Olen kateellinen serkuilleni ja sisaruksilleni, etten saanut viettää aikaa isovanhempien kanssa kuten he saivat

Ja he ehkä aina haaveilivat isosisaruksista joita eivät koskaan saaneet?

Varmaan ihana elää elämää,jossa joka päivä löytää uuden syyn olla katkera. Huomenna voit miettiä kaikkia niitä, jotka ovat jo lapsena saaneet syödä sirkkaleipää, mutta sinun piti elää aikuiseksi asti ennen kuin sitä sait. Ylihuomenna muistat olla kateellinen Australiassa asuville, joilla aamu on paljon aikaisemmin kuin sinulla.

No itse olen kuopus perheessä, jossa vanhempien lastenakasvatusinto laantui muutaman ensimmäisen jälkeen. Ensimmäisillä on vauvakirjaa, ulkomaanmatkaa ja vaikka mitä. Mua ei opetettu enää edes vaihtaa vaatteita päivittäin, saati tekemään läksyjä. Pyöräilemään opettelin ystävän pyörällä 10 vuotiaana "Joukon jatkona se menee"

Sellasta se elämä on, kun on tehty vanhempien itsekkäiden lisääntymishimojen tulokseksi.

Sinulla oli sen sijaan ne vanhemmat serkut ja sisarukset.

Kikkeliskokkelis. Mitäs läksit?

asia, jolle kukaan ei voi mitään, eikä ole kenenkään syy. Sinunkaan.

Vierailija kirjoitti:

Viimeisen ja nuorimman lapsenlapsen kohtalo iltatähtenä on melkoisen julma, jonka nyt vanhempana tajuaa, kun isovanhemmat ovat haudattu. En saanut viettää heidän kanssaan aikaani, kuten muut saivat.

Vanhin serkkuni on minua ainakin 24-vuotta vanhempi ja muutkin serkut ja sisarukseni monen monta vuotta. He saivat olla isovanhempien luona ja olla heidän kanssa matkoilla, mutta minä en siihen joukkoon ehtinyt.

Kun kasvoin siihen ikään, että olisin voinutkin mennä mommolle ja varille, eivät he enää olleet siinä kunnossa, että se olisi mahdollista ollut ja sitten he pikkuhiljaa hiipuivatkin pois.

Voin rehellisesti myösntää olevani katkera ja kateellinen, että minulta jäi se kaikki kokematta, mitä muut saivat kokea ja mitään hyvitystä en siitä tule koskaan saamaan.

24 vuotta, EI 24-vuotta, tampio. Ja ne sisarukset ja serkut kaikki kadehtivat sua koska sä sait juttuja joita ei ollut ees vielä  keksitty kun he olivat nuoria.Mietipä sitä. Ja häpeä.

Ole omille lapsenlapsillesi reilumpi ja elä pitkään sairastumatta

No meillä tuokin menee tasapuolisesti. Isän isä oli kuollut isän ollessa teini. Äidin isästä mummo tietää kuka se oli ja siinä kaikki sitten, kukaan muu ei tiedä, mummon äiti oli tiennyt. Mummo sanoo, että olivat kihloissa, mutta taitaa vain sanoa. Tämä mummo asui sekä meistä että serkuista satojen kilometrien päässä, eli tasan meni. Kukin meistä kävi mummon luona kerran, niin että oli maks. kaksi kerrallaan ja kaikki ehtivät sen yhden viikkonsa kokea, 10-vuotiaana oli se kesä, että sai olla mummon luona itse kukin. Ikäero on aika pieni meillä kaikilla. Isän äiti asui meillä, mutta oli koko ajan sairas ja kuoli, kun olin kuusi. Ei hän ole sen kummemmin meidän kanssa ollut kuin katsonut perään silloin kun vanhemmat ovat olleet töissä. Mutta omin nokkinemme me oltiin, mummo joskus ikkunasta vilkaisi.