Kun kaverisi luulee kasvattavansa sinun lapsia
Ajatuksia, kokemuksia kaipaisin...
Tilanne on se, että minulla on lapset 3- ja 5-vee. Perheemme on ns. ydinperhe. Kaverillani on yksi 3-vuotias ja hän on omansa yksinhuoltaja. Olen tuntenut kaverin omasta lapsuudestani saakka, eli n. 30 vuotta. Olen akateemisesti koulutettu, omasta mielestäni ihan ns. perusjärjellä varustettu ihminen, jolla on omat elämänarvot ja näkemys siitä, millaisia asioita haluaisin omille lapsilleni opettaa ja millaisia ihmisiä toivoisin heistä kasvavan. Lapseni ovat vilkkaita ja energisiä, ja meillä on mielestäni asioissa tiukat rajat ja yhteiset säännöt. Olen aina aikaisemmin ajatellut, että aikuisten rooliin kuuluu pitää kaikista lapsista huolta ja puuttua huonoon käytökseen jne.
Nyt on tilanne kuitenkin se, että tämä minulle läheinen kaverini on alkanut ns. kasvattaa lapsiani ihan joka kerta kun näemme. Esim. 6-vuotiaani ei saa enää tehdä heillä mitään, koska kaikki kielletään ja joka asiasta mainitaan tyyliin "meillä tehdään niin ja näin, ei noin". Olen nyt aika monta kuukautta kuunnellut sivusta ja välillä kommentoinut, miten lapset nyt vain ovat erilaisia ja esim. pitäisi ymmärtää, että 6-vuotiasta eläväistä poikaa ei kiinnosta samat leikit kuin 3-vuotiaita tyttöjä. Kaikki on kielletty. Ei saa juosta hätinä edes ulkona, leikkimökkiin meno on kielletty, jääpuikkojen kerääminen on kielletty, koirien kanssa ei saa leikkiä, minnekään ei saa ulkona kiivetä jne. Minua on alkanut ärsyttämään ihan kunnolla, koska ilmeisesti kaverini on ottanut meidän lasten kasvatuksen päätehtäväkseen kun näemme. Viimeksi kun nähtiin, ensin kiellettiin kaikki tekeminen ja sen jälkeen istutettiin pöydänääreen syömään suklaakeksejä ja juomaan limsaa. Puutuin tähän ja sanoin, että meillä eivät lapset juo limsaa siitäkään syystä, että sekoavat sokerista ihan täysin. Että ensin kielletään ja sitten syötetään kilo sokeria, että saisi kieltää ja moralisoida vielä lisää.
Minua ärsyttää suunnattomasti ja olenkin miettinyt, täytyykö minun nyt vain kylmästi ottaa kaveriini etäisyyttä. Osaamme perheenä mielestäni ihan itsekin kasvattaa lapsemme, emmekä tarvitse ketään, joka kuvittelee olevansa muiden lasten kasvatuksen asiantuntija ilman perusteita.
Kommentit (35)
Omassa kodissaan jokainen saa määritellä ne säännöt joita kaikkien lasten on noudatettava.
Hyvä sääntö tuo, että koirien kanssa ei leikitä. Koskaan ei voi tietää miten kenenkin koirat lapsiin suhtautuu. Ja toisen kodin sääntöjä tulee kunniottaa.
Tietenkin jokaisessa kodissa on omat sääntönsä. Aika raskaaksi vaan käy ystävyys, jos jokainen näkeminen on sitä, että toinen aikuinen luettelee sääntöjä taukoamatta. Tätä samaa sääntöjen hokemista tapahtuu myös heidän kyläillessään meillä.
Minäkin kiellän kaverin lasta silloin kun hän on meillä kylässä ihan sen takia kun äitinsä ei hillitse lasta lainkaan.
En halua oman lapseni ottavan riehumisen mallia vanhemmalta lapselta.
Silloin kun ollaan toisinpäin kylässä kiellän vain omaani jos vaikuttaa, että kierrokset on kasvamassa liikaa.
Eli kokeile itse noudattaa kaverin sääntöjä ja hillitä lastasi niin kaverin ei tarvitse tai kutsu heidät teille kylään.
No ainoa, mikä tuossa pisti silmään oli, että jos ulkona ei saa juosta. Koirien leikittämisen kieltämisen ymmärrän varsin hyvin, koska jokainen tuntee omat koiransa ja itse ainakin tiedän, että jos pieni lapsi alkaa koiramme kanssa leikkiä niin vahinko siinä käy ja silloin se on minun vikani, koska minun koirani.
Miksi sitten ette näe teillä, jolloin lapsesi saa leikkiä teidän sääntöjen mukaan? Ja kukaan muu ei voi tietää, mitä lapsesi saavat kylässä syödä, joten aina voi ottaa varoiksi omat eväät lapsille.
Ja myös meiltä löytyy useita koiria, joten sekään asia ei ole minulle mitenkään epäselvä. Itse pidän koiramme kiinni, kun on vieraita. Kaverini luona ne ovat kokoajan irti pihamaalla.
Ei kannata kyläillä hetkeen, nähkää muualla niin näet selkeämmin paimentaako kaverisi sinun lapsiasi yli rajan, ehkä hän ei ymmärrä pätkääkään pojista ja kasvattaa muutenkin tyttöään araksi. Toinen vaihtoehto on tavata teillä mutta mutta mieluummin muualla ja ehkäpä lyhyesti.
Voisit sanoa hänelle ystävällisellä äänellä mutta ehdottomasti - hei annahan olla, minä kasvatan lapseni itse.
Olisi hauska kuulla miten kaverisi reagoi limsakieltoon..
Jääkuningatar kirjoitti:
Ja myös meiltä löytyy useita koiria, joten sekään asia ei ole minulle mitenkään epäselvä. Itse pidän koiramme kiinni, kun on vieraita. Kaverini luona ne ovat kokoajan irti pihamaalla.
No siinähän se selitys sitten miksi ulkona ei saa juosta.
Jääkuningatar kirjoitti:
Ja myös meiltä löytyy useita koiria, joten sekään asia ei ole minulle mitenkään epäselvä. Itse pidän koiramme kiinni, kun on vieraita. Kaverini luona ne ovat kokoajan irti pihamaalla.
Joo joo. Olet sinä suhteessa parempi ihminen ja hän ei sinun arvoinen. Eikö parempia kavereita löydy vai tulisiko elämästä tylsää kun ei ole ketää ketä haukkua?
Tee aluksi niin, että sovit tapaamisia vaan leikkipuistoihin ym. julkisiin paikkoihin. Jos sääntöjen hokeminen jatkuu sielläkin, niin sanot kokevasi sen itsesi ylikävelyksi, että toinen sun lasta koko ajan komentaa. Jos ei sitten mene jakeluun, niin ottaisin etäisyyttä.
Jos omat säännöt ovat hirveän erilaiset kun toisen perheen niin ehkä on parempi että ei olla yhdessä. Ei ole reilua pakottaa poika olemaan kun joku hiljainen tyttö nukkeleikeissä. Mutta kylässä tietenkin noudatetaan toisen perheen sääntöjä näin yleisesti. Jos säännöt olisivat hullunkurisia tai liian tiukkoja en varmaan vierailisi tuollaisessa tiukkpipo kodissa. En minä tuota kasvattamisena edes pitäisi vaan nähtävästi tuo kaverisi haluaa vaan että sinun lapset siellä ollessa noudattavat samoja sääntöjä kuin hänen lapsena. Jos tuo on ongelma älä vie sinun lapsiasi sinne enää leikkimään. Kenenkään ei tarvitse tuputtaa omia kasvatusmetodeja toisille. Tuo että ei saa edes juosta ulkona kuulostaa kyllä sellaiselta mitä en ainakaan omiin lapsiini haluasi soveltavan. Todennäköisesti en veisi lapsiani leikkimään tuohon huusholliin koska liian sääntörikasta nyt näyttää olevan tuo meininki.
Nyt kun luin uudestaan niin ihan älyvapaaltahan nuo kiellot olivat: ei saa kerätä jääpuikkoja, ei saa juosta ulkona, ei saa mennä leikkimökkiin. Minkä hemmetin takia se leikkimökki siellä on? En tod. haluaisi että omat lapseni joutuisivat noudattamaan jonkun toisen henkilön luomia älyvapaita sääntöjä.
Tällaista samaa voi joku yrittää soveltaa myös yleiseillä leikkipaikoilla. Jotain voi ottaa päähän kun joku toinen lapsi saa tehdä jotain mitä hänen oma lapsi ei saa tehdä. Muita, sinä vastaan vain siitä mitä sinun lapsesi saa tehdä, et siitä mitä toisen lapsi saa tehdä. En tietenkään tarkoita mitään sellaista mikä on hyvien sääntöjen vastaista kuten esim. toisten töniminen tai sitä ei että ei odoteta vuoroa mutta jos sinä haluat kasvattaa lapsesi pumpulissa niin toinen ehkä ei halua.
En koe olevani parempi kuin kukaan muu ihminen, päinvastoin. Tilanne on nyt vain mennyt siihen, että kaverini itse kutsuu meitä kyläilemään (kutsun heitä täysin vastavuoroisesti meille) ja suurinosa ajasta menee sääntöjen latelemiseen. Pidän mielestäni lapseni kurissa ja he eivät todellakaan ole mitään pikkupirulaisia, jotka käyttäytyvät miten sattuu. Kaikkien sääntöjen noudattamisen jälkeen jää jäljelle se, että lapsieni pitäisi seisoa paikoillaan liikkumatta ja puhumatta, koska mitään ei saa tehdä.
Voit myös sanoa, että olet alkanut kokemaan nämä vierailut aika raskaina, kun sun lasta komennetaan koko ajan, että lapsikaan ei nauti näistä vierailusta, kun koko ajan on silmätikkuna. Ei tee hyvää sun pojalle, jos annat vieraan aikuisen koko ajan nokkia lastasi.
Ja ehkä auttaa jos ymmärrät kaverisi epävarmuuden sinuun verrattuna, sinulla on ehjä perhe ja parempi koulutus, epävarmuutta, huonommuuden tunnetta on pakko paikata tehoilemalla, on niin "jämpti"kasvattaja. Jos äidistä lapsi muistaa vain ei ei ei ei ei ei saa tehdä, pitää varoa, ei saa niin kyllä on ankea lapsuus. Lapsesikin alkavat kohta inhota tuota ei-tätiä, joka ei tykkää heistä. Toisten lapsista ei tarvitse tykätä mutta heidän pitää antaa olla normaalisti.
Mikä on kenenkin normaali.. sinä tiedät paremmin kannattaako tavata vaikka ilman lapsia. Joo tulin käymään tunniksi, Riku katsoo lapsia kotona niin sun ei tarvitse kieltää heitä.
Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
Haluatko nyt jotenkin alleviivata, että yksinhuoltajista ei ole kasvattamaan lapsia yhtä täyspäisiksi kuin ydinperheissä? Että kaveri on jotenkin vajukki ja epäkelpo jo ihan senkin takia, että on yksinhuoltaja? Jos kaverilla olisi mies ja kaksi lasta niin olisiko nuo jääpuikkojensyöntikiellot sitten jotenkin pätevämpiä?
Joo ja sitten nää karseat yksinhuoltajat syöttää vielä lapsille limua ja keksejä. Tuollaista paskaa ei varmaan edes myydä ydinperheille kaupoissa, noi herkut löytyy vaan sieltä yh-hyllyistä.
Jeesus siunaa ja varjele taas tätä porukkaa.
Talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan.
Puhuiko joku täällä jääpuikkojen syönnistä? Minusta ap kirjoitti että "ei saa kerätä jääpuikkoja" Tässäkin tulee hyvin esiin se että ehkä tuo toinen äiti ei halua että hänen lapsensa keräävtä jääpuikkoja kun epäilee että pistävät ne sitten suuhun mutta ehkä joku toinen äiti tietää että lapsensa ei pistä niitä suuhun eikä näe että sen takia niiden kerääminen pitäisi olla kielletty. Pitäisikö siis kaikilta lapsilta olla jääpuikkojen kerääminen olla kielletty ettei vain sen yhden äidin lapset pistäisi niitä sitten suuhun. Jääpuikkojen kerääminenhän on yleensä kaikkien lasten mielestä hauskaa pienenä. Kiellon sijaan vanhemman kannattaisi ehkä opastaa että suuhun sitä ei kannata pistää vaikk jos näinkin käy niin tuskin siihen kuolee....
Lapsemme ovat siis 3- ja 6-vuotiaita, tekstiin oli tullut vahingossa 5 alkuun.