Aloinki viihtymään hyvin sinkkuna

Vuos sitten eronnu lasten isästä, joka on alkoholisoitunut ja epäilin joskus onko mahollisesti narsisti...
No haaveilin uudesta suhteesta ja aivan toisenlaisesta unelmien miehestä, ajattelin että miten kestän elää lasten kanssa kun ei ole toista aikuista, jota voisi oikeasti rakastaa.

En harrasta baareissa käyntiä, enkä mitään yhenillanjuttuja.
Mutta yhelle deittisivustolle sitten kerran uskaltauduin,ja nyt oon tutustunut mieheen, joka vaikuttaa ihan kunnolliselta. Hän on todella jotenkin ihastunut muhun, mun kuvien perusteella, ainakin tuntuu siltä, ja hänellä on omien sanojen mukaan kiire saada se aviopuoliso.
Ei olla vielä nähty, ja tajusin, että mulla ei ole edes mikään kiire nähä häntä.
Toisin kun hän taas kyselee koko ajan että milloin voitaisiin nähä.

Yhtäkkiä multa onkin hävinnyt se hirvee tarve löytää mies, oikeastaan oon niin tyytyväinen tähän mitä mulla nyt on, että en tiedä haluanko edes sotkea elämääni enää millään miesjutuilla.

En kaipaa oikeastaan seksiäkään, hyvin harvoin enää tulee sellasta oloa että pitäis sitä saada.
Mutta ajattelin että kunhan sopiva tilaisuus tulee, niin voihan sitä treffeillä käydä. Mutta eihän se hullumpi ajatus oo että oiski loppuelämän iteksee ladten kanssa :)