Lapseni ei pelkään mitään aiheetta!

itsekin pienenä olin tuota mieltä. kuinka vanha lapsi kyseessä?

Täysin normaalia toimintaa lapselle, ei tarvitse huolestua. Toki riippuu iästä. Lapsi ei myöskään varmasti sano suoraan peloistaan tai fobioistaan varsinkaan jos on oppinut perheessä, että vaivoista tai huolista ei puhuta (perus psykologiaa). Jos lapsesi sänky on tarpeeksi iso niin voit koittaa nukkua yön siellä lapsen kanssa ja katsoa sujuuko se hyvin vai onko siinä huoneessa jotakin mitä lapsi oikeasti pelkää.

T: Mies 31v

Lapsi on 10 v. En ole huolestunut. Lapsi uskoo omiin kykyihinsä selviytyä ja ei siis pelkää arkisissa tilanteissa. Hänellä ei ole mitään kammojakaan. Pienempänä hän nukkui perhepedissä, joten pidän sitä normaalina, että välillä vieläkin tahtoo hakeutua viereen.

ap

Mitähän hemmettiä tälläkin otsikolla yritettiin kertoa. Ei järjen häivää.

Lapseni ei pelkään mitään aiheetta!

Siis oliko tämän tarkoitus olla:

- Lapseni ei pelkää mitään aihetta! (siis ei pelkää mitään)

- Lapseni ei pelkää mitään aiheetta! (siis pelkää jotakin mutta siihen on syy)

Kyllä itsekkin lapsena nukuin äidin vieressä jos isä oli muualla. Se vaan oli niin mukavaa

On kyllä taas erikoinen aloitus. No kiitos tiedosta että lapsesi haluaa kömpiä viereesi nukkumaan vain koska se on mukavampaa, en nyt tiedä miksi halusit tämän mielestäsi täysin normaalin asian meille kertoa, mutta kiitos tiedosta.

Minä laitoin tänään jalkaani harmaat sukat, joissa on raitoja ja pieniä sydämiä, tämä on ihan normaalia, en pelkää mitään aiheetta.

Mielestäni terve lapsi pelkää aiheesta, mutta olisi hyvä, jos hän kykenisi silloinkin säilyttämään ajattelu- ja toimintakykynsä. Lapselleni ei ole tapahtunut pelottavia asioita.

ap

Eli oikeasti ap on huolissaan siitä, että lapsensa pelkää jotakin aiheetta. Ei kukaan muuten toisi esiin ajatuksiaan tuolla tavalla.

Aiheettomia pelkoja ei ole ollut. Aiheellisia voisi tulla. Eiköhön jokaiselle joskus tule eteen tilanne, jossa voi joko menettää toimintakykynsä tai toimia rationaalisesti? Vasta tällaisten kokemusten jälkeen tietää, miten itse toimii uhkaavassa tilanteessa. Tästä syystä "aiheetta". Lapselleni ei siis ole tapahtunut pelottavia asioita / hän ei ole joutunut tilanteeseen, josta selviytyminen olisi häntä pelottanut. Kysyin, että eikö todellakaan, mutta hän kertoi luottavansa siihen, että kun on tarpeeksi huolellinen, katsoo tarkasti, niin mitään pahaa ei tapahdu. Häntä on kiusattu vähän koulussa, mutta senkin hän selvitti hienosti.

ap

No jos et itse näe hänellä mitään ongelmaa niin miksi et vaan kiellä viereen tulemista?

Itse kärsin varhaislapsuudessa alkaneesta vaikeasta ahdistuneisuushäiriöstä ja vielä joskus 13v menin yöllä vanhempien jalkopäähän, kun sain öisiä kauhukohtauksia ja pelkäsin kuolevani (lopetin vasta, kun teini-ikäisenä lakkasin saamasta mitään turvaa edes vanhempieni läsnäolosta ja jäin sitten kauhuineni täysin yksin).

Häpesin ja pelkäsin paljon ja en koskaan kyennyt selittämään vanhemmilleni, miksei tein niin, eivätkä he sitten edes hirveämmin kyselleet. Aikuisena käyn terapiassa, mutta vanhempani eivät vieläkään tiedä ahdistuneisuudestani, ja olen päätellyt, etteivät osaa edes epäillä.

En siis väitä, että ap olisi väärässä (hän varmasti tuntee lapsensa meitä anonyymejä paremmin), mutta joskus lapsen "ei mitään" voi todellakin olla jotain.