Lue keskustelun säännöt.
Työtön: oletko lannistunut ja voimaton?
22.03.2018 |
Koska minä olen. Missä tahansa muussa elämäntilanteessa tämä olisi masennusta, mutta nyt luulen tilanteeni johtuvan työttömyydestä.
Ekat pari kuukautta hain töitä ihan tosissaan ja pääsin haastatteluihinkin, suunnittelin projekteja ja uranvaihtoa jos en saa töitä.
Nyt, kun kova työ ei ole kantanut hedelmää, en meinaa edes jaksaa kirjoittaa uusia hakemuksia, kotitöiden tekemisestä, salilla käymisestä ym. puhumattakaan. Olen masentunut ja voimaton. Ihmettelen vaan, miksi niin kovasti puhutaan sosiaaliturvan passivoivasta vaikutuksesta muttei laisinkaan siitä, että työttömyys itsessään passivoi.
Kokemuksia?
Kommentit (17)
En, päin vastoin olen onnellisimmilani näin ansiosidonnaisella, kerrankin aika riittää siihen mitä oikeasti haluan tehdä ja rahaakin on ihan riittävästi.
Toisaalta saisin töitä koska tahansa, joten siitä ei tarvitse stressata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei tämä mitään lomaa ole. Jotenkin voimat riittää pakolliseen, eli koti on kyllä tiptop ja ruokaa tulee tehtyä. Mutta kaikki muu vaatiikin jo ponnistelua.
Jatkuvasti ahdistaa. Joka aamu on huono olla jo siitä hetkestä kun silmät avaa.
Olenhan minä, mutta olenkin ollut jo viisi vuotta täysin vailla palkkatyötä. Toki teen jatkuvasti omia miniprojektejani, mutta eihän niistä makseta...
Kyllä tällainen kakkosluokan kansalaisen status alkaa pikkuhiljaa väsyttämään henkisesti. Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Työhakemuksia en enää saa tehdyksi, sillä niitä on mielestäni tullut kirjoitettua sen verran paljon ja laadukkaasti, että jos olisi tarkoitettu että työllistyn, niin se olisi jo tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Melkosta uhriutumista taas. Olkaa onnellisia, että saatte yhteiskunnalta tukea asumiseen ja toimeentuloon ja voitte jopa harrastella työttömänä.
Tulee mieleen tällaisista työttömyyden valittajista, että millaisia valittajia he ovat työelämässä.
Töissä kuitenkin joutuu suorittamaan välillä epämiellyttäviäkin asioita, eikö korvaus aina ole päätähuimaava. Tuleeko tippa linssiin silloinkin?
Hyvin luultavasti tulee. Olen huomannut, että nämä työttömänä valittavat ihmiset ovat juuri niitä, jotka valittavat hyvin herkästi myös työelämässä jos joutuvat hetkeksikään pois omalta mukavuusalueeltaan.
Samat ihmiset tekevät aina itsestään olosuhteiden uhreja. He eivät koskaan näe mitään vikaa omassa käyttäytymisessään vaan kaikki on aina jonkun muun vika.
Menkää laiskat paskat töihin sanon minä.
Haista vittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olen ollut työtön 1.5v ja käynyt yli kymmenessä haastattelussa. Tökkää aina niihin. Eli cv ok mutta persoonassanimja haastattelukäyttäytymisessä ilmeisesti vikaa :( olen väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Melkosta uhriutumista taas. Olkaa onnellisia, että saatte yhteiskunnalta tukea asumiseen ja toimeentuloon ja voitte jopa harrastella työttömänä.
Tulee mieleen tällaisista työttömyyden valittajista, että millaisia valittajia he ovat työelämässä.
Töissä kuitenkin joutuu suorittamaan välillä epämiellyttäviäkin asioita, eikö korvaus aina ole päätähuimaava. Tuleeko tippa linssiin silloinkin?
Hyvin luultavasti tulee. Olen huomannut, että nämä työttömänä valittavat ihmiset ovat juuri niitä, jotka valittavat hyvin herkästi myös työelämässä jos joutuvat hetkeksikään pois omalta mukavuusalueeltaan.
Samat ihmiset tekevät aina itsestään olosuhteiden uhreja. He eivät koskaan näe mitään vikaa omassa käyttäytymisessään vaan kaikki on aina jonkun muun vika.
Menkää laiskat paskat töihin sanon minä.
Minä en ihmettele jos sinun työpaikallasi ihmiset valittavat ja väsyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkosta uhriutumista taas. Olkaa onnellisia, että saatte yhteiskunnalta tukea asumiseen ja toimeentuloon ja voitte jopa harrastella työttömänä.
Tulee mieleen tällaisista työttömyyden valittajista, että millaisia valittajia he ovat työelämässä.
Töissä kuitenkin joutuu suorittamaan välillä epämiellyttäviäkin asioita, eikö korvaus aina ole päätähuimaava. Tuleeko tippa linssiin silloinkin?
Hyvin luultavasti tulee. Olen huomannut, että nämä työttömänä valittavat ihmiset ovat juuri niitä, jotka valittavat hyvin herkästi myös työelämässä jos joutuvat hetkeksikään pois omalta mukavuusalueeltaan.
Samat ihmiset tekevät aina itsestään olosuhteiden uhreja. He eivät koskaan näe mitään vikaa omassa käyttäytymisessään vaan kaikki on aina jonkun muun vika.
Menkää laiskat paskat töihin sanon minä.
Etkö lue kommenteja vai oletko muuten jotenkin vajaa käsityskyvyltäsi?
Kun moni työtön haluaisi töihin. Jatkuva hakemusten teko turhauttaa jos se ei johda mihinkään. Työssä kuitenkin on aina jokin päämäärä joka saavutetaan ja saadaan jopa korvaus, oli se sitten suuri tai pieni niin se on varma.
Valtaosa työttömistä on olut työelämässä, jotkut jopa kymmeniä vuosia eli he tietävät hyvin mitä se on olisivat mieluummin siellä kuin "laiskoina paskoina" (häpeäisit!) kotona kituuttamassa.
Tämä on vain psykologinen taistelu työttömiä vastaan. Se näkyy kaikkialla kuinka puheita käännellään ja väännellään. Tuet mukamas passivoi, se on vain sanahelinää kun poliitikko yrittää saada aikaan poliittista väkivaltaa työttömiä kohtaan.
Se todellinen passivoiva tekijä on kannattavuuden puute, mutta siitä poliitikko ei uskalla puhua mitään, koska hänen palkkansa on monesti syy siihen että kannattavuus on heikko. Sama koskee virkamiehiä ja itse asiassa kolmikantaa ja kotimarkkinoiden toimijoita yleisestikin. Kannattavuuden puute heillä on helppo korjata ottamalla lisää yhteistä velkaa, mutta vientialan yritykset ja työntekijät eivät voi näin tehdä.
On hiukan häpeällistä, että tällaista yksinkertaista asiaa ei ole vuosikausiin haluttu laittaa kuntoon, vaan aina tuntuu olevan kotimarkkinoilta ylihinnoiteltuja tuottoja saavien asiat tärkeämpiä kuin Suomen ja sen kansan asema vapailla markkinoilla.
Jättityöttömyys ei ole enää mistään finanssikriiseistä seurausta, vaan jättityöttömyys on ihan puhtaasti kotimainen valinta kun valtion johto on tehnyt päätöksen että työpaikat saa mennä jotta asuntokupla voidaan pelastaa. Tämä vähän yksinkertaistetusti, tokihan on selvää että siellä hallinnossakin on jatkuva vääntö asioiden laitojen välillä, eikä Juha Sipiläkään ole kaikkeen aina syypää vaikka niin tekisikin mieli ajatella. Sipilä sentään saanut asioita liikkeelle, vaikka mielestäni virheellisesti ajaakin etusijalla osakkeenomistajien asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, mutta ei se työttömyydestä johdu. Uuvuin täysin lukiossa ja sen jälkeinen työharjoittelu oli viimeinen niitti jaksamiselle. Olen liian heikko olemaan sitä mitä vaaditaan. Eri todellisuudessa, jossa jokainen saa vain itse ansaitsemansa, olisin varmaan kuollut jo nälkään.
Vierailija kirjoitti:
Melkosta uhriutumista taas. Olkaa onnellisia, että saatte yhteiskunnalta tukea asumiseen ja toimeentuloon ja voitte jopa harrastella työttömänä.
Tulee mieleen tällaisista työttömyyden valittajista, että millaisia valittajia he ovat työelämässä.
Töissä kuitenkin joutuu suorittamaan välillä epämiellyttäviäkin asioita, eikö korvaus aina ole päätähuimaava. Tuleeko tippa linssiin silloinkin?
Hyvin luultavasti tulee. Olen huomannut, että nämä työttömänä valittavat ihmiset ovat juuri niitä, jotka valittavat hyvin herkästi myös työelämässä jos joutuvat hetkeksikään pois omalta mukavuusalueeltaan.
Samat ihmiset tekevät aina itsestään olosuhteiden uhreja. He eivät koskaan näe mitään vikaa omassa käyttäytymisessään vaan kaikki on aina jonkun muun vika.
Menkää laiskat paskat töihin sanon minä.
Menisivät töihin jos niitä saisivat, sulle ehkä tekisi hyvää elää työttömänä jonkun aikaa, saisit itsekin opetuksen kuinka nöyryyttävää se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ihmettele ap:tä yhtään. Itsellä oli vajaa pari vuotta sama tilanne. Luulin pääseväni töihin "heti" ensimmäisten kuukausien aikana, sillä olin useammassa haastattelussa. Näistä jäi käteen jokunen mitalisija kai. Kesä meni vielä ok "lomaillessa", syksyllä oli useampi haastattelu, mutta ei mitään.
Yli vuoden työttömyyden jälkeen olin jo henkisesti aika lyöty ja ajattelin, että lähes turhaa hakea minnekään, koska aina joku nuorempi tai mukamas pätevämpi saa paikan. Tokana vuonna haastattelujakaan ei ollut samalla tavalla enää, koska samoilla työnantajilla oli samaisia työtehtäviä auki, joihin en ekalla kerralla päässyt.
Vajaan parin vuoden työttömyyden jälkeen pääsin kuitenkin töihin pikkufirmaan, jonne sinnekin aika paljon hakijoita ja vaati muuttoa toiselle paikkakunnalle, joka paljon pienempi. Ei ideaalinen tilanne, mutta edes jotain.
Olen korkeasti koulutettu ja "hyvät paperit" kädessä. Mitä jäi kahdesta vuodesta käteen. No armoton v.tutus, ja eipä juuri tullut tehtyä mitään, vaikka oli sinänsä aikaa. Rahaa ei kuitenkaan ylimääräiseen sillä tavalla käytettävissä, ei perhettä, parisuhdetta yms. joten siinäpähän kärvistelet yksin ja yrität etsiä töitä, lähetin tuona aikana noin sata hakemusta.
Kovasti tsemppiä ap:lle!
P.S. Tämä laiska p.ska olisi mennyt töihin heti, jos olisi ollut töitä. Ei mielestäni järkeä käydä yliopistotason koulutus ja mennä kadulle keräämään roskia. Ei siinäkään mitään vikaa todellakaan, mutta hieman hankalaa tuolta ponnistaa takaisin enää oman alan töihin, jos olet monta vuotta tehnyt jotain muuta... tuo töiden hakeminenkin kävi ajoittain ihan töistä. Että näin...
En, koska pidän koko nykyistä järjestelmää sairaana ja itsetuhoisena. Se, että työttömänä pystyn olemaan suurimmilta osin erossa siinä ja käyttämään aikani itseni sivistämiseen haluamallani tavalla on ainoastaan hyvä asia.
Jos nuorempi sukupolvi ei pikkuhiljaa ala rakentavalla tavalla aktivoitumaan poliittisesti niin eipä tässä ole oikein kenelläkään mitään toivoa, kaikki muut on jo menetetty ja ovat liian syvällä pelissä. Siinäkään mielessä en näe omalta osaltani järkeä tuhlata aikaani palkkatyössä, vaikka minulla kyllä on ammatti ja olen ollut sitä vastaavassa vakityössä, jonka jätin omasta tahdostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itseni kuvauksestasi. Olin ihan loppu siihen työttömyyteen, niin väsynyt ja masentunut että suunnittelin jo vaikkajamitä (korpeen muuttamista, katoamista ulkomaille, itseni lopettamista jne). Vieraat löi ja omat löi. Vihonviimeisen hakemuksen laitoin vitsillä paikalliseen yritykseen ja mitään ei kuulunut viikkokausiin. Ei yllättänyt. Mutta se yllätti että sieltä soitettiin ja tarjottiin osa-aikaista kuukauden työpätkää. Tajusin että tämä on viimeinen tilaisuuteni ja tein töitä niin paljon kuin jaksoin ja parhaalla mahdollisella asenteella. Nyt on vierähtänyt jo melkein vuosi, tykkäävät ja haluavat pitää talossa. Kukaan ei ymmärrä miksi itken (ilosta) kun saan seuraavan lyhyen työsopimuksen. Oon niin kiitollinen. Kolme ja puoli vuotta oli yhtä työttömyyshelvettiä, nyt elämä hymyilee. Halusin vain sanoa että älä luovuta, jos saat edes lyhyenkään sopimuksen, ota se. Minä olen 50v ja ihme tapahtui. Kyllä se sinullekin tapahtuu.
Kyl tässä aika finaalissa ollaan.
50 kun tuli täyteen niin tervettä päivää en ole nähnyt.
Eläkkeelle ei kuitenkaan päse kun korkeakoulutettu ja työpisteeseen pääsee raahautuun. Joten aktiivimallia saa nauttia.
Monenlaista vaivaa mutta ei mitää aivan fataalia, elinaikaa ehkä parivuotta tai enemmän. Koskaan ei tiedä varmasti, vaikka arvioita voi tehdä.
Suoraan sanottuna v@tuttaa tapella kelan ja muiden kanssa ehkä viimeiset vuodet.
Tyättömyyttä 1,5v 150 hakemusta ja 15 haastattelua. Tämä työn hakeminen on ihan idols karsintaa nykyisin.
Olen! Ironisinta on se, että olisi kerrankin aikaa leipoa, kutoa, lukea kirjoja ym. mutta ei huvita yhtään mikään.