Jos riippuvuus on sairaus, niin sitä pitäisi kohdella sitten kuten muitakin sairauksia ...ajatuksia
Kaikki riippuvaiset ei parane oikealla hoidollakaan (?) ja monen parantumattoman sairauden kohdalla kehotetaan sopeutumaan sairauteen ja yrittämään elää hyvää elämää siitä huolimatta.
Toisaalta monien sairauksien kohdalla ehdottomasti painotetaan oman panostuksen vaikutusta ja näin pitäisi olla riippuvaisenkin kohdalla. Jos hoitosuunnitelmaan sisältyy terapiaa, liikuntaa jne. esimerkiksi lääkehoidon lisäksi, niin riippuvaisen pitäisi sitoutua siihen kokonaisvaltaisesti ollakseen oikeutettu hoitoon.
Moni riippuvainen sanoo, että elämä päihderiippuvaisena on h..vettiä, eikä oikeastaan elämisen arvoista ollenkaan. Miksi muiden sairauksien kohdalla tämän ääneen sanominen on tabu, ei siis saisi valittaa elämänlaadusta, ellei kyseessä ole joku niin tuskallinen sairaus että eutanasiaa voitaisiin harkita jossain Hollannissa?
Nämä eivät siis ole mielipiteitäni vaan pointteja/ongelmia jotka tulivat mieleeni, kun mietin mitä tapahtuisi jos päihderiippuvuus laitetaan samalle viivalle kuin muut krooniset sairaudet.
Minkölaisia ajatuksia teille herää?
Kommentit (25)
Sairaushan se on, sitä vaan ei monikaan ymmärrä
Asiat eivät ole noin mustavalkoisia.
Miten niin ei saisi valittaa muista sairauksista. Sehän on täysin päinvastoin. Päihderiippuvaisen on todella vaikea edes hakeutua hoitoon tai kertoa riippuvuudesta koska yhteiskunta tuomitsee ja syyllistää. Mistä muusta sairaudesta kertominen voi aiheuttaa rikosrekisterin. Ap on ihan hakoteilla.
Jos riippuvuuden voisi parantaa jotenkin kokonaan, niin sinne hoitoon olis aika pitkät jonot.
On helpompi valittaa ja käyttää päihteitä kuin lisätä liikuntaa. Mutta tätä ei saa sanoa ääneen. Päihteet on heikkoja ihmisiä varten.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei saisi valittaa muista sairauksista. Sehän on täysin päinvastoin. Päihderiippuvaisen on todella vaikea edes hakeutua hoitoon tai kertoa riippuvuudesta koska yhteiskunta tuomitsee ja syyllistää. Mistä muusta sairaudesta kertominen voi aiheuttaa rikosrekisterin. Ap on ihan hakoteilla.
Jos mä valittelen kovaa migreeniä, saan luultavasti osakseni tsemppausta ja vinkkejä mikä auttaa.
Jos mä valittelen olevani riippuvainen, sä luultavasti soitat, no, ihan varmasti johonkin, enkä taatusti saa sympatiaa osakseni.
Jos huumeiden käyttö ei olisi kriminalisoitua, minä olisin hakenut apua omaan päihdeongelmaani jo vuosia sitten. Työskentelen alalla jossa jo sakko huumausaineen käytöstä muodostaa esteen työnteolle (eli lasten kanssa, ehkä jopa juuri sinun lapsesi kanssa..).
Mä en usko että alkoholismi tai narkomania on sairaus. Se on selviytymiskeino tai pakokeino.
Vierailija kirjoitti:
On helpompi valittaa ja käyttää päihteitä kuin lisätä liikuntaa. Mutta tätä ei saa sanoa ääneen. Päihteet on heikkoja ihmisiä varten.
Nyt ei oikein avautunut tuo liikunnan lisääminen ja päihderiippuvuus samassa lauseessa.
Edellinen,
se on varmasti kumpaakin, uskoisin. En koe että itse pääsisin pakoon elämässäni enää mitään päihteidenkäytöllä, enkä haluakkaan. Riippuvuus hiipii kuvaan elämän pakenemisen myötä, oman päihteidenkäytön riippuvuudeksi muutti äkillinen traumaattinen tilanne ja elämäntilanteen yhtäkillinen vaihdos. Hain turvaa huumeista kun ihmisistä en sitä saanut, ja vuodessa kymmenen vuotta jatkunut viihdekäyttö muuttui päivittäiseksi riippuvuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
On helpompi valittaa ja käyttää päihteitä kuin lisätä liikuntaa. Mutta tätä ei saa sanoa ääneen. Päihteet on heikkoja ihmisiä varten.
Päihteettömyys kusee usein juuri siihen, että riippuvuutta yritetään korvata ylettömällä liikuntaa ja muita aktiviteetteja.
Niin, miten tämä ongelma ratkaistaan
-ei halua olla riippuvainen päihteistä,
- jos hakeutuu hoitoon, niin se sulkee muita elämän osa-alueita pois, ehkä lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helpompi valittaa ja käyttää päihteitä kuin lisätä liikuntaa. Mutta tätä ei saa sanoa ääneen. Päihteet on heikkoja ihmisiä varten.
Päihteettömyys kusee usein juuri siihen, että riippuvuutta yritetään korvata ylettömällä liikuntaa ja muita aktiviteetteja.
Maailma on täynnä kiinnostavia asioita ja harrastuksia, mutta päihteiden käytön tilalle PITÄÄ tulla liikunta ja/tai uskonto.
Ja muutenkin lopettaminen on rankkaa, niin vielä lenkille tai jotain höpinöitä kuuntelemaan, just silloin kun ei todellakaan jaksa kumpaakaan. Tai yhtään mitään ylimääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helpompi valittaa ja käyttää päihteitä kuin lisätä liikuntaa. Mutta tätä ei saa sanoa ääneen. Päihteet on heikkoja ihmisiä varten.
Päihteettömyys kusee usein juuri siihen, että riippuvuutta yritetään korvata ylettömällä liikuntaa ja muita aktiviteetteja.
Maailma on täynnä kiinnostavia asioita ja harrastuksia, mutta päihteiden käytön tilalle PITÄÄ tulla liikunta ja/tai uskonto.
Ja muutenkin lopettaminen on rankkaa, niin vielä lenkille tai jotain höpinöitä kuuntelemaan, just silloin kun ei todellakaan jaksa kumpaakaan. Tai yhtään mitään ylimääräistä.
Onko ihan omakohtaista kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei saisi valittaa muista sairauksista. Sehän on täysin päinvastoin. Päihderiippuvaisen on todella vaikea edes hakeutua hoitoon tai kertoa riippuvuudesta koska yhteiskunta tuomitsee ja syyllistää. Mistä muusta sairaudesta kertominen voi aiheuttaa rikosrekisterin. Ap on ihan hakoteilla.
En tarkoittanut tätä, vaan sitä että muun kroonisen sairauden ollessa kyseessä useasti painotetaan hyväksymistä, hyvien asioiden näkemistä elämässä, pitäisi olla positiivinen jne. Päihteiden käyttäjä jos sanoo, että sairaus pilaa elämän, se yleensä uskotaan eikä väitetä että ei se nyt kaikkea tuhoa ja ei noin saisi sanoa. Ap
Päihdehoito ei ole kovin tehokasta, koska lainsäädöllisesti asia hoidetaan päin persettä eli edelleenkin yritetään estää käyttöä, mikä on osoittautunut täysin tehottomaksi ja itseään vastaan toimivaksi tavaksi. Samalla päihdehoitojen pituudet ovat nykyään vain 1kk ja hyvällä tuurilla 2kk, vaikka niiden pitäisi kestää ainakin neljä kuukautta. Se raha mikä voitaisiin ohjata tehokkaampaan päihdehoitoon käytetään kalliiseen ja turhaan kieltolakiin, jolla ei ole mitään vaikutusta saatavuuteen ja kysyntään, mutta hoitoon menemisen kynnystä se nostaa ja myös niiden hintaa. Samalla se laskee hoitolaitosten määrää ja tasoa, koska rahaa tuhlataan miljoonittain ihan turhiin asioihin ja se pois päihdehoidolta.
Vierailija kirjoitti:
Päihdehoito ei ole kovin tehokasta, koska lainsäädöllisesti asia hoidetaan päin persettä eli edelleenkin yritetään estää käyttöä, mikä on osoittautunut täysin tehottomaksi ja itseään vastaan toimivaksi tavaksi. Samalla päihdehoitojen pituudet ovat nykyään vain 1kk ja hyvällä tuurilla 2kk, vaikka niiden pitäisi kestää ainakin neljä kuukautta. Se raha mikä voitaisiin ohjata tehokkaampaan päihdehoitoon käytetään kalliiseen ja turhaan kieltolakiin, jolla ei ole mitään vaikutusta saatavuuteen ja kysyntään, mutta hoitoon menemisen kynnystä se nostaa ja myös niiden hintaa. Samalla se laskee hoitolaitosten määrää ja tasoa, koska rahaa tuhlataan miljoonittain ihan turhiin asioihin ja se pois päihdehoidolta.
Itselläni on eri sairaus ja siihenkin hoito on riittämätöntä, eli yhteiskunta kustantaa ja tarjoaa palveluja, mutta ei riittävästi. Loput käytännössä maksetaan itse tai ollaan ilman. Tuollainen päihdehoito kyllä vaikuttaa hukkaan heittämiseltä, koska hoidosta saatu hyöty menee heti sitten taas kun käyttö alkaa. Olisiko hyvä ratkaisu sitten tarkempi seulonta hoitoonpääsyssä, pitempi hoitojakso harvemmille?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko hyvä ratkaisu sitten tarkempi seulonta hoitoonpääsyssä, pitempi hoitojakso harvemmille?
Kieltolain purkaminen ja siitä vapautuvat varat päihdehoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helpompi valittaa ja käyttää päihteitä kuin lisätä liikuntaa. Mutta tätä ei saa sanoa ääneen. Päihteet on heikkoja ihmisiä varten.
Päihteettömyys kusee usein juuri siihen, että riippuvuutta yritetään korvata ylettömällä liikuntaa ja muita aktiviteetteja.
Maailma on täynnä kiinnostavia asioita ja harrastuksia, mutta päihteiden käytön tilalle PITÄÄ tulla liikunta ja/tai uskonto.
Ja muutenkin lopettaminen on rankkaa, niin vielä lenkille tai jotain höpinöitä kuuntelemaan, just silloin kun ei todellakaan jaksa kumpaakaan. Tai yhtään mitään ylimääräistä.Onko ihan omakohtaista kokemusta?
Päihteet ottaa ihmisestä uskomattoman kovan otteen
Jos käytät, et saa siitä oikein mitään, paitsi älyttömän morkkiksen, ja ehkä ongelmia, masentaa miettiä että miksi mä teen tätä, miksi mun täytyy tehdä tätä, miksi
Jos päätät lopettaa, ja vaikka kuinka haluat lopettaa, ja olla selvinpäin, niin sit olet ihan täysin paskana joko fyysisesti tai henkisesti, ja oma pää yrittää kaiken järjen vastaisesti väittää että sä et pysty tähän, sä et kestä tätä, ota tämän kerran niin jaksat sit taas kitua
Olisin voinut jaotella tekstin vähän selkeämmin... Ensimmäisessä kohdassa mietin siis sitä, voiko parantumattoman riippuvuuden itse hyväksyä ja riippuvaisen hyväksyä toimimaan silti aktiivisena osana yhteiskuntaa.
(Vai ovatko vaikeatkin riippuvuudet aina periaatteessa parannettavissa riittävällä hoidolla ja motivaatiolla?)