Vaikuttivatko vanhempasi koulutus/uravalintaasi? Miten päätit minne alalle hakeudut? Oletko tyytyväinen?

Vanhemmilla ei ole koulutusta, vain kansakoulu. Joten ei vaikuttanut.

Menin sinne minne pääsin ilman pääsykokeita, kun ei olisi ollut varaa niihin lähteä. Ei toki haittaa, näin 20 vuotta myöhemmin uravalinta (matemaatikko) on oikea, viihdyn.

Yhteishakuhan meni jo...ainakin 9lk kohdalla.

Omani eivät sanoneet juuta eikä jaata kys asiaan eivätkä myöskään kannustaneet mihinkään, pelko oli kyllä läsnä jos ja kun arvosanat kokeissa olivat ei toivottuja. Itse toiminut aivan toisin omieni kohdalla eli on oltu kiinnostuneita, kannustettu, tuettu jne. Esikoisella oli yhteishaku viimevuonna ja kuopuksella se koittaa ensivuonna.

Ei, mutta vastaan kuitenkin että todella monella vaikuttaa. En ikinä ajatellut koko asiaa mutta muistan kuin ekana päivänä teknillisessä yliopistossa oli koko vuosikurssi samassa luentosalissa ja ohjaaja pyysi nostamaan käden jos jompikumpi vanhemmista on opiskellut täällä. Arvioisin että noin puolella porukasta nousi käsi ylös.

Äiti on hoitoalalla ja isä liiketalouden puolella. Oman ammattini hoitoalalta keksin täysin itse, mutta alun perin äitini ehdotti sitä minulle, ei kuitenkaan millään tavalla tuputtanut. Sain siitä sen idean sitten. Opiskeluaika meinasin useamman kerran keskeyttää, mutta onneksi päätin kuitenkin opiskella loppuun saakka ja pääsin koulusta pois jopa puoli vuotta aikaisemmin! Olen ollut tyytyväinen alavalintaan.

Vierailija kirjoitti:

Äiti on hoitoalalla ja isä liiketalouden puolella. Oman ammattini hoitoalalta keksin täysin itse, mutta alun perin äitini ehdotti sitä minulle, ei kuitenkaan millään tavalla tuputtanut. Sain siitä sen idean sitten. Opiskeluaika meinasin useamman kerran keskeyttää, mutta onneksi päätin kuitenkin opiskella loppuun saakka ja pääsin koulusta pois jopa puoli vuotta aikaisemmin! Olen ollut tyytyväinen alavalintaan.

Kävin siis 4 vuoden opinnot 3,5v.

Vanhemmat eivät juurikaan vaikuttaneet uravalintaan...ylä-asteella jo päätin oman ammattini..lukioon menin, koska olin kiinnostunut teorioista ja asioista kaiken luonnollisen takana...isällä on akateeminen tausta, äiti on terveydenhoito alalla....vanhemmat juuri vaikuttaneet valintaani...tietysti lapsuudenkodissa ohjattiin jo lukemaan ja puhuttiin termeillä, jotka olivat akateemisestä maailmasta ja jotenkin minun oli helppoa sopeutua akateemiseen maailmaan...yliopistolla opiskelusta on tullut helppoa ja sieltä olen löytänyt paikkani ja elämäntyöni ja intohimoni...mieheni tulee myös akateemisesta kodista ja tahdonkin, että se on yksi arvoistamme, joka näkyy kodissamme ja elämänasenteessamme...

Eivät vaikuttaneet.

Menin kauppikseen, ja se oli kiva koulu, en keksisi parempaa vaikka nyt aloittaisin alusta. Mietin hyvin yksinkertaisesti että mikä mua kiinnostaa, eikä mikään muu kiinnostanut.

Silloin kun valmistuin 1992, rehtori piti puheen että tämä on vasta ensimmäinen kerta kun valmistutte ammattiin, tulette elämänne aikana tekemään sen vielä 3-4 kertaa.

Olen sen jälkeen suorittanut isännöinnin ammattitutkinnon ja työvalmennuksen erikoisammattitutkinnon ja yhden kaupalliseen alaan liittyvän erikoiskoulutuksen, joten rehtori oli täysin oikeassa, luultavasti tulen vielä käymään jonkun mitä en vielä tiedä, ei sitä koskaan tiedä mihin elämä kuljettaa.

Nykyään on se elämän mittainen oppiminen, kuka tahansa voi opiskella mitä tahansa missä kohtaa elämäänsä tahansa. Ei nykyään ensimmäisen opiskelupaikan valinta ole niin iso juttu kuin ennenvanhaan.

Opiskelen melko samalla AMK-alalla kuin isäni aikoinaan. Valintani tein sen perusteella, että ala vaikutti mielenkiintoiselta ja työllistävältä, lukion jälkeen olin ihan hukassa, kun ei ole ikinä ollut mitään kutsumusalaa.

En oikein tiedä onko tämä se oikea mulle, mutta ainahan voi opiskella lisää. Tärkeintä saada jostain paperit eikä jäädä syrjäytymään mihinkään itsemurhayksiöön.

Ei vaikuttaneet. Hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi kun en muutakaan keksinyt. Ei tämä mun haaveammatti ole, mutta en ole vieläkään keksinyt muuta ja ikää on jo päälle 40. Toisaalta mulla on vakituinen työpaikka ja mukava työyhteisö niin että ei tässä valittamistakaan ole.

Olen samalla alalla kuin isäni (lakimies). Ei hän minua tähän ohjannut, mutta työ vaikutti mielenkiintoiselta. Ihan olen viihtynyt, vaikkei tämä ehkä unelmatyötä ole. Olisin varmaan lukenut jotain kirjallisuustiedettä tms. jos olisin uskonut sillä johonkin työllistyväni. Nyt on ainakin talous turvattu.

Vanhemmat ovat kansakoulun käyneet. Heidän toiveammatti minulle oli opettaja tai pankkivirkailija. Tein onneksi omat valintani omien kiinnostusten mukaan. Olen it-alalla. Mun mielestä lapsille ei annata tuputtaa omia vanhanaikaisia käsityksiä. Tai vaikka olisi uudenaikaisia käsityksiä, niin lapsen pitää saada valita koulunsa ja ammattinsa itse.

Epäsuorasti vaikuttivat. Minua on lapsesta asti rohkaistu opiskelemaan ja akateeminen ammatti oli itsestään selvä. Itse kuitenkin valitsin opintoalan ja se on eri kuin vanhemmillani. Olen juristi ja todella tyytyväinen.

Mulla oli akateemiset vanhemmat (juristi ja MSF:n lääkäri), jotka kannustivat minua opiskelemaan. Mulle oli myös itsestäänselvyys?, että halusin seurata isän jalanjälkiä uravalinnassa. Vanhempani eivät mitenkään painostaneet minua. Heillä oli myös sen verran rahaa säästössä, että saimme maksettua yliopiston lukuvuosimaksut USA:ssa. Luulen kuitenkin, että isä olisi ollut todella pettynyt jos olisin halunnut olla vaikka autonkorjaaja.

Vaikuttivatko vanhempasi koulutus/uravalintaasi?

Olivat molemmat huonosti koulutettuja alkoholisteja, joten heitä ei kiinnostanut.

Miten päätit minne alalle hakeudut?

Minulle suositeltiin työkkäristä hoitoalaa, koska siellä "on töitä" ja ilmeisesti alitajuisesti kuvittelin, että työ päihde- ja mielenterveysongelmaisten kanssa olisi itselleni "tuttua".

Oletko tyytyväinen?

En. Ala on henkisesti raskas ja nostaa usein esille lapsuuden traumataustoja. Nyt se on ajamassa minua henkisesti sairaaksi, mutta muutakaan työtä ei ole.

Ei vaikuttanut. Vanhemmat tavallisissa duunariammateissa, mutta kannustivat aina kouluttautumaan. Alaan eivät ottaneet kantaa kummemmin

Minä lähdin opiskelemaan kauppatieteitä, koska ei ollut sen kummempaa intohimoalaa ja talous työllistää aina. Ja ekonomin tutkinto on hyvä yleistutkinto moneen hommaan.

Lisäksi kriteereinä oli, että pitää olla siisti, arkipäivisin tehtävä sisätyö. Äitini on sairaanhoitaja ja tein välivuoden töitä ravintolassa, joten tästä oppineena.

Ei ollut huono valinta ollenkaan. Sittemmin lähdin opiskelemaan vielä uudelle alalle, mutta se on enemmän harrastusluonteista.