Erilaiset ihmissuhteet- avuttomuus/vastuunkanto/huolenpito/ottaminen

Olen niin kyllästynyt olemaan se jokapaikan höylä. Ystävämme menee kesällä naimisiin ja yllätys yllätys minut pyydettiin piikomaan häihin, ei vieraaksi. Olen kuulema tarjoilun suhteen vaan niin hyvä. Minusta olisi ihana mennä vain vireaaksi nauttimaan ohjelmasta ja tunnelmasta. Kieltäydyin kutsusta.

Toinen on vastuunkanto. "Voisitsä kattoa tän ja ton kun en tiedä mitä tekisin". Katson tilanteen ja neuvon ottamaan yhteyttä asianomaiseen tahoon, niin vastataan "Hei kun sä tiedät tosta niin paljon, niin voisitsä mun puolesta jne.". Ja sitten loukkaannuttiin, kun pyysin häntä tekemään sen itse. Annoin jopa hyvät ohjeet.

Sosiaalisuus myös yksi ärsyttävä elementti. Seuraani hakeudutaan ja "loisitaan" siinä mukana tuomatta tilanteeseen itse mitään. Jos joku haluaa vaihtaa ravintolapaikkaa tms. niin se pistetään minun asiaksi, sen sijaan, että itse ottaisivat asian puheeksi ja lähtisi viemään prosessia eteenpäin. Itse viihdyn missä vaan, niin ei ole tarvetta vaihdella paikkoja.

Huolet ja murheet kaadetaan myös mieluusti ämpäriini, mutta tästä olikin jo yksi oma ketju. Ymmärrän ketjun aloittajaa täysin. https://www.vauva.fi/keskustelu/3117848/en-jaksa-toimia-toisten-terapeu…;

Organisointi ja logistiikka: "Hei kun meet sinne Jyväskylään, niin veisitkö tän yhden laatikon mennessäs mun mutsille ja toisit ne talvivaatteet tullessas". "Voisitko hakea mun pojan juna-asemalta sunnuntaina, kun en ite pääse". Veisitsä mut lentokentälle". "Mulla ois ens viikolla kirppispöytä varattuna" jne.

Ja auta armias, jos menen heiltää pyytämään jotain, niin keksitään ihan hillittömiä verukkeita, miksei voi auttaa juuri silloin tai sitten loukkaannutaan tai hävitään hetkeksi muuten vain maisemista.

YMMÄRRÄN, että välillä voi ja pitää auttaa toisia, mutta kun se alkaa tuntumaan yksisuuntaiselta, niin se alkaa rasittamaan. Oikeasti en usko, että olisin jollekin se yksi ja ainut henkilö, joka voisi pelastaa hänet pulasta joka ikinen kerta. Yksi huippu oli pitkäaikainen ystävä, joka kosinnan jälkeen heti kysyi, että tulenko kaasoksi ja voisinko minä olla se, joka organisoi koko häät. Innoissani suostuin ja minulle selvisi myöhemmin, että minun pitäsi myös hoitaa keittiön ja pari muutakin juttua. Siinä kohtaa ilmoitin, että kaason hommat syö jo minun ajan ja että voin kysellä pitopalvelua. Ei käynyt. Liian kallista. Hän loukkaantui ja sanoi puolihuolimattomasti, että kun hän oli tätä tilannetta jo vuosia sitten suunnitelllut ja nyt en suostukkaan kaikkeen. Pilaan kuulema hänen häät. Siis hän oli ollut ystäväni vain siksi, että jos hän joskus menee naimisiin, niin olen organisaattori. Juu, olen organisoinut amatöörinä 7 häät, mutta niistä on maksettu minulle eikä hääpari ja heidän sukulaiset ole olleet minulle kovin läheisiä. Olen myös ollut 6 rouvalle kaasona. Tavallaan otan sen kunnianosoiteuksena, mutta niissäkin minulle on kasautunut tehtäviä. Minulla on myös 8 kummilasta ja näin jälkeenpäin olen alkanut kyserenalaistaa motiivia.

Kaikesta tästä minun pitäisi varmaan olla onnellinen, mutta aina ei jaksa olla palvelija. En edes tiedä miten suhtautua, jos joku tarjoaa minulle pyyteettä apuaan. Jos menen kavereiden kanssa mökille ja tulet pitäisi saada takkaan, niin katsovat ensin minua. KAIKEN MINKÄ TEEN, OLEN OPETELLUT TEKEMÄÄN IHAN ITSE. Mitään taitoa ei lahjaksi ole annettu. Jos minä pystyn oppimaan uusia taitoja, niin miksei joku toinen? Ja se, että loukkaannutaan, jos en tee heidän puolesta, vaan mieluummin opetan heidät tekemään sen itse.

Anteeksi purkaus, mutta ne kaverin ensi kesän häät laukaisi taas tuon hyväksikäytön tunteet pintaan. Olen taas jollekin paskin kaveri, koska en suostunut.