Lue keskustelun säännöt.
Onkohan mussa joku vika kun en millään jaksa vanhojen sukulaistätien juttuja?
09.03.2018 |
Äsken kuuntelin melkein tunnin terveystietoja, päivittelyä naapurin Alman touhuista, päivittelyä terveyskeskuslääkärin touhuista ja jo kolmannen kerran kertomuksen siitä mitä sukulaisnainen teki risteilyllä (siis oli humalassa ja poltti vielä tupakkaa)
Ymmärrän että tädillä on kontaktit aika vähissä, lapset ei kovin usein käy jne. Nätisti kuuntelen ja yritän kääntää jutut vähän valoisampiin aiheisiin. Ja huokaisen pitkään kun saan puhelun loppumaan.
Kommentit (8)
Aikuisuus on siitä kivaa, että vapaa-ajanseuransa saa valita ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tilanne jo lapsuudesta. Joinakin jouluina molemmat mummot olivat meillä. Muistan, kuinka äitini yritti monta kertaa johdatella heidän tarinointiaan mihin tahansa muuhun kuin sairauksiin, rahapulaan ja nykyajan pahuuteen. Mutta ei äiti onnistunut. Mainitsen vielä, että mummot eivät olleet erityisen sairaita tai köyhiä, mutta juttua ja valitusta riitti.
Sussa ei ole mitään vikaa. On rasittavaa kuunnella tällaisia juttuja, mutta kun ne vanhat tädit vaan on tällaisia. Mun mielestä teet ihan oikein; kuuntelet kärsivällisesti, tädille tulee hyvä mieli kun joku kuunteli, ja eiköhän tää nyt oo murto-osa sun elämästä kun tätsyä kuuntelet ja sopivasti joka väliin kommentoit jotain. Win-win -situation. :)
Vanhuus on monelle paskaa aikaa. Sama kuin jos itse olisi koko ajan sairas ja väsynyt, tulevaisuudessa ei olisi odotettavissa kuin kuolema ja kaikki ystävätkin olisi jo kuolleita, niin eipä siinä kovin valoisia höpsöttelyjä jaksaisi kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Sussa ei ole mitään vikaa. On rasittavaa kuunnella tällaisia juttuja, mutta kun ne vanhat tädit vaan on tällaisia. Mun mielestä teet ihan oikein; kuuntelet kärsivällisesti, tädille tulee hyvä mieli kun joku kuunteli, ja eiköhän tää nyt oo murto-osa sun elämästä kun tätsyä kuuntelet ja sopivasti joka väliin kommentoit jotain. Win-win -situation. :)
Ei tätä onneksi kovin usein tapahdu.
Täti tosin jossain vaiheessa kysyi olenko vielä linjalla kun olin pitkän aikaa ihan hiljaa kun en millään keskinyt mitään kommentoitavaa tädin eutanasia-kannanottoon (Hänen vakaa mielipiteensä on että kaikki vanhat tapetaan jos eutanasia laillistetaan)
Jos mulla on kiire enkä ehdi kuuntelemaan tuntia, jätän vastaamatta ja soitan joskus kun ehdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä sukupolvea, joka joutui kuuntelemaan sodassa olleiden ikämiesten juttuja. Varsinkin vodkan virkistäminä niitä muistoja riitti. Samat jutut kymmeniä kertoja.
Minusta on tärkeää, että sukulaiset jaksavat kuunnella näitä vanhusten juttuja. Heille on tarpeellista saada purkaa jollekin ajatuksiaan. Vanhuksilla ei useinkaan ole enää sellaisia ikätövereita, joiden kanssa luonteva keskustelu onnistuisi.
Joo, ei millään jaksaisi jatkuvalla syötöllä tuota. Noi jutut kuulostaa ihan mun vanhalta äidiltä :D