Opinnäytetyö on tuskaa ja ahdistusta. Antakaa selviytmyisvinkkejä?
Opiskelen sairaanhoitajaksi. Tähän mennessä opiskelu on ollut minulle melko vaivatonta ja olen saanut hyviä numeroita. Motivaatio on ollut hyvä ja esseet, tutkimukset sun muut on syntyneet kuin itsestään. Nyt olisi aika tehdä opinnäytetyö ja joulukuussa pitäisi valmistua. Ajattelin tämänkin olevan vain läpihuutujuttu, että kuukaudessa kääräisen valmiiksi opparin ja se on sitten siinä. Jostain syystä opinnäytetyö edistyy valtavan hitaasti. Tai oikeastaan tutkimussuunnitelmaa vasta teen ja sekin on ihan tervanjuomista. Motivaatio kateissa aivan täysin tai sitten ilen aivan uuvuksissa. Koen jatkuvaa syyllisyyttä, kun homma ei etene jajos etenee, syyllistän itseäni siitä, etten käy töissä sillä aikaa, kun kirjoitan opparia. Uusi tunne mulle. Olen aiemmin tehnyt kandintyön ja se oli semmoinen kolmen viikon puserrus ja se oli siinä. Ei ollu paha. Gradun tein kolmessa kuukaudessa. Noiden pitäisi olla isompia juttuja, mutta jostakin syystä tämä oppari nyt on noussut semmoiseksi möröksi ja ylitsepääsemättömäksi muuriksi mun päässä, etten oikein tiedä, mitä tekisin. Kauhee tunne. Jos ootte joskus olleet samassa tilanteessa, nii antakaa kiltit neuvoja, miten selvisitte.
Tilanteessasi ihmetyttää eniten, että tämä juttu on noin kokeneelle opiskelijalle uusi kokemus :-). Eli lähes kaikki ovat varmaan tuollaisissa fiiliksissä kärvistelleet, minä mukaanlukien. Onpa niitäkin, jotka ovat lopputyöstressissään päätelleet, että koko opiskeluvalinta on ollut väärä ja jättäneet homman sikseen! Sääli. Oli valinta oikea tai väärä, loppusuoralla luovuttaminen on kuitenkin aina vahinko.
Sinun opiskeluvalmiuksillasi homma kyllä onnistuu, askel askeleelta. Voisit myös keskustella ja etsiä ohjausta muilta ihmisiltä. Muille kertoessa selkiytyy suunnitelma, voit saada ideoita ja ehkä jotakin konkreettista apuakin. Jos tutkimussuunnitelmaa vasta teet, niin koita miettiä, olisiko jokin (pieni) muutos tarpeen, että projekti tuntuisi sinulle omemmalta ja motivoivammalta. Tsemppiä sinulle, kyllä se siitä!