Logopedian suullinen osio pääsykokeissa

ja soveltuvuus kokeessa oli 3 osiota:

1. yksilöhaastattelu, johon jokaiselle varattu oma aika, kysymyksiä:

- mitä logopedia mielestäsi on

- miksi olet kiinnostunut alasta

- miksi juuri sinä olisit hyvä puheterapeutti

- ootko hakenu muualle kouluun jne.

2. Puheterapeutilla käynti ja oman äänen arviointi

- ääneen lukeminen nauhalle

- äänteiden (/a/ ja /s/) keston mittaus

- oman äänen arviointi esim. rasittuuko jos puhuu paljon, jne.

3. Ryhmäkeskustelu

- ensin tutustuminen aiheeseen pienissä ryhmissä (luetaan yksin, ei saa tehdä muistiinpanoja,huoneessa ei tarkkailijoita), jonka jälkeen siirrytään eri huoneeseen keskustelemaan saman ryhmän kanssa luetusta tekstistä (tekstiä ei saa ottaa mukaan, eikä keskustelulle anneta minkäänlaista aihetta) ja 3 henkilöä tarkkailee keskustelua tai ehkä enemmänkin sitä, kuinka hyvin tulee toimeen ryhmätilanteissa (puhuuko liikaa ja on koko ajan äänessä vai puhuuko ollenkaan), millainen kontakti muihin jne.



Tällainen meillä täällä oulussa oli...v.2005 (tuo ryhmäkeskustelu oli kaikista kamalin osio, sillä siellä oli eräs tyyppi, joka otti koko ajan puheenvuoron ja oli äänessä niin ei itse meinannu saada ollenkaan sanotuksi mitään)

Mieleni tekisi kovasti hakea, pelottaa vain tuo suullinen osio. Kirjallisen ehkä vielä läpäisee, mutta miten lie suullinen. Ei mulla ole aavistustakaan omasta lausumisesta yms, onko se hyvää vai huonoa.

Ainakaan vieraat kielet ei kovin taivu mun suuhun..



Alana kiinnostaisi todella kovasti, on kiinnostanut jo vuosia. Nyt mietin, rohkaistuisinko hakemaan vihdoinkin..



Kuin paljonhan tuo suullinen osio vaikuttaa sitten lopputulokseen?



Ouluun juuri olisinkin näillä näkymin hakemassa.

tunnetko ketään puheterapeuttia, itse en tuntenut vaan soitin yksityiselle pt ja kysyin paljonko maksaa hänen tapaaminen, sanoi hinnaksi jotain 60 euron luokkaa. tapasin ja sain hyviä vinkkejä.

Käy logopedian laitoksen ilmoitustaululla ja jätä sinne veistiä tms.

satunnaisista syistä. Mutta ehkä keväällä...

Toisaalta, nyt tekisi jo mieleni alkaa valmistautua pääsykokeisiin, mutta pelottaa, jos lausumisessani tms on jotain niin pahasti vialla, että siitä jää sisäänpääsy kiinni.. Turhaan ostan sitten kirjat ja pänttään monta kuukautta..



Toisaalta kai tyhmiä pelkoja, mutta..

Kiitos jo vastanneille.

Voihan mikä vaan muukin mennä hakuprosessissa liian heikosti, hakijoista kun ei koskaan 100% pääse. Minäkään en tiennyt mitä pääsykokeissa odottaa enkä siksi tiennyt miten suullinen osio oli edes mennyt. Ensi yrittämällä kuitenkin pääsin.



logopedian opiskelija

Mutta kun ikää on jo enemmän kuin valtaosalla hakijoista, tai niin ainakin oletan, niin jotenkin tavallaan pelottaa..



Olenko liian vanha, osaanko enää opiskella, osaanko lukea edes pääsykokeisiin, mitä jos mokaan.. Mitä jos en..



Ja kun tekisi niin kovasti mieli päästä opiskelemaan ja tuo ala on aina houkutellut.



Tavallaan mietin, pitäisikö nyt panostaa ihan kaikki siihen, vai vaan tehdä sillai " menee miten menee" ja etsiä varasuunnitelmia, joihin myös on paneuduttava, jos haluaa sitten edes niihin päästä opiskelemaan.



Opiskelemaan lähtö kun on siis suunnitelmissa ihan vakavasti. Mietin vain, uskallanko laittaa kaiken sen varaan, vai pitäisikö tehdä varasuunnitelmia ja hakea toisaallekin (mihin?) jne...



Olen itseäni kohtaan aina todella vaativa, siksi kai se pelottaa..



Mutta kiitos sullekin, ainahan tietysti hakea kannattaa.