Miksi sinkkuutta ei saa surra?

Ihmisten on ehkä vaikea asettua toisen asemaan.

Naiset varsinkin vähättelevät miesten pariutumisongelmia koska heille itselleen se on niin vaivatonta.

Se on helppoa naisena sanoa että parisuhde tai seksi ei ole kaikki kaikessa kun sellaisen saa tinderistä hetkessä.

Uliksi haukkuvat.

Jaa, mikäs laki sen suremisen kieltää??

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan että kukaan toinen ihminen ei tee onnelliseksi. No ei teekään, pelkästään se toinen ihminen ei tee onnelliseksi, mutta joskus sen toisen puuttuminen vaan tekee onnettomaksi.

Sitten on näitä rakastuneita ja oikean löytäneitä jotka hehkuttaa miten sitten on ihanaa ja miten yhtäkkiä on selvää miksi kenenkään toisen kanssa oleminen ei onnistunut. Että eikös se toinen ihminen nyt sitten oo tehnyt nää onnellisiksi?

Kyllähän se, että on sinkku toisinaan harmittaa mutta uskoakseni myös parisuhteessa oleminen voi yhtä lailla, ainakin toisinaan harmittaa. Sinkkuuden sureminen on siinä mielessä vähän tylsää, että se nyt vain on tilanne, jolle ei aina voi mitään. Kenelläkään ei ole pakko tai velvollisuus olla yhtään kenenkään kanssa. Kumppanin tehtävänä ei ole ensisijaisesti surun ja murheen poistaminen. Vaikka itsekin sinkkuna toisinaan haaveksin kumppanista, jonka kanssa surut ja murheet puolittaa ja ilot ja onnen hetket tuplata. Mutta uskon tai toivon tarjoavani parisuhteessa enemmän jos tai kun seison omilla jaloillani; en ole ikäänkuinkenestäkään riippuvainen. 

Sinkkuus on ok mutta jos on parisuhdeihminen niin surettaa se toki jos ei tahdo löytyä. Itsekkin olen parisuhdeihminen ja kyllä sitä onnellisempi on kun on hyvä puoliso. Tuntuu että nyt on kokonainen.

Saa surra, mutta ei saa jäädä suruun kiinni, eikä antaa määrittää sen olotilaasi tai elämääsi.

Tottakai saa surra.

Monet eivät kuitenkaan näytä sinkkuuteen liittyvää surua muille siksi, että se vaivaannuttaa ympärillä olevia. Syitä:

1) Parisuhteessa olevat haluaisivat lohduttaa tai osoittaa myötätuntoa, mutta he eivät tiedä mitä sanoa. He ovat lukeneet niin monia listoja siitä, mitä sinkulle ei saa sanoa, että he mieluummin välttelevät aihetta kun mokaavat.

2) Onnellisesti sinkkuna olevat eivät haluaisi myöntää, että joillekin sinkkuus on surun paikka. He pelkäävät, että he itsekin leimaantuvat surullisiksi ja yksinäiseksi. Siksi he mieluummin tukahduttavat muiden surun ilmaukset todistelemalla kuinka hyvä ratkaisu sinkkuus on.

3) Monet surulliset sinkut eivät itse halua myöntää olevansa surullisia, vaan "kasvonsa säilyttääkseen" haluavat mieluummin esittää kuuluvansa itse sinkkuuden valinneisiin.

Toivottavasti kaikki kuitenkin omille läheisilleen voivat kertoa todelliset tunteensa. Puolitutuille en suosittele avautumaan, se on vaivaannuttavaa.

Mistä olet saanut käsityksen, että sitä ei saisi surra?

Saa surra mutta ikävä kyllä yksin joutuu suremaan. Muille avautuminen on vaivaannuttavaa. Se suru on niin kovasti katkeruuden värittämää että muiden on vaikeaa lohduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten on ehkä vaikea asettua toisen asemaan.

Naiset varsinkin vähättelevät miesten pariutumisongelmia koska heille itselleen se on niin vaivatonta.

Se on helppoa naisena sanoa että parisuhde tai seksi ei ole kaikki kaikessa kun sellaisen saa tinderistä hetkessä.

Älä kuitenkaan rinnasta parisuhdetta ja seksiä. Kyllä melkein nainen kuin nainen saa irtoseksiä mutta harva nainen sellaista todella haluaa eli eipä se ole kummoinen etu saada sellaista mitä ei edes halua.

Luotettavan parisuhteen löytyminen voi olla naisellekin vaikeaa. Miehet tuntuvat vähättelevän naisten sinkkuutta juurikin sillä että laittavat irtoseksin ja toisaalta parisuhteen saman "pariutuminen" termin alle vaikka kys. asiat ovat ainakin naisille kuin yö ja päivä.

Itse aiheeseen, mielestäni nro 7 kiteytti asiat aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä olet saanut käsityksen, että sitä ei saisi surra?

Täältä.

Sillä on merkitystä, millä tavalla suree. Jos puhuu oikeasti vain itsestään, eikä syytä toisia, eikä vajoa katkeruuteen tai voimattomuuden tunteeseen tai kieri niin ankarassa itsesäälissä että on vaan tylsää kuunneltavaa, ok. Luulisin että tämän on ihan täysin hyväksyttävää ja sillä saisi paljonkin sympatioita.

Pitää huomioida se, että taustalla on kulttuurinen vanha murtumassa oleva normatiivinen oletus, että sinkku on luuseri ja sinkkuus surun ja häpeän aihe. Siis näihin aikoihin asti yhteiskunnassa on aktiivisesti sosiaalisesti rangaistu sinkkuudesta. Sinkkuus on ollut hyväksyttävämpi kritiikin, kiusaamisen, vähättelyn yms. kohde kuin joku neutraali, arvostettu tai hyväksyttävä piirre.

Tätä taustaa vasten se sinkkuudessa kieriskely voi helposti ottaa sellaisia sävyjä, että alkaa vahvistaa tätä vanhaa ajattelutapaa. Jos puheeseesi tulee vahingossa näitä sävyjä mukaan, et esim. onnistu puhumaan vain itsestäsi vaan vetoat arvottuneisiin oletuksiin (muttet kritisoi niitä) tai puhut normatiivisesti, saat negatiivisen reaktion kaikilta jotka eivät toivo vanhojen aikojen palaavan. Tällaiset asiat pitäisi aikuisten ymmärtää, mutta kummasti tyhmän teeskenteleminen, usein itsensäkin vakuuttaen, on joillekin mieluisampi vaihtoehto. Näin voi kätevästi puhua tiettyjen arvojen puolesta ja kuitenkin yrittää kieltäytyä ottamasta siitä vastuuta.

Toinen yleinen sinkkuudesta valitteluun liittyvä ongelma on sukupuolisodan lietsonta. Tästä ihan varmasti saat kritiikkiä ja se on täysin aiheellista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten on ehkä vaikea asettua toisen asemaan.

Naiset varsinkin vähättelevät miesten pariutumisongelmia koska heille itselleen se on niin vaivatonta.

Se on helppoa naisena sanoa että parisuhde tai seksi ei ole kaikki kaikessa kun sellaisen saa tinderistä hetkessä.

Älä puhu paskaa. Karismaattiset ja hyvännäköiset ihmiset ehkä löytää seksiseuraa helpommin mutta sellasen ihmisen löytäminen jota rakastaa ei toimi iha samalla periaatteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä olet saanut käsityksen, että sitä ei saisi surra?

Täältä.

Siinä tapauksessa neuvo vastaisen varalle: älä pidä täällä esitettyjä mielipiteitä yleisinä totuuksina (tai totuuksina ollenkaan).

Vierailija kirjoitti:

Sillä on merkitystä, millä tavalla suree. Jos puhuu oikeasti vain itsestään, eikä syytä toisia, eikä vajoa katkeruuteen tai voimattomuuden tunteeseen tai kieri niin ankarassa itsesäälissä että on vaan tylsää kuunneltavaa, ok. Luulisin että tämän on ihan täysin hyväksyttävää ja sillä saisi paljonkin sympatioita.

Pitää huomioida se, että taustalla on kulttuurinen vanha murtumassa oleva normatiivinen oletus, että sinkku on luuseri ja sinkkuus surun ja häpeän aihe. Siis näihin aikoihin asti yhteiskunnassa on aktiivisesti sosiaalisesti rangaistu sinkkuudesta. Sinkkuus on ollut hyväksyttävämpi kritiikin, kiusaamisen, vähättelyn yms. kohde kuin joku neutraali, arvostettu tai hyväksyttävä piirre.

Tätä taustaa vasten se sinkkuudessa kieriskely voi helposti ottaa sellaisia sävyjä, että alkaa vahvistaa tätä vanhaa ajattelutapaa. Jos puheeseesi tulee vahingossa näitä sävyjä mukaan, et esim. onnistu puhumaan vain itsestäsi vaan vetoat arvottuneisiin oletuksiin (muttet kritisoi niitä) tai puhut normatiivisesti, saat negatiivisen reaktion kaikilta jotka eivät toivo vanhojen aikojen palaavan. Tällaiset asiat pitäisi aikuisten ymmärtää, mutta kummasti tyhmän teeskenteleminen, usein itsensäkin vakuuttaen, on joillekin mieluisampi vaihtoehto. Näin voi kätevästi puhua tiettyjen arvojen puolesta ja kuitenkin yrittää kieltäytyä ottamasta siitä vastuuta.

Toinen yleinen sinkkuudesta valitteluun liittyvä ongelma on sukupuolisodan lietsonta. Tästä ihan varmasti saat kritiikkiä ja se on täysin aiheellista.

Mitäköhä sä oikein selität, oikee asiantuntija. :D

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten on ehkä vaikea asettua toisen asemaan.

Naiset varsinkin vähättelevät miesten pariutumisongelmia koska heille itselleen se on niin vaivatonta.

Se on helppoa naisena sanoa että parisuhde tai seksi ei ole kaikki kaikessa kun sellaisen saa tinderistä hetkessä.

En ole koskaan vähätelly miesten pariutumisongelmia.

Sen sijaan miehet vähättelevät jatkuvasti minun pariutumisongelmiani - koska olen nainen, saan seksiä tai parisuhteen koska vaan. Paitsi etten saa. Olen 35-vuotias enkä ole edes treffeille päässyt, ja onhan se aika kova paikka myöntää, että elämä on mennyt näin. Kyllä tässä on surutyötä tehtävänä, nuoruus on jo mennyt kauan sitten ja se ainoa elämä on tältä osin jäämässä elämättä (muuten minulla on oikein hyvä elämä).

Myötätuntoa ei kuitenkaan samassa jamassa olevilta miehiltä heru, vaan syyttävät valehtelijaksi tai liian vaativaksi. Huvittavaa on se, että mielelläni tutustuisin samassa elämäntilanteessa olevaan mieheen, mutta tämä asenne kyllä karkoittaa minut tehokkaasti. Olen mielummin yksin.

Suomessa ihannoidaan vähän liiaksikin asti yksin pärjäämistä ja itsenäisyyttä. Ihminen joka toteaa ääneen ettei halua olla yksin on sitten uhka sellaisen vahvan ja yksinpärjäävän ihmisen ihannekuvalle. Olen itsekin ihmetellyt ihan samaa mitä ap. Jos on niin itseriittoinen että parisuhde, perheestä puhumattakaan, on vain kirsikka kakun päällä, niin silloinhan avioeronkaan tai perheen menettämisen ei pitäisi muka tuntua missään. Mutta eihän se niin mene.

Kyllä sinkkuutta saa surra. Toisaalta liiaksi ei pitäisi sellaiseen suruun ja katkeruuteen jäädä koska se jo itsessään saattaa karkottaa kumppaniehdokkaita. Laitan paukut pystyyn sulle ap että löydät kumppanin rinnallesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten on ehkä vaikea asettua toisen asemaan.

Naiset varsinkin vähättelevät miesten pariutumisongelmia koska heille itselleen se on niin vaivatonta.

Se on helppoa naisena sanoa että parisuhde tai seksi ei ole kaikki kaikessa kun sellaisen saa tinderistä hetkessä.

Älä puhu paskaa. Karismaattiset ja hyvännäköiset ihmiset ehkä löytää seksiseuraa helpommin mutta sellasen ihmisen löytäminen jota rakastaa ei toimi iha samalla periaatteella.

Mä en ainakaa vähättele miesten pariutumisongelmia. Lopetetaanko jo tää naiset sitä ja miehet tätä. Yksilöitä tässä kuitenkin ollaan ja jokaisella on ongelmansa ja haasteensa sukupuolesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä on merkitystä, millä tavalla suree. Jos puhuu oikeasti vain itsestään, eikä syytä toisia, eikä vajoa katkeruuteen tai voimattomuuden tunteeseen tai kieri niin ankarassa itsesäälissä että on vaan tylsää kuunneltavaa, ok. Luulisin että tämän on ihan täysin hyväksyttävää ja sillä saisi paljonkin sympatioita.

Pitää huomioida se, että taustalla on kulttuurinen vanha murtumassa oleva normatiivinen oletus, että sinkku on luuseri ja sinkkuus surun ja häpeän aihe. Siis näihin aikoihin asti yhteiskunnassa on aktiivisesti sosiaalisesti rangaistu sinkkuudesta. Sinkkuus on ollut hyväksyttävämpi kritiikin, kiusaamisen, vähättelyn yms. kohde kuin joku neutraali, arvostettu tai hyväksyttävä piirre.

Tätä taustaa vasten se sinkkuudessa kieriskely voi helposti ottaa sellaisia sävyjä, että alkaa vahvistaa tätä vanhaa ajattelutapaa. Jos puheeseesi tulee vahingossa näitä sävyjä mukaan, et esim. onnistu puhumaan vain itsestäsi vaan vetoat arvottuneisiin oletuksiin (muttet kritisoi niitä) tai puhut normatiivisesti, saat negatiivisen reaktion kaikilta jotka eivät toivo vanhojen aikojen palaavan. Tällaiset asiat pitäisi aikuisten ymmärtää, mutta kummasti tyhmän teeskenteleminen, usein itsensäkin vakuuttaen, on joillekin mieluisampi vaihtoehto. Näin voi kätevästi puhua tiettyjen arvojen puolesta ja kuitenkin yrittää kieltäytyä ottamasta siitä vastuuta.

Toinen yleinen sinkkuudesta valitteluun liittyvä ongelma on sukupuolisodan lietsonta. Tästä ihan varmasti saat kritiikkiä ja se on täysin aiheellista.

Mitäköhä sä oikein selität, oikee asiantuntija. :D

Selvennän tosi mielelläni jos jokin kohta kaipaa lisävalaistusta. 

Toiset suree huonoa parisuhdetta ja toiset suree sinkkuutta. Kyllä jokainen mun mielestä saa surra jos surettaa. Vai hymykö pitäis vaan väkisin vääntää naamalle. Ja toki asioille kannattaa yrittää tehdä jotain eikä pelkästään surra.