Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aviosuhteessa pitää olla kuin robotti?
12.03.2018 |
Hei,
Olen reilu 30-vuotias mies ja koen olevani tällä hetkellä ahdistunut avioliitossani.
Tuntuu siltä, että vaimo ei usko/arvosta/kunnioita tunteitani.
Olen aikoinaan sairastanut vaikean masennuksen ja selättänyt sen tavallaan. Tässä on yksi esimerkki: kun kerroin tunteistani ja lisäsin, että on hankala olla ja tuntuu siltä että masennus puhkeaa kaiken tämän seurauksena oli tällöin vaimon vastaus, että hän ei ala enää kannattelemaan minua niinkuin jo aiemmin teki. Tottahan se osaltaan tietysti on, että tuki oli suurta.
Mutta siis haluaisin kysyä, että onko todellakin muidenkin mielestä asia näin? Eikö se mennytkään niin, että myötä ja vastoinkäymisissä?
Jokatapauksess, en uskalla enää tuntea/keskustella kun vaimon tyyli on syrjäyttää tunteeni ja lisätä aina keskustelun päätteeksi jotain tämän tyylisiä kommentteja tai kaivella jotain vanhoja jo sovittuja asioita.
Kommentit (6)
Loistava kommentti 1! Aivan mahtava analyysi suht yleisesti suomalaisesta parisuhteesta.
Laittoi ainakin minut miettimään omaa suhdettani ja viime aikaisia kommunikaatio-ongelmia hieman eri kantilta. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai että tunteista ei kehdata ja uskalleta puhua nolaamisen pelossa.
Nähty paljon neuvomista puolin toisin, jokainen pitää kannastaan lujasti kiinni, ajan mittaan välirikko.
Vierailija kirjoitti:
Loistava kommentti 1! Aivan mahtava analyysi suht yleisesti suomalaisesta parisuhteesta.
Laittoi ainakin minut miettimään omaa suhdettani ja viime aikaisia kommunikaatio-ongelmia hieman eri kantilta. Kiitos!
Vallitsee jonkinlainen periksiantamisen kulttuuri. Kaikessa annetaan heti periksi, syytetään muita ja uhriudutaan kun ei heti onnistukaan. "Ei tässä varmaan sitten kannata enää yrittääkään kun ei siitä kuitenkaan mitään tule kun hallitus kusettaa ja kokoomuslaiset vie leivänkin suusta". Ja kaikki on köyhiä vaikkei maassa ole köyhiä nähtykään. Se kuuluisa suomalainen sisu on aivan kadoksissa.
Nokian romahtamisen mukana kansan moraali romahti. Ehdittiin tottua helppoon rahaa ja nyt kun pitäisi alkaa taas painamaan hommia että saa rahulia eikä sitä tulekaan ovista ja ikkunoista vaan joka Euro on ansaittava niin hajotaan. Sitten haikaillaan jonnekin vanhaan kolmikantaan ja AY-sosialismiin kun kuvitellaan että asiat olivat silloin hyvin. Tämä vaikka pitäisi katsoa eteenpäin eikä käpertyä omaan kurjuuteen.
Tai sitten ap on niitä, jotka vaan vaatii ja vaatii ja vaatii. Kerran joskus kauan sitten on ollut joku syy, ja sen takia koko loppuelämä pitää suojella aapeetä kaikilta vastilta, vaatimuksista ja vastoinkäymisiltä, JokuMuu ottakoon aina kaiken p*skan, ap kerää vain rudinat pullista.
Parisuhteessa, jossa toinen on sairastanut masennuksen, puoliso on hyvä ylimääräinen silmäpari seuraamaan ilmaantuuko kumppanin olemukseen uudelleen masennuksen oireita. Masentunut kun ei useinkaan ole itse ensimmäinen, joka huomaa jonkin olevan pielessä.
Puolisollani on ollut kaksi pahaa masennuskautta parisuhteemme aikana. Hänellä on pysyvä lääkitys, joka on pitänyt masennuksen poissa nyt jo viimeiset kymmenen vuotta. Hänellä on stressaava työ, jonka vuoksi hän on alttiimpi väsähtämään ja masennuksen puhkeaminen uudelleen on koko ajan huomioitava uhka.
Kuulostelen automaattisesti hänen puheitaan ja seuraan hänen olemustaan. Jos näyttää, että hän vetää itseään liian tiukille, otan asian puheeksi, koska ennaltaehkäisy on masennuksen kanssa aina helpompaa, kuin sieltä todellisesta suosta ylös rämpiminen.
Ymmärrän toisaalta sitäkin, että joku voi sanoa, että ei jaksa toista kertaa puolison masennusta. Masentunut säteilee ympärilleen synkkää oloa ja tekee kaikkien muidenkin olon todella raskaaksi. Masentunut on usein myös kaikkea muuta kuin mukava ja kiitollinen potilas. Ei myöskään ole mitään takeita, että masennuksesta toipuu, joten koko rumban läpikäyminen uudelleen pelottaa aivan varmasti todella paljon.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaisten ongelma yleisestikin ottaen on että ei uskalleta olla ihmisiä. Kaiken pitää mennä tasan tarkkaan sääntöjen, ohjeiden ja odotusten mukaisesti eikä joustoa ole yhtään. Pää hajoaa jos ei ole jatkuvasti sääntö- ja ohjekirjaa jonka mukaan mennään. Ei uskalleta elää ja olla vapaasti.
Sitten ollaan jatkuvasti huonolla tuulella kun maailma ei toimikaan kuin junan vessa. Parisuhteessa mitataan kaikkea millimetrin tarkkuudella ja jos toinen ei olekaan just kuin pitäisi niin heti on kriisi ja palstan ohjeiden mukaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota.
Toisten ihmisten tukeminen, ymmärtäminen ja hyväksyminen vahvuuksineen ja heikkouksineen tuntuu olevan aivan vierasta. Joustamisesta ja kompromissien tekemisestä puhumattakaan. Eletään kuplassa jonka muodostaa oma itse ja sen kuplan rajojen loukkaaminen saa ihmiset sekoamaan.
Itse olen naimisissa ulkomaalaisen kanssa ja vaikka kulttuurilliset erot ovat joskus vaikeita hanskata niin kun vertaan tämän palstan kirjoituksiin niin puolisoni lojaalius on aivan eri planeetalta. Toimimme tiiminä, emme kahtena erillisenä ihmisenä jotka koettavat jotenkin sietää toisiaan ja jatkuvasti kvantifioivat toisiaan ja toistensa tekemisiä.