Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Turhauttaa äitini asenne masennustani kohtaan
17.03.2018 |
Taas tänään sain kuulla miten olen kuulemma itse aiheuttanut masennukseni. Olemme laivalla äitini änkyräkännissä ja yrittää tietenkin saada minuakin juomaan koska se on
”Hauskaa” ja mun pitäisi pitää hauskaa ja nauttia elämästäni. (Hänen mielestään känni=hauskan pitämistä). Mitä järkeä tuollaiselle ihmiselle on puhua pahasta olostani? Nyt kun kerroin että oloni on taas kääntynyt laskuun muutaman pari viikon aikana, hän ihmettelee miksi en ole kertonut hänelle asiasta. Niin, miksiköhän? Nainen joka on sanonut ettei edes usko sairaukseen nimeltä masennus. Oli pakko purkaa.
Kommentit (8)
Ei tarvi juoda jos ei halua. Ei ehkä kannatakaan jos on masennusta. En tiedä auttaako juominen siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vee. Onpa paskamainen tilanne. :/
Luukutat sille nyt oikein kunnolla kun se on kännissä että ottaa päähän toi toiminta ja jos se huomenna vielä muistaa niin sanot vaan että "olit niin ärsyttävä" ja jos se sanoo "olin vaan kännissä" niin sanot ettet usko känniin :D
Sori, ehkä surkea yritys heittää vitsiksi...
Vaikeissa tilanteissa kannattaa tukeutua niihin ihmisiin jotka osaavat oikeasti antaa sitä tukea. Äitisi ei kuulosta sellaiselta ihmiseltä. Masennuksen vähättely saati sitten masentuneen syyttely on kaukana tukemisesta. Itse tukeudun yhden ystävän lisäksi terapeuttiini ja muiden kanssa tulee kieltämättä vähän esitettyä roolia että hyvinhän tässä menee.
Ehkä hän on itse ajatellut että kännääminen on hyvä helpotus sinullekin mutta kuten itsekin totesit, ei se ole. Läheskään kaikki eivät osaa suhtautua toisen, etenkin läheisen, masennukseen järkevällä tavalla.
Toivotan voimia ja paranemista!
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi juoda jos ei halua. Ei ehkä kannatakaan jos on masennusta. En tiedä auttaako juominen siihen.
Auttaa, samalla tavalla kuin housuun kuseminen lämmittää pakkasella.
Puhu turvalliselle aikuiselle esim. koulupsykologi, terveydenhoitaja, opettaja. Auttava puhelin, kirkon diakoni tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei masennuksesta kannata puhua heille jotka eivät ymmärrä se menee vaan pahemmaksi se tilanne vaikka olisikin oma äiti. Oletko täysi ikäinen? Voit puhua vaikka minulle :) itse olen ollut masentunut nuoruudessani ja joskus hiipii takaisin elämääni mutta olen keksinyt muutaman ratkaisun sen "voittamiseen"
Ystävä kirjoitti:
Ei masennuksesta kannata puhua heille jotka eivät ymmärrä se menee vaan pahemmaksi se tilanne vaikka olisikin oma äiti. Oletko täysi ikäinen? Voit puhua vaikka minulle :) itse olen ollut masentunut nuoruudessani ja joskus hiipii takaisin elämääni mutta olen keksinyt muutaman ratkaisun sen "voittamiseen"
Olen joo täysi-ikäinen jo. Terapiassa kävin reilu pari vuotta itsemurhayrityksen jälkeen mutta terapia lopetettiin kun olin monta kuukautta jo parempi. Lääkitys toimi loistavasti enkä voinut uskoa miten hyvin voin, masennuksesta ei ollut tietoakaan. Nyt taas samat ajatukset kuten kuolema ja ”kaikki on p-askaa, mikään ei kiinnosta eikä tuota mielihyvää”-fiilikset ovat tulleet takaisin ja itsemurha tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. Tuntuu että olen ihan liian herkkä tähän maailmaan :( En kestä pienintäkään vastoinkäymistä. Kaiken avun kyllä otan vastaan vaikka tuntuukin että ei mikään kuitenkaan auta.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän tunteen. :( Voimia ystävä hyvä.