Lue keskustelun säännöt.
Läheisen kuolema ja anopin 'käytös'...
16.03.2018 |
Eli minulta kuoli vasta lähiomainen. Anoppi oli seuraavana päivänä soittanut miehelle että PITÄÄKÖ minulle tuoda kukkia. Mies oli sanonut että eihän se mikään pakko ole niin ainut miten anoppi minua muisti niin oli tekstiviesti...
En välttämättä olisi niitä kukkia halunnut mutta käytännön apua olisin voinut vastaanottaa, vaikka koirien lenkityksen tai valmiin ruuan kerran, sekin olisi ollut iso apu surun ja hautajaisjärjestelyjen keskellä.
Kommentit (21)
No ehkä anoppi oletti että miehesi voi auttaa noissa käytännön asioissa ?
Minusta tuo oli ok. Anoppi yritti epävarmana mieheltäsi tiedustellamiten kannattaisi menetellä. Antaa tilaa eikä halua tunkea ettet pahastuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi soitti kun mun isä kuoli vuosi sitten. Ei osanottoa eikä kyselyjä, oli ihankuin ei tietäisi asiasta mitään. Omat sata vuotta vaivanneet terveysasiansa vuodatti ja surkutteli elämäänsä.
Minulla anoppi tokaisi vain että oho.
Mutta kuuluu vain anopin luonteeseen, ei osaa asettautua toisen asemaan
Esimerkiksi kun anopin miesystävän äiti kuoli niin viikon päästä valitteli muille että mies on vaan allapäin. Äitinsä kuolemasta olisi kuulemma pitänyt päästä nopeammin yli koska äiti oli jo vanha...
Kun kysyin että muistele miltä sinunsta itsestäsi tuntui kun oma äitisi kuoli ja että pääsitkö siitä yli viikossa niin oli kuulemma aivan eri asia.
Ei myöskään mitenkään auttanut miestään hautajaisjärjestelyissä tms kun ei hänelle kuulu ja vetkutteli siinä osallistuuko koko hautajaisiinkaan vaikka viikottain oli tavannut miehen äitiä. Varmasti oli ihanan loukkaavaa miehen mielestä moinen mitätöivä käytös.
Mutta anoppi kulta on aina tuollainen, hänen juttunsa ovat maailman tärkeimpiä tottakai myös muille, mutta muiden asiat ovat yjdentekeviä
Hautajaisjärjestelyjen takia anopin pitää lenkittää sinun koirasi? Miten pitkään ajattelit hautaustoimistossa viettää aikaasi vai peräti menit muistotilaisuuskakkujen maistelutilaisuuteen?
Mies ei juurikaan pysty auttamaan, on päivät töissä, siksikin luulisi että normaalilla tunneälyllä varustettu ihminen apua tarjoaisi. Anoppi on kuitenkin eläkkeellä oleva terve ihminen, ja asuu lähellä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ihmiset on yleensä tosi epävarmoja miten kohdata sureva omainen. Muistaako jotenkin, Miten? Ja kun ei tiedä mitä sanoa.
Appiukkoni pisti paremmaksi. Olin isäni luona sairaalassa, kun hän kuoli. Meni ihan muutamassa päivässä todella huonoon kuntoon ja kuolema tuli yllättäen vaikka ikää jo olikin. Soitin tietysti miehelleni ja kerroin asiasta. Mieheni oli edelleen soittanut vanhemmilleen ja kertonut uutisen. Olin vielä sairaalassa kun appiukko soitti ja sanoi, että voisinko hakea itse itselleni surunvalittelukukkaset, he maksaa ne ”sitten joskus”. Eipä tullut koskaan haettua niitä kukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjaa, että anoppi ei halunnut auttaa vaikka pyysit. Ehkä hänellä oli muuta jo sovittuna.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisjärjestelyjen takia anopin pitää lenkittää sinun koirasi? Miten pitkään ajattelit hautaustoimistossa viettää aikaasi vai peräti menit muistotilaisuuskakkujen maistelutilaisuuteen?
Et vissiin koskaan ole hautajaisia järjestänyt? Kyllä niihin yllättävän paljon aikaa menee kun kaikki asiat järjestää... Yksi päivä jo melkein ruumiin hakemiseen matkoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisjärjestelyjen takia anopin pitää lenkittää sinun koirasi? Miten pitkään ajattelit hautaustoimistossa viettää aikaasi vai peräti menit muistotilaisuuskakkujen maistelutilaisuuteen?
Onpa hävytön vastaus.
Millainen ihminen ajattelee näin, kun läheiseltä ihmiseltä on kuollut joku vielä läheisempi? Normaali ihminen välittää ja haluaa auttaa, jos voi - missä hyvänsä.
Ehkä joskus olet itsekin tilanteessa, jossa toivoisit muilta myötätuntoa.
Oltiin appelassa, kun tuli tieto, että isäni oli kuollut. Nukkumattoman yön jälkeen tulin silmät punaisina aamiaiselle. Appi lausui lohdun sanat: "Se oli varmaan hoitovirhe."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoleman jälkeinen viikko/viikot menee kyllä kaikenmaailman papaeriasioissa juoksemiseen. Sen surun ohella vielä.
Mun piti ainakin hoitaa asioita sairaalan, poliisin, hautausurakoitsijan, papin, maistraatin, seurakunnan, kelan, sosiaaliaseman, vuokra-asuntoyhtiön, pankin, oikeusasiatoimiston, muutto tai asunnontyhjennysfirman ja kuolinsyytutkijan kanssa. Aikoja sai milloin mitenkin ja jos tuo lappu puuttui piti mennä toiseen paikkaan ja odottaa siellä. Olisin todellakin arvostanut vaikka sitä koiran lenkitystä tai ruokavuokaa.
Tein vielä illat töitä kun päivät meni noissa virastoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisjärjestelyjen takia anopin pitää lenkittää sinun koirasi? Miten pitkään ajattelit hautaustoimistossa viettää aikaasi vai peräti menit muistotilaisuuskakkujen maistelutilaisuuteen?
Onpa hävytön vastaus.
Millainen ihminen ajattelee näin, kun läheiseltä ihmiseltä on kuollut joku vielä läheisempi? Normaali ihminen välittää ja haluaa auttaa, jos voi - missä hyvänsä.
Ehkä joskus olet itsekin tilanteessa, jossa toivoisit muilta myötätuntoa.
Tuosta vastaajasta tulee samanlainen anoppi juon minulla on, yhtä kylmä ja tunteeton... Onneksi kaikki ei ole samanlaisia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisjärjestelyjen takia anopin pitää lenkittää sinun koirasi? Miten pitkään ajattelit hautaustoimistossa viettää aikaasi vai peräti menit muistotilaisuuskakkujen maistelutilaisuuteen?
Et vissiin koskaan ole hautajaisia järjestänyt? Kyllä niihin yllättävän paljon aikaa menee kun kaikki asiat järjestää... Yksi päivä jo melkein ruumiin hakemiseen matkoineen.
Mistä sä sen käyt oikein hakemassa? Hautajaisissa, joita mä olen järjestänyt (3 kpl), hautaustoimisto on kyllä hoitanut ruumiin siirtelyn sairaalasta tai kotoa siunauskappeliin (yhden jopa Mikkelistä Helsinkiin). Isoin aika itsellä meni sukulaisten läpi soitteluun ja hautajaisiin kutsumiseen. Hautaustoimistossa saatiin tuhrattua vissiin 30min kun valittiin arkku, uurna, kukat. Että kyllä siinä ehti hoitaa samalla kolme alle kouluikäistä lastakin, koiraa meillä ei ollut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisjärjestelyjen takia anopin pitää lenkittää sinun koirasi? Miten pitkään ajattelit hautaustoimistossa viettää aikaasi vai peräti menit muistotilaisuuskakkujen maistelutilaisuuteen?
Et vissiin koskaan ole hautajaisia järjestänyt? Kyllä niihin yllättävän paljon aikaa menee kun kaikki asiat järjestää... Yksi päivä jo melkein ruumiin hakemiseen matkoineen.
Mistä sä sen käyt oikein hakemassa? Hautajaisissa, joita mä olen järjestänyt (3 kpl), hautaustoimisto on kyllä hoitanut ruumiin siirtelyn sairaalasta tai kotoa siunauskappeliin (yhden jopa Mikkelistä Helsinkiin). Isoin aika itsellä meni sukulaisten läpi soitteluun ja hautajaisiin kutsumiseen. Hautaustoimistossa saatiin tuhrattua vissiin 30min kun valittiin arkku, uurna, kukat. Että kyllä siinä ehti hoitaa samalla kolme alle kouluikäistä lastakin, koiraa meillä ei ollut...
Täälläpäin ainakin on tapana mennä ruumisauton mukaan vainajaa hakemaan, ja kun haku oli useamman sadan kilometrin päästä niin väkisin aikaa menee.
Kukkien ja arkun ostoon ei mennyt kauaa mutta hautapaikan valinta, pitopalvelu, kutsut yms. niin kyllä niissä aikaa kuluu. Samoin kun vastaat osanottoihin, puhelin soi pari ensimmäistä päivää koko ajan. Sitten yrität olla myös vanhemmille tukena, onhan se kova paikka menettää lapsi vaikka lapsi jo aikuinen olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisjärjestelyjen takia anopin pitää lenkittää sinun koirasi? Miten pitkään ajattelit hautaustoimistossa viettää aikaasi vai peräti menit muistotilaisuuskakkujen maistelutilaisuuteen?
Et vissiin koskaan ole hautajaisia järjestänyt? Kyllä niihin yllättävän paljon aikaa menee kun kaikki asiat järjestää... Yksi päivä jo melkein ruumiin hakemiseen matkoineen.
Mistä sä sen käyt oikein hakemassa? Hautajaisissa, joita mä olen järjestänyt (3 kpl), hautaustoimisto on kyllä hoitanut ruumiin siirtelyn sairaalasta tai kotoa siunauskappeliin (yhden jopa Mikkelistä Helsinkiin). Isoin aika itsellä meni sukulaisten läpi soitteluun ja hautajaisiin kutsumiseen. Hautaustoimistossa saatiin tuhrattua vissiin 30min kun valittiin arkku, uurna, kukat. Että kyllä siinä ehti hoitaa samalla kolme alle kouluikäistä lastakin, koiraa meillä ei ollut...
Joo, minäkin järkkäsin häät kolmessa tunnissa ja samalla imetin naapurin lasta ja hoidin lyspykarjaa ja synnytin.
Kun mummuni kuoli, niin anoppini sanoi, että hyvä kun kuoli kun oli jo niin vanha , että se siitä myötätunnosta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisjärjestelyjen takia anopin pitää lenkittää sinun koirasi? Miten pitkään ajattelit hautaustoimistossa viettää aikaasi vai peräti menit muistotilaisuuskakkujen maistelutilaisuuteen?
Et vissiin koskaan ole hautajaisia järjestänyt? Kyllä niihin yllättävän paljon aikaa menee kun kaikki asiat järjestää... Yksi päivä jo melkein ruumiin hakemiseen matkoineen.
Mistä sä sen käyt oikein hakemassa? Hautajaisissa, joita mä olen järjestänyt (3 kpl), hautaustoimisto on kyllä hoitanut ruumiin siirtelyn sairaalasta tai kotoa siunauskappeliin (yhden jopa Mikkelistä Helsinkiin). Isoin aika itsellä meni sukulaisten läpi soitteluun ja hautajaisiin kutsumiseen. Hautaustoimistossa saatiin tuhrattua vissiin 30min kun valittiin arkku, uurna, kukat. Että kyllä siinä ehti hoitaa samalla kolme alle kouluikäistä lastakin, koiraa meillä ei ollut...
Täälläpäin ainakin on tapana mennä ruumisauton mukaan vainajaa hakemaan, ja kun haku oli useamman sadan kilometrin päästä niin väkisin aikaa menee.
Kukkien ja arkun ostoon ei mennyt kauaa mutta hautapaikan valinta, pitopalvelu, kutsut yms. niin kyllä niissä aikaa kuluu. Samoin kun vastaat osanottoihin, puhelin soi pari ensimmäistä päivää koko ajan. Sitten yrität olla myös vanhemmille tukena, onhan se kova paikka menettää lapsi vaikka lapsi jo aikuinen olikin.
Joo, tiedän tilanteen. Yksi noista järjestämistäni hautajaisista oli oma äitini, jossa surijana oli hänen puolisonsa ja hänen äitinsä (eli siis mummini), joten meni aikaa muiden surevien tukemiseen, samoin pikkusiskoni oli tuolloin vasta murrosikäinen, joten hänenkin surunsa oli aika musertavaa katsottavaa. Silti hoitui kolme alle kouluikäistä ja okt ja oma päiväduuni ihan omin pikkukätösin. Ihan jo siksikin, että anoppi oli haudattu jo 10v aikaisemmin, niin ei oikein ollut ketään, kenen "tunteettomasta" käytöksestä vetää hernettä nenään. Mutta silloin mietti asiat yksinkertaisen kautta: hautapaikka oli olemassa (niitä oli useampikin vaihtoehto, mutta sillä mentiin minkä vainajan äiti halusi), pappi oli tuttu, pitopalvelu otettiin sieltä missä muistotilaisuus pidettiin ja kuljetukset tosiaan sai hoitaa hautaustoimisto ihan ilman meikäläisen läsnäoloa, olisi tapa ollut mikä helkkari hyvänsä. Kaikki minkä voi ulkoistaa , ulkoistin. Sukulaisille vastasin puhelimeen ihan just tasan sen mukaan miten ehdin, jos en ehtinyt sai sukulainen jutella vastaajalle. Että edelleenkään en nyt oikein ymmärrä, miten tämä anoppi tässä tarinassa on se p*skiainen, kun ei rynnännyt palkattomaksi piiaksi ja vielä pyytämättä. Ja jos olisi rynnännyt, sitten varmaan luettaisiin tarinaa siitä, miten anoppi ei antanut ap:n surra rauhassa vaan hääsäsi ympärillä 24/7, ei päästänyt edes kävelylle oman koiran kanssa, että olisi voinut itkeä metsäpolulla...
Ensinnäkin, miks anopin pitää kysyä mieheltä/pojaltaan pitääkö ostaa kukkia..taitaa olla saita anoppi,tunnen tyypin..sehän tietää jo valmiiksi poikansa vastauksen,tuskin kukaan vastaa et joo ’nyt niitä kukkia ostamaan..on ne ovelia.Itselläni tunnelylmä anoppi ja vei aikansa ’kunnes totuin’ enkä enää välitä.Kannattaa vaan olla mahdollisimman vähän tekemisissä.
Kai sun mies auttaa? Mielestäni ei miehen äidin velvollisuus.
Pahoittelut menetyksestäsi kuitenkin. 🕊