Louhimiehen marttyyriasenne

- Toki, jos tämä olisi Disney-elokuva, tämä päättyisi hyvin. Se voisikin olla eheytymisen hetki. Mutta tragedia vaatisi sitä, että menisin lavalle, ottaisin pistoolin ja ampuisi itseäni kaikkien nähden. Tässä on se, mitä te toivoitte. Se on aika vahva keino, Louhimies sanoo.

https://www.msn.com/fi-fi/viihde/julkkikset/aku-louhimies-elokuvaurasta…

Hän on täysin ostanut puolustajiensa asenteen, että hän on marttyyri, jota kiusataan ja jonka halutaan suunnilleen tappavan itsensä. Minusta voisivat nämä kaikki Louhimies etunenässä mennä vähän itseensä. Louhimiehen vuosikausia käyttäneet ihmisarvoa alentavat työtavat tulivat ilmi viime maanantaina. Jos näistä nyt on suuri yleisö järkyttynyt ja keskustelu työolojen parantamisesta viriämässä, niin se tuskin tarkoittaa viimeistä laukausta kalloon. Onko Louhimies oikeasti ajatellut, että nämä menetelmät EIVÄT olisi monen mielestä todella järkyttäviä? Nuohan on suoraan repäisty Stanley Kubrickin repertuaarista, joita on arvosteltu jo 80-luvulta lähtien kun Hohto ilmestyi. Noiden menetelmien on jo pitkää arveltu ajaneen Shelley Duvallin mielenterveysongelmiin, eli kyllä alan ihmisten luulisi olleen selvillä, kuinka vahingollisia nuo voivat ihmisen psyykkeelle olla.

Lukekaapa vaikka tästä artikkelista Shelleyn käytetyt rääkkäyskeinot: https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000005034660.html

- Kubrickin kerrotaan pitäneen Duvallin täysin eristyksessä muusta kuvausryhmästä ja poistaneen käsikirjoituksesta todella monia Wendyn repliikkejä.
- Kubrick pakotti Duvallin näyttelemään ikonisen ”pesäpallokohtauksen” uuvuttavat 127 kertaa. Kohtaus pääsi jopa Guinnessin ennätyskirjaan ollen eniten ottoja vaatinut dialogia sisältävä elokuvakohtaus. Kohtauksen jälkeen Duvall demonstoroi Kubrickille, kuinka uupunut oli kohtauksen vuoksi kiskaisemalla päästään tupon hiuksia.
- Vivian Kubrick paljastaa dokumentissa isänsä kytänneen, ettei kukaan setissä tuntisi sympatiaa Duvallia kohtaan.
- Stanley Kubrick hyökytti usein Duvallia kertomalla tälle, että tämä hukkasi kaikkien elokuvan työntekijöiden aikaa olemassa olollaan.
- Dokumentissa Kubrickin kerrotaan myös neuvoneen muita elokuvantekijöitä jättämään Duvallin täysin huomiotta ja kielsi näitä kehumasta tämän työnjälkeä.
- Duvall on kertonut elokuvanteon aikaan itkeneen päivittäin jopa 12 tuntia, kunnes hänellä ei enää ollut kyyneliä jäljellä. Sen vuoksi Duvallin kerrotaan pitäneen huolta nesteytyksestään kantaen setissä jatkuvasti mukana vesipulloa.
- Kuuluisa ovikohtaus on toteutettu pääosin improvisoiden siten, että kylpyhuoneessa odottaneelle Duvallille ei kerrottu, mitä tulemaan pitää. Elokuvassa kuultavien kauhunhuutojen on arveltu olevan aitoja huutoja ja hänen itkuisen huutonsa ”please Jack” uskotaan olleen suunnattu Jack Nicholsonille, eikä Nicholsonin esittämälle Jack-roolihahmolle.

Kuulostaako tutulta? Niinpä. On turha väittää tietämätöntä, ettei muka olisi tajunnut, miten rankoista ja ihmismieltä vahingoittavista työtavoista on ollut kyse. Ja on turha leikkiä nyt marttyyria, jos ihmiset vaativat, että tällaisia barbaarisia työtapoja ei enää nykypäinä tulisi käyttää.