Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ihana anoppi?

Anna-mummo
16.03.2018 |

Kertokaapas millainen mielestänne on ihana tai edes ok anoppi ja appi? Jotta me anopit ja apet oppisimme käyttäytymään oikein. Niin, että olisimme ilo, eikä pahaa mieltä aiheuttava joukko. Iso osa meistä entisistä isistä ja äideistä, nykyisistä anopeista ja appiukoista, haluaisimme edelleen olla osa lastemme (ja lastenlastemme) perhettä. Ja jakaa elämänkokemustamme, jos niin haluatte. Teistäkin ehkä (toivottavasti) tulee joskus anoppeja ja appiukkoja, joten "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Etukäteen neuvoista kiitollisena, Anna-mummo :)

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
16.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Te ette ole osa perhettä. Perheen muodostaa vanhemmat ja lapsi. Jos lapsi on aikuinen, se tulee osaķsi omaa perhettään, ja te jäätte ulkopuoliseksi.

Jos haluat olla ilo, niin ei yhtään hyvää tarkoittavaa neuvoa, jos ei erikseen kysytä. Ei vierailuja kuin sovitusti. Pyydettäessä osallustut, mutta et saa tuputtaa apuasi.

Vierailija
2/6 |
16.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Te ette ole osa perhettä. Perheen muodostaa vanhemmat ja lapsi. Jos lapsi on aikuinen, se tulee osaķsi omaa perhettään, ja te jäätte ulkopuoliseksi.

Jos haluat olla ilo, niin ei yhtään hyvää tarkoittavaa neuvoa, jos ei erikseen kysytä. Ei vierailuja kuin sovitusti. Pyydettäessä osallustut, mutta et saa tuputtaa apuasi.

Hyi, oletpa sinä omistushaluinen, kun perheen käsitekin on noin tarkkaa rajattu. Kyllä perheeseen voi kuulua muitakin kuin nämä mainitsemasi isä, äiti ja lapsi. Omat lapsemme ainakin kokevat, että mummi ja pappakin (mun anoppi ja appi) ovat osa perhettä.

Ja että oikeen ohjeistat, että pysy erossa, mutta tee ja hoida, jos pyydetään. Huhhuh.. Sääli anoppiasia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
16.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Te ette ole osa perhettä. Perheen muodostaa vanhemmat ja lapsi. Jos lapsi on aikuinen, se tulee osaķsi omaa perhettään, ja te jäätte ulkopuoliseksi.

Jos haluat olla ilo, niin ei yhtään hyvää tarkoittavaa neuvoa, jos ei erikseen kysytä. Ei vierailuja kuin sovitusti. Pyydettäessä osallustut, mutta et saa tuputtaa apuasi.

Voiko tehdä etukäteen hinnaston, jotta apua pyytävä tietää, millä hinnalla näin ulkopuolisena olen mukana tarvittaessa?

Vierailija
4/6 |
16.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun on hyvää tahtoa puolin ja toisin, kyllä se onnistuu. Samaa vaaditaan niin miniältä ja vävyltä kuin appivanhemmiltakin. Totta kai se on myös nuoremman polven vastuulla, toisin kuin tällä palstalla voisi luulla. En tiedä, miten joskus tulen selviämään anoppiudesta, jos sellaiseksi päädyn. Omaan anoppiin välit ovat hyvät, vaikka alku oli erilaisten luonteiden ja elämänkatsomusten vuoksi vaikea. Molemmat on kumminkin halunneet yrittää, ja nykyisin arvostetaan toisiamme.

Vierailija
5/6 |
16.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on ihana anoppi. On ystävällinen, auttavainen, pitää lapsenlapsistaan. Auttoi meitä paljon kun lapset oli pieniä ja vieläkin ottaa lapsia yökylään. Asutaan 200 km päässä joten nähdään nykyään lähinnä juhlapyhinä. Olen itse huono perinteisissä naisten töissä, mutta koskaan anoppi ei ole siitä nälvinyt tai huomautellut. On myös kasvattanut poikansa tosi hyvin.

Anoppi kertoo mielipiteensä kun kysyn mutta ei tuputa omia näkemyksiään. Ollaan kyllä suurimmasta osasta asioita samoilla linjoilla.

Vierailija
6/6 |
17.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

No niin, näin arvelinkin: vain anoppien haukkuminen on topakkaa, mutta keskittyminen siihen mitä oikeasti anopeilta/apelta toivoisi, onkin sitten "ihan sama". 

Tuli vielä mieleen, että aika moni on tällä hetkellä ensimmäistä kertaa äiti tai isä, niin moni meistä anopeistakin - on ekaa kertaa anoppi tai mummo. Ja kaikki tätä uutta rooliamme opettelemassa.

Onneksi itsellä on malli sekä ei-niin-kivasta anopista ja toisesta, joka oli erittäin lämmin, välittävä ja toiset huomioiva ihminen. Hänestä olen kiitollinen ja yritän muistaa hänen opetuksiaan nyt ollessani itse anoppi ja jo isoanoppikin (vai voikohan tuollaista sanaa käyttää ;)  )

Olisin vain ollut kiinnostunut tietämään, mitä meiltä nykyaikana odotetaan.