"Olet yhden lapsen besserwisser äiti" on uusi "Tiedät sitten kun itselläsi on lapsia"
Silloin kun lapset olivat vasta haaveissa kuulin aina muilta äideiltä, etten tiedä mistään mitään ennen kuin saan itse lapsia. No kappas vain kun sainkin sen oman, niin kommenttioikeuttani rajoitetaankin nykyään sillä, että minulla on vain yksi helppo lapsi, joten en edelleenkään tiedä mistään mitään.
Kommentti on jokseenkin odotettavissa univeloissaan pyöriviltä äideiltä, joilla on muutenkin hankaluuksia vähäisten resurssien ja suuren lapsiluvun kanssa, mutta silti tuntuu epäreilulta että äitiyttäni tai sen tuomaa kokemusta vähätellään lapsiluvun määrällä.
Siinä on vain se, että on niitä univaikeuksia ollut täälläkin. Imetys ei lähtenyt käyntiin millään, lapsi oli allerginen korvikkeelle. Öitä on valvottu oksentelevan pikkuvauvan ja myöhemmin hampaita tekevän taaperon kanssa. Kakkaa on yritetty houkutella ja ruoka ei maistu ja sairaalassa ja lääkärissä on rampattu. Silti olen perusonnellinen ihminen, jolle nuo ovat olleet ei niin valtavia vaan ratkaistavissa olevia juttuja, joita ei ole tarvinnut marmattaa ympäriinsä. Tästä jotkut tekevät loistavan päätelmän, että olen helpon lapsen äiti kun en jokaista paskanvääntöä raportoi facebookissa tai keskusteluryhmissä. Välillä itselläkin pää hajoaa kun äijä on töissä useammin kuin laki sallii ja kaipaisi enemmän omaa aikaa, joten hupaisaa kun minuun suhtaudutaan noin halventavasti jo kättelyssä.
Mikä ihmeen mittari tuo lasten lukumäärä nykyisin on?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Ei se olekaan mittari. Yhden kanssa voi olla raskaampaa kuin kolmen kanssa, kaikki ei vaan valita julkisesti mut nää monen lapsen äidit luulee et elämä pyörii heidän ympärillä.
No yksi ennestään tuntematon naisihminen pelasi korttinsa erittäin viisaasti ensitapaamisellamme, kun hän lohkaisi miten pahimpia lapsenkasvatusbesserwissereitä ovat juuri ne äidit, jotka ovat saaneet sen yhden helpon lapsen. Seuraavaksi kun kerroin, että minulla on tasan yksi ja toista ei tule ja meillä on yllättävän helppoa, niin hän ei vetänyt edes takaisin sanomisiaan, naurahti vain. Seuraavaksi kuuntelin sitten kaksi tuntia junaa odotellessa selostusta siitä, miten ensimmäinen lapsi huusi kokonaisen vuoden elämästään ja äijä ei tehnyt hoitamattoman neurologisen sairauden takia mitään ja silti siihen oli pakko pykätä toinen lapsi perään. En kehdannut kysyä miksi, koska olisin varmasti ollut se besserwissermamma ?
Ei se olekaan mittari. Yhden kanssa voi olla raskaampaa kuin kolmen kanssa, kaikki ei vaan valita julkisesti mut nää monen lapsen äidit luulee et elämä pyörii heidän ympärillä.