Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheellinen, mikä SINUA järkyttää eniten sinkun arjessa?
24.03.2018 |
Niin? Tasapuolisuuden nimissä, kun lapsiperheketju on jo tuolla.
Kommentit (11)
No sinkkuna kerkisin itse eron jälkeen olla pari vuotta, ja itseäni vaivasi ajoittain liian hiljaiset illat, hiljainen koti ja yksin nukkumaan meneminen. Myös tietysti se, että kaikki hommat piti tehdä yksin, opetella vaihtamaan sulake, avaamaan ja putsaamaan hajulukko, viemään auto huoltoon ja katsastukseen ym. Toisaalta näiden oppiminen teki hyvää itsetunnolle! Ja ajoittain se hiljainen kotikin oli ihana, viihdyn myös yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mua kenenkään elämässä järkytä sen mukaan että onko lapsia vai ei, ihmisen elämään ja onnellisuuteen vaikuttaa niin monet muut asiat, onko terve, onko sukulaisia, onko ystäviä, onko rahaa, onko työpaikka, onko harrastuksia... Jos joku on sairas, yksinäinen ja köyhä, niin kyllä se on aina kauheaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys ja tylsyys. Mennä nukkumaan yksin, kukaan ei kaivaudu kainaloon yön aikana. Koko päivä vain omia juttuja tai työjuttuja. Kuka viitsii yhdelle edes kokata. Ja sitä samaa vuodesta toiseen Aika kurjaa elämänvarjoa.
Vaikka on yksin, ei se tarkoita välttämättä yksinäisyyttä.
Ihanaa nukkua levollisesti yksin, ilman että joku pyörii vieressä. Ihana myös aamulla herätä yksin rauhassa, eikä siihen, että joku kolistelee ja metelöi.
Nimenomaan, koko päivä omia juttuja, ah. Hyviä kirjoja, liikuntaa, harrastusporukoita, ystäviä, lepoa, reflektointia, spontaaneja valintoja, rauhaa. Työpäivinä tietty töitä, kuten monella perheelliselläkin. Sillä erotuksella että minun ei tarvitse väkisin laittaa ruokaa tai huoltaa kotia, tai suorittaa muita rutiineja töiden jälkeen, jos ei huvita. Voin mennä vaikka päikkäreille jos siltä tuntuu. Ei juuri ikinä väsytä, kun voi itse säätää rytminsä.
Olisi kyllä kauhea ajatus, että oma elämän mielekkyyden ylläpito tai tylsistyminen riippuisi jostain toisesta ihmisestä. Että olisi tylsää ilman toista. Ei helevetti. Tokihan ihminen kaipaa ihmistä, mutta ei sen aina tarvitse olla parisuhde tai perhe. On muitakin yhteisöjä.
Yhdelle kokkaaminen on kyllä joskus tylsää, kun tulee sitten paljon hävikkiä. Ja ois ihana toki, että joku pääsisi maistamaan jotain taivaallista ruokaluomustani. Mut se ei vielä ihan riitä syyksi pariutua.
Parikymppisellä sinkulla varmaan on usein kavereita, harrastuksia jne jotka pitävät yllä ihmissuhteita. Omilleen olemista vielä totutellaan ja opetellaan esim matkailua itsenäisesti. Mutta mitä elämässään on yli nelikymppisellä lapsettomalla sinkulla? Ei mitään. Normi-ihminen on planeettaakin jo kiertänyt niin ettei sekään enää nappaa ja kaikki muut ikäiset ovat perheellisiä.
No ei järkytä, joskus huvittaa. Esim lapsettoman pariskunnan emäntä lähti matkalle ja oli iso huoli että mitenhän se isäntä jaksaa vielä töiden jälkeen ruokkia kissan ja käydä kaupassa. Joskus ne murheet on noin pieniä mutta stressi ihan älytön. Kyseessä kuitenkin ihan kevyttä toimistotyötä tekevä mies. Toisaalta., Mukava jos murheet tuota luokkaa mutta toisaalta, ehkä pieni stressinsieto kuuri ois paikoillaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään. On se vaihe itse tullut käytyä läpi, joten tuttua on.
Ihmettelisin että mitä helvettiä olen tehnyt kaikella sillä ajalla , 24tuntii päivässä,.joka päivä, joista töissä/opiskellen vain reilu kolmasosa ajasta, kaikki muu aika itselleni kö (ja miehelle)?? En muista edes enää moista että mitä nyt sitä oikeastaan tuli edes luuhattua silloin, näin kymmenen vuotta myöhemmin ja neljä lasta rikkaampana. Nykyään olisin jo "sekaisin" osittaisesta vapaudentunteesta jos puolet lapsista olisi vaikka yökyläilemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys ja tylsyys. Mennä nukkumaan yksin, kukaan ei kaivaudu kainaloon yön aikana. Koko päivä vain omia juttuja tai työjuttuja. Kuka viitsii yhdelle edes kokata. Ja sitä samaa vuodesta toiseen Aika kurjaa elämänvarjoa.
Kyllä minulla sinkkunakin oli kavereita ja sukulaisia, kokkasin itselleni ja harrastin aivan kuin nykyisinkin. Sängynlämmittäjiäkin oli säännöllisen epäsäännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisellä sinkulla varmaan on usein kavereita, harrastuksia jne jotka pitävät yllä ihmissuhteita. Omilleen olemista vielä totutellaan ja opetellaan esim matkailua itsenäisesti. Mutta mitä elämässään on yli nelikymppisellä lapsettomalla sinkulla? Ei mitään. Normi-ihminen on planeettaakin jo kiertänyt niin ettei sekään enää nappaa ja kaikki muut ikäiset ovat perheellisiä.
No, voi olla paljonkin. Ei se elämän mielekkyys välttämättä riipu parisuhdestatuksesta tai perheestä. Kuten varmaan oikeasti tiedätkin. On varmasti elämäänsä tyytymättömiä sinkkuja, kuin myös perheellisiä.
Minä olen 39v sinkku, omasta tahdostani ja on edelleen ystäviä ja elämää jne. Jos on elämä mallillaan ja terveys kunnossa, niin usein voi itse vaikuttaa elämäänsä. Mulla on riittävästi rahaa, mukava työ ja työyhteisö, kavereita, harrastuksia ja viihdyn itsekseni myös. Muun muassa.
Matkailun en kyllä ole kyllästynyt.
Ihan hassu ajatus, että vanhempana ihmisellä ei olisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi huokaus näitä saman toiston ketjuja...
Yksinäisyys ja tylsyys. Mennä nukkumaan yksin, kukaan ei kaivaudu kainaloon yön aikana. Koko päivä vain omia juttuja tai työjuttuja. Kuka viitsii yhdelle edes kokata. Ja sitä samaa vuodesta toiseen Aika kurjaa elämänvarjoa.