Aiheuttavatko anoppi tai appesi sinulle voimakasta ahdistusta, masennusta ym. reagointia?

Kyllä!

En ole.

Aiheuttaa. Sen verran ovat haukkuneet pataluhaksi, pysäyttäneet tielläkin autonsa haukkuakseen. En ole tekemisissä, mutta lapset ovat kyllä, velvollisuusvierailuja lähinnä nyt nuorina aikuisina.

Kyllä.

En ole.

Eivät ole.

Kyllä, olen mahdollisimman vähän tekemisissä. Kyllä se vaikuttaa puolisoonkin, eikä oikeastaan ole kovin paljon enemmän tekemisissä. Lapsi näkee heitä vain kun koko perheenä tapaamme heitä. En kyllä estä tapaamisia, mutta ei mieskään heitä halua mennä tapaamaan minua. 

Ja kyllähän se niinkin on, että jos appivanhemmat aiheuttavat tahallaan mielipahaa esimerkiksi lapsen äidille, niin ei heidän seuransa varsinaisesti ole hyväksi lapselle.

Kyllä, anoppi ilkeillyt erittäin paljon sekä suoraan, selän takana että piiloilkeillyt. Olen laittanut tapaamisen minimiin, mutta hän haluaisi tavata lapsiamme paljon. Jatkuvaa vääntöä tästä miehen kanssa.Ennen hänen ( anopin)tuloaan olen kiukkuinen ja ahdistunut. Lapset kärsii tästä ilmapiiristä.

Ei.

On oikein kiva anpppi, apestakin tykkäisin enemmän jos ei viina niin maistuisi.

Ei, oma vanhempi aiheuttaa nuita. Miehen vanhemmat ovat ihanan normaaleja ihmisiä.

Ei

Ovat ihania ihmisiä

Mun ensimmäisen avioliiton anoppi oli ihana ihminen. Onneksi. Kuoli ennen kuin hänen pojastaan erosin. Appi oli hauska ja ystävällinen, mutta etäinen. Hänen uusi vaimonsa olikin sitten aika merkillinen viipottaja, mutta häntä ei sitten kauaa tarvinnut katsella, koska tuli se avioero. Sinänsä, ehkä olisin pitänyt eronkin jälkeen yhteyttä ex-appeen, jos tätä hihhulihössöttäjärouvaa ei olisi ollut kuvioissa.

Toisen avioliiton anoppi oli umpihullu, siis oikeasti erittäin mielenterveysongelmainen ihminen. Onneksi asui kahdensadan kilometrin päässä, toinen onni oli että hän ei ollut yhdenkään lapseni mummi. Kuoli sitten muutama vuosi sitten hänkin.

Että juu ei, appivanhempiahdistukset ovat mulle tuntematon asia.

Mun anoppi on kävelevä musta aukko. Imee kaiken energian ympäriltään. Ei ole ikinä osannut keskustella muusta kuin sairauksista (omista ja muiden) ja kuolemasta. Anoppi asuu niin kaukana, että sinne on pakko tehdä vähintään viikonloppumatka. Olen näiden vierailujen aikana ja jälkeen ihan ahdistunut. Mies on joskus äidilleen sanonut, että minä en haluaisi ihan kaikkien sairauskertomuksia kuunnella.

Ei

Kyllä

(Kyllä)

Ei, anopin (vielä aika alkuvaiheessa oleva) muistisairaus aiheuttaa välillä ärsyttäviä tai ärsyttävän hauskoja tilanteita, mutta nyt kun tietää, että ne johtuu sairaudesta, niin niidenkin kanssa pärjäilee. Appiukko on hyvä tyyppi.

Kyllä, en ja kyllä. Ovat kuitenkin mieheni vanhemmat ja lapsiemme isovanhemmat. Miestä ja lapsia kohtaan ovat oikein mukavia ja lämpimiä, mutta itse en aina saa edes tervehdystä saati yhtäkään mukavaa sanaa. Pidän omat tapaamiseni minimissään, sillä ei sitä jatkuvaa haukkumista kovin usein jaksa, koska aina siitä jää pa*kan maku suuhun, vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä. Sääli silti, koska appiukko on hauska äijä, anoppi vain on pirttihirmu sieltä pahimmasta päästä.