaasta ja 24 v. tuli täysi romahdus kun sai riittävästi myös maantieteellistä etäisyyttä vanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos <3 voimia myös sinulle.

Miten käytännössä hakeuduit terapiaan, kunnallinen vai yksityinen?

En ole kovin varakas joten yksityisellä käynti saattaa olla mahdottomuus.

Ap

Hain YTHS:n kautta apua ja päädyin lopulta kunnalliselle psykologille. Riittävän avun saaminen kunnalliselta puolelta voi olla vaikeaa. Kannattaa kertoa heti suoraan, että lapsuudessa on ollut väkivaltaa ja että kärsii traumaoireista, jotta tilanne otetaan vakavasti ja saa oikeanlaista apua. Ihan siis terveyskeskuslääkäriltä voi aloittaa, tai sit googlaa kotipaikkakuntasi mielenterveyspalvelut. Kelan tukemaa terapiaa voi myös saada, siihen tarvitaan lausunto psykiatrilta. Yksityiseltä saatu lausunto maksaa n. 400 euroa, kunnallisella paljon halvempi, mutta voi joutua odottamaan ja pitää osata vaatia psykiatrille pääsyä ja lausunnon saamista. Terapeutti pitää hankkia itse ja omavastuuosuus on noin 20-30 euroa per käynti.

Toivottavasti saat apua! Netistä löytyy myös paljon tietoa traumoista, nettiterapioita, ryhmiä ja vastaavaa.