Poikani oli lyönyt tyttöystäväänsä
Tyttöystävä on herttainen, nätti, ujo ja hauska. Minulle tämän kertoi. Hänen lapsuus on ollut surkea..
Poikani ei ole ikinä, ainakaan tietääkseni ollut väkivaltainen, joskus koulussa jotain poikien välistä.
Poika asuu omillaan tämän tytön kanssa. Ja tyttö pyysi olemaan kertomatta. Mitä ihmettä voin tehdä?
Onko tämä nyt joku lapsuuden patouma? Erosin pojan väkivaltaisesta isästä pojan ollessa 5. Voiko muistaa siitä jotain?
Kommentit (87)
Poikanne on kuluttanut liian paljon väkivaltavihdettä.
Juuri varhaislapsuus on sinällään ratkaisevin, että sieltä voi kasautua tiedosamattomaan muistiin malleja, jotka sitten tiukassa tilanteessa purkautuvat. Tapahtumille ei pienellä lapsella ole mitään käsitettä tai selitystä joten ne pakkautuvat sellaisenaan. Ja sitten on mahdollista alkaa itse käyttää aikuisena ristiriidoissa väkivaltaa kun tunne lyö yli. Tue tyttöä ja poikaasi hakemaan apua - Naisten linja ja Lyömätön linja.
Vannotti olemaan kertomatta, niin enhän voi kertoa. Haluaisin kyllä kuulla pojan version.
On kyllä varmasti väkivaltaviihdettä katsonut, kuten valtaosa nuorista. En silti halusisi hänestä uskoa.. opiskelee ihan hyvässä koulussa ja on luonteeltaan perusystävällinen.
Tässä tilanne oli tytön mukaan liittynyt mustasukkaisuuteen. Jotenkin surullista, että pojan isällä oli aivan valtava omistushalu ja sairaalloinen mustasukkaisuus minusta. Voiko sellainen olla periytyvää?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vannotti olemaan kertomatta, niin enhän voi kertoa. Haluaisin kyllä kuulla pojan version.
On kyllä varmasti väkivaltaviihdettä katsonut, kuten valtaosa nuorista. En silti halusisi hänestä uskoa.. opiskelee ihan hyvässä koulussa ja on luonteeltaan perusystävällinen.
Tässä tilanne oli tytön mukaan liittynyt mustasukkaisuuteen. Jotenkin surullista, että pojan isällä oli aivan valtava omistushalu ja sairaalloinen mustasukkaisuus minusta. Voiko sellainen olla periytyvää?
Ap
Aivan kauhistuttavaa. Kerrassaan pöyristyttävää.
Harmittaa ajatella mitä on saanut aikaan tuo varhaislapsuus. Sen jälkeen meillä meni kyllä hyvin, joskin olin varmasti liikaa pois..
Mieheni sanoo, että pitäisi soittaa pojalle ja kysyä, mutta tiedän että se vain pahentaisi asiaa. Tyttö on niin kiltti ettei enää ikinä kertoisi minulle mitään. Ja tuskin poikakaan mitään myöntäisi.
Ap
Hienoa, että tyttö luottaa sinuun. Älä riko luottamusta, vaan osoita että hän voi puhua sinulle silloinkin jos sama tapahtuu uudelleen.
Ikävä kyllä asia on niin, että hirviöt ovat kotioven ulkopuolella mukavia ja hyväluonteisia. Toivottavasti poikasi ei ole sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vannotti olemaan kertomatta, niin enhän voi kertoa. Haluaisin kyllä kuulla pojan version.
On kyllä varmasti väkivaltaviihdettä katsonut, kuten valtaosa nuorista. En silti halusisi hänestä uskoa.. opiskelee ihan hyvässä koulussa ja on luonteeltaan perusystävällinen.
Tässä tilanne oli tytön mukaan liittynyt mustasukkaisuuteen. Jotenkin surullista, että pojan isällä oli aivan valtava omistushalu ja sairaalloinen mustasukkaisuus minusta. Voiko sellainen olla periytyvää?
Ap
Kyselet kautta rantain keskustellen. Et petä tytön luottamusta. Win-win.
Voi olla, ja voi olla muistikuvia lapsuudesta vaikkei niitä tiedosta. Ainahan voit kertoa omia kokemuksiasi mustasukkaisen väkivaltaisen miehen vaimona vaikka et muuten ottaisi tapahtumia esille. Ehkä omat tunteedi ja kokemuksesi saavat pojan ajattelemaan ja ehkä hakemaan apua itselleen.
Oliko tyttöystävä vttuillut hänelle kännissä, siis molemmat olleet kännissä? Viina ja vttuilu ei sovi hyvin yhteen.
Kyllä muistaa, jos on ollut viisivuotias. Useimmilla on ekat muistot kolmivuotiaasta.
Vierailija kirjoitti:
Vannotti olemaan kertomatta, niin enhän voi kertoa. Haluaisin kyllä kuulla pojan version.
On kyllä varmasti väkivaltaviihdettä katsonut, kuten valtaosa nuorista. En silti halusisi hänestä uskoa.. opiskelee ihan hyvässä koulussa ja on luonteeltaan perusystävällinen.
Tässä tilanne oli tytön mukaan liittynyt mustasukkaisuuteen. Jotenkin surullista, että pojan isällä oli aivan valtava omistushalu ja sairaalloinen mustasukkaisuus minusta. Voiko sellainen olla periytyvää?
Ap
Kyllä luonteenpiirteetkin on periytyviä jossain määrin. Minä tunnistan itsessäni joitain piirteitä isästäni, vaikka hän ei ollut paljoa läsnä lapsuudessani. Silti on tullut kaikenlaisisia pikku juttuja, ajatuskuvioita yms.
Väkivaltaviihdehän ei sinänsä automaattisesti tee väkivaltaiseksi. Silloinhan lähes kaikki ihmiset mäiskisivät toisiaan koko ajan.
Minusta olisi hyvä että ottaisit asian puheeksi. Väkivaltaisiin parisuhteisiin liittyy usein väkivaltaa kokevan osapuolen lamaannuttavat häpeän tunteet ja tekijän puolelta tuleva aktiivinen eristäminen, joten olisi hyvä, että lähettäisit käytökselläsi pojalle ja tyttöystävälleen viestin että olet kuulolla. On hyvä että tyttö on uskaltanut puhua asiasta.
No enhän voi tietää mitä on tapahtunut ennen tuota. Olen kuullut vain tytön version. Ja hän miettii jo eroamista..
En mitenkään voisi uskoa, että poikani olisi mikään hirviö... vaikea uskoa koko lyömistä. Kyse kuitenkin avokämmenellä lyömisestä (ei sillä että sallisin). Muistan miten parikymppisenä kaikki oli kovin vakavaa, kun haluttiin täydellistä suhdetta. Mutta niin, ei lyöminen oikein ole tietenkään.
Ja toki olen huolissani heistä. Harmittaa kun joudun edelleen huolehtimaan. Luulin tehneeni kaiken niin hyvin kuin mahdollista.
Ap
Nyt pääsevät taas mammat liioittelemaan asiaa entistä kovemmalle tasolle. Oikein odotan mitä kuuleman. :))) Täsmennän vielä sen että en hyväksy väkivaltaa itse missään muodossa.
Älä suotta murehdi aapeli. heität vain turvakodin avaimet tyttöselle ja kruisailet meneen. Kyllä luontoäiti miehen lyömään ajaa.
Kyllä sun kannattaa puhua pojan kanssa. Jos ei ole lyönyt aikaisemmin, niin hän saattaa itsekin olla järkyttynyt ja halukas hakemaan heti apua. Lisäksi voit ihan suoraan ottaa puheeksi sen, että hän on todistanut isän lyövän äitiään ja se on saattanut asettaa alitajuntaan haitallisen käyttäytymismallin, joka pitää tiedostaa. Poika muistaa sen varmasti, jos oli jo 5-vuotias. Siitä on hyvä saada keskustelu liikkeelle. Teille tekee hyvää puhua siitä muutenkin, jos kerran ette ole ikinä sitä käsitelleet. Tytöltä todella urheaa, että uskalsi sinulle kertoa. Vaikka hän vannotti, ettei saa kertoa, niin hän selvästi tietää itsekin tarvitsevansa ulkopuolista apua. Puuttuminen on tässä nyt se oikea ratkaisu. Ei salailuun mukaan lähteminen.
Tässä ohje kaikille naisille: pelasta lapsesi väkivaltaisesta suhteesta!
Meillä oli pojan kanssa todella läheinen suhde. Halailtiin paljon. Jo pienenä hän meni kaiken edelle. Pojan takia jätin hänen isän. Muistan edelleen kuinka pieni poikani silitti minua kun itkin, ja siinä oli jotain niin väärää ja kuvottavaa, että sain voimaa erota.
Outoa kuvitella hänet koko rooliin, kun on aiemmin vain auttanut tyttöjä. Vastannut itkevien kaverityttöjen puheluihin ja tuonut humalaisia tyttökavereita meille, pitänyt hiuksista kun oksentavat ym. Ollut tytöille kuskina ym.
Ap
Tyttö ansaitsisi paremman poikaystävän. Toivottavasti osaa jättää ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
No enhän voi tietää mitä on tapahtunut ennen tuota. Olen kuullut vain tytön version. Ja hän miettii jo eroamista..
En mitenkään voisi uskoa, että poikani olisi mikään hirviö... vaikea uskoa koko lyömistä. Kyse kuitenkin avokämmenellä lyömisestä (ei sillä että sallisin). Muistan miten parikymppisenä kaikki oli kovin vakavaa, kun haluttiin täydellistä suhdetta. Mutta niin, ei lyöminen oikein ole tietenkään.
Ja toki olen huolissani heistä. Harmittaa kun joudun edelleen huolehtimaan. Luulin tehneeni kaiken niin hyvin kuin mahdollista.
Ap
Hyvä. Huh. Onneksi hän ei jää tilanteeseen, vaan alkaa aktiivisesti etsimään ulostietä. Minusta hän kertoi sinulle, koska toivoo sinun äitinä puuttuvan poikasi käytökseen. Hän ei pysty poikaasi ilmeisesti vaikuttamaan, mutta toivoo, että sinä pystyt. Ehkä tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, kun löi. Mutta koska tyttö on päättänyt jättää poikasi, ei hän halunnut valehdella syytä, koska toivoo poikasi saavan apua.
Jss-ohje tytölle