Lue keskustelun säännöt.
Kristitty, oletko tapakristitty vai uskovainen kristitty?
14.03.2018 |
Kysymykseiä teille:
Sinä joka olet tapakristitty, oletko teisti, agnostikko vai ateisti? Kuinka usein tapaat käydä kirkossa?
Sinä joka olet uskovainen kristitty, tulitko uskoon tai koitko herätyksen nuorena tai aikuisena? Vai oletko ollut uskoasi Jeesukseen tunnustava keskeytyksettä koko elämäsi?
Kommentit (18)
En koe olevani oikein mitään noista tai ehkä sitten vain se tapakristitty. Uskon kyllä kristilliseen Jumalaan mutta en koe olevani uskovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen uskovainen kristitty, ja minusta tuli uskovainen vasta aikuisena.
Ap:n jäsennykseen liittyen... voiko esim. ateisti olla minkäänlainen kristitty?
Minut on lapsena itseltäni kysymättä kastettu mutta konfirmoitu en ole.
En katso olevani minkäänlainen kristitty, olen vapaa-ajattelija.
Minulla on omat henkilökohtaiset ajatukseni ja teoriat joihin uskon, en satuihin.
Enimmäkseen olen se tapakristitty, mutta kyllä, tilanteen mukaan pystyn se uskovainen kristittykin olemaan.
Sana kirjoitti:
Olen uskovainen kristitty, ja minusta tuli uskovainen vasta aikuisena.
Ap:n jäsennykseen liittyen... voiko esim. ateisti olla minkäänlainen kristitty?
Suurinosa kastetaan lupaa kysymättä ja sen jälkeen kuulutaan paperilla evankelisluterilaiseen seurakuntaan. Moni on siitä huolimatta ateisti, ei ole vain jaksanut hoitaa itseään pihalle siitä.
Itse olen jo onneksi eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen olen se tapakristitty, mutta kyllä, tilanteen mukaan pystyn se uskovainen kristittykin olemaan.
Tilanteen mukaan? Silloin kun tarvitaan apua niin kädet menee ristiin ja uskotaan?
Olen tapakristitty vietän esimerkiksi Joulua ja pääsiäistä. Yritän myös kerran viikossa viettää "lepopäivän" - Joka ei tarkoita, ettenkö tuolloin tekisi, mitään vaan ainakin yhtä päivää viikossa, jolloin en antaisi (ansio)työni vaikuttaa elämääni, vaan omistaa päivän kokonaan mm. perheelle/ muille läheisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen olen se tapakristitty, mutta kyllä, tilanteen mukaan pystyn se uskovainen kristittykin olemaan.
Tilanteen mukaan? Silloin kun tarvitaan apua niin kädet menee ristiin ja uskotaan?
Oikeastaan ei. Apua tarvitessaan hän apua yleensä ensisijaisesti jostakin muualta kuin "ylhäältä". Useimmiten kädet menevät ristiin lähinnä kirkossa joskus ehkä jälkeenpäin kun joku vaikea tilanne on selvinnyt. Rukoili on yhtä paljon keskustelua itseni kuin Jumala kun kanssa, voisi sitä kai kutsua jonkinlaiseksi meditoinniksikin.
En ymmärrä. Siis joko sinä uskot Jumalaan/ olet uskovainen tai sitten et. Millä tavalla muka uskot kristilliseen Jumalaan muttet ole uskovainen samaan aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen uskovainen kristitty, mutta eronnut kirkosta. Rukoilen noin kolme kertaa päivässä (enemmänkin jos on vaikea tilanne tai kiitollinen mieli), luen Raamattua ja muita uskonnollisia tekstejä, tapaan muita uskovia ja noudatan elämässäni tiettyjä suuntaviivoja; esim. pukeutuminen, lepopäivä, valinnat elämässä jne.
Mitäh..... kirjoitti:
En ymmärrä. Siis joko sinä uskot Jumalaan/ olet uskovainen tai sitten et. Millä tavalla muka uskot kristilliseen Jumalaan muttet ole uskovainen samaan aikaan?
Minä ainakin koen että en ole uskovainen koska usko ei ole tärkeässä roolissa elämässäni. Jos haluat määritellä uskovaisen uskolla jonkun uskonnon käsitykseen esim. Jumalasta olen uskovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäh..... kirjoitti:
En ymmärrä. Siis joko sinä uskot Jumalaan/ olet uskovainen tai sitten et. Millä tavalla muka uskot kristilliseen Jumalaan muttet ole uskovainen samaan aikaan?
Minä ainakin koen että en ole uskovainen koska usko ei ole tärkeässä roolissa elämässäni. Jos haluat määritellä uskovaisen uskolla jonkun uskonnon käsitykseen esim. Jumalasta olen uskovainen.
"Uskovainen, uskova, on henkilö, joka uskoo hyvin hartaasti Jumalaan ja toteuttaa uskoaan arjessa."
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Uskovainen
En koe olevani ollenkaan harras ihminen enkä kyllä toteuta uskoa jokapäiväisessä arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen uskovainen kristitty, mutta eronnut kirkosta. Rukoilen noin kolme kertaa päivässä (enemmänkin jos on vaikea tilanne tai kiitollinen mieli), luen Raamattua ja muita uskonnollisia tekstejä, tapaan muita uskovia ja noudatan elämässäni tiettyjä suuntaviivoja; esim. pukeutuminen, lepopäivä, valinnat elämässä jne.
Jatkan vielä. Olen syntynyt 90-luvun alussa ja kasvanut ateistiperheessä, jossa uskovia on pilkattu ja paneteltu ihan avoimesti. En tiedä mistä ajatus tuli, koska lähipiirissäni ei ollut ketään uskovaista, mutta 6-vuotiaana muistan todenneeni itsekseni, että "Jumala on". Ei mitään monimutkaista tai hienoa tai suurta, vaan että "Jumala on."
En sen enempää miettinyt uskonasioita, kunnes 16-vuotiaana muistan ajatelleeni, että Jumala ei ole tyytyväinen elämäntapaani, tekoihini tai millekään, mitä olen valinnut tehdä. Olin pitkään hyvin sekaisin siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Kaverit painostivat tai kannustivat asioihin joita itse ihailivat, vanhemmilla oli omat eriävät toiveensa, isovanhemmat heijastelivat kantojaan menneestä ajasta, ihastukseni puolestaan tykkäsi tietyntyyppisistä tytöistä, yhteiskunnan yleinen näkemys tuntui muuttuvan useaan otteeseen (ristiriitaisia viestejä, ehkä), mainokset laittoivat minut haluamaan jotain mistä en ollut aiemmin edes tiennyt, koulussa taas menestyi olemalla tietyntyylinen, opettajat kehoittivat tulkintojensa mukaan minua tarttumaan siihen ja siihen tilaisuuteen ja pian huomasin, ettei edes omien halujen seuraaminen ja päähänpistojen toteuttaminenkaan ollut hyväksi.
Jäljelle jäi taho, jonka motiiveina ei ollut rahanahneus, kateus, ylpeys tai jonka neuvoja ei ohjannut suppea perspektiivi ja vajavainen tietäminen. En viitsi mitään yksityiskohtia jakaa, koska yksilön ja Jumalan välinen suhde ei mielestäni ole koko kansan sirkushuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai minä olen tapakristitty. En usko persoonallisena yliluonnollisena olentona olemassaolevaan Jumalaan, vaan pidän sitä inhimillistettynä mielikuvana, jossa yhdistyy elämää suuremmat käsitteet rakkaudesta, oikeudenmukaisuudesta, hyvyydestä, armosta, vastuusta jne. Mielikuva antaa niille kasvot, nimen ja persoonallisuuden, ja tekee niistä helpommin lähestyttäviä. Ja ne ovat hyviä ideaaleja, joita kohti kannattaa pyrkiä.
Pidän myös Jeesuksen opetuksista, joissa kaiken päälleliimatun mytologian takana voi kuulla idean sekulaarista demokraattisesta yhteiskunnasta, jossa uskonnolla ei ole ylivaltaa, vaan kansa ja valtiovalta kunnioittavat toisiaan.
Vahvasti uskossa oleva kristitty täällä. Tulin uskoon aikuisena useamman vuoden kestäneen loogisen pohdiskelun lopputulemana ja siksi, koska havaitsin Raamatun sanan todella olevan totuus. Aikaisemmin omaksumani ateistinen maailmankuva ei kestänyt tieteellistä ja loogista pohdintaa lainkaan. Vaikka usko näkyykin minusta monissa asioissa, koen uskon varsin henkilökohtaiseksi asiaksi.
Aiemmin tapakristitty, nyt uudesti syntynyt. Aiemmin pelkäsin uskoontuloa koska ajattelin että Jumala jotenkin rajoittaisi elämääni ja en voisi olla sellainen kun olen. Nyt olen onnellinen ja olo on turvallinen, tosin elämä uskovaisena ei aina ole yhtään sen helpompaa. Tutkin raamattua ja keskustelen yläkerran herran kanssa. Mulla on vielä paljon ristiriitaisia tunteita ja kyseenalaistan eräiden uskovaisten "neuvoja". Minun Jumala on armollinen ja mun ei tarvitse olla täydellinen. Usko ei ole kirkkokunnasta kiinni mutta lähentyminen Jumalaan herättää mielenkiinnon ja halun olla muiden uskovaisten lähellä.
11-vuotiaana uskoon tullut kristitty.
Hengellisissä tilaisuuksissa käyn välillä säännöllisemmin välillä taukoa.