Joissakin tapauksissa lasten on parempi asua kotona alkoholistivanhempien kanssa kuin joutua laitokseen

Olen täysin samaa mieltä. Omat vanhemmat on lapselle aina paremmat kuin mikään laitos tai sijainen, vaikka olisivat minkälaisia. Tietysti, jos lapseen kohdistetaan vakavaa väkivaltaa jatkuvasti, on juttu toinen, mutta muuten tämä nykyajan lasu-intoilu on aivan naurettavissa mittasuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Omat vanhemmat on lapselle aina paremmat kuin mikään laitos tai sijainen, vaikka olisivat minkälaisia. Tietysti, jos lapseen kohdistetaan vakavaa väkivaltaa jatkuvasti, on juttu toinen, mutta muuten tämä nykyajan lasu-intoilu on aivan naurettavissa mittasuhteissa.

Vilja-Eerikalle oli parempaa olla kotona? Ja lukuisille lapsille joissa vanhemmat jättävät heidät kotiinsa yksin kun lähtevät juopottelemaan, 2kk ikäisiä vauvoja yksin kotona. Lapsia joita ei ruokita, ei huolehdita, ei hoivata. Vanhemmat jotka käyttävät huumeita? Vanhempi jonka luona ramppaa ihme rikollisia ja lapsi on heitteillä? Perheitä jossa lapset ovat tapettu? Mistä sen koskaan tietää mihin ne sun mielestä "lievät" jutut olisivat vieneet, onneksi reagoitu ajoissa, ehkä se herättää vanhemmat. Osaa ei ja jatkavat tuhoisaa polkuaan loppuun asti, mutta sentään lapset säilyvät hengissä ja terveinä sijaiskodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Omat vanhemmat on lapselle aina paremmat kuin mikään laitos tai sijainen, vaikka olisivat minkälaisia. Tietysti, jos lapseen kohdistetaan vakavaa väkivaltaa jatkuvasti, on juttu toinen, mutta muuten tämä nykyajan lasu-intoilu on aivan naurettavissa mittasuhteissa.

Vilja-Eerikalle oli parempaa olla kotona? Ja lukuisille lapsille joissa vanhemmat jättävät heidät kotiinsa yksin kun lähtevät juopottelemaan, 2kk ikäisiä vauvoja yksin kotona. Lapsia joita ei ruokita, ei huolehdita, ei hoivata. Vanhemmat jotka käyttävät huumeita? Vanhempi jonka luona ramppaa ihme rikollisia ja lapsi on heitteillä? Perheitä jossa lapset ovat tapettu? Mistä sen koskaan tietää mihin ne sun mielestä "lievät" jutut olisivat vieneet, onneksi reagoitu ajoissa, ehkä se herättää vanhemmat. Osaa ei ja jatkavat tuhoisaa polkuaan loppuun asti, mutta sentään lapset säilyvät hengissä ja terveinä sijaiskodissa.

Vilja-Eerika oli aina sossujen hoidossa. Kotona sossumummo ja laitoksessa muut sossut. Täysin toivoton tilanne. 

Kumma ettei Almaa ole huostaanotettu. Molemmat vanhemmat sairaita ja kaikki vaan henganneet kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä. Omat vanhemmat on lapselle aina paremmat kuin mikään laitos tai sijainen, vaikka olisivat minkälaisia. Tietysti, jos lapseen kohdistetaan vakavaa väkivaltaa jatkuvasti, on juttu toinen, mutta muuten tämä nykyajan lasu-intoilu on aivan naurettavissa mittasuhteissa.

Vilja-Eerikalle oli parempaa olla kotona? Ja lukuisille lapsille joissa vanhemmat jättävät heidät kotiinsa yksin kun lähtevät juopottelemaan, 2kk ikäisiä vauvoja yksin kotona. Lapsia joita ei ruokita, ei huolehdita, ei hoivata. Vanhemmat jotka käyttävät huumeita? Vanhempi jonka luona ramppaa ihme rikollisia ja lapsi on heitteillä? Perheitä jossa lapset ovat tapettu? Mistä sen koskaan tietää mihin ne sun mielestä "lievät" jutut olisivat vieneet, onneksi reagoitu ajoissa, ehkä se herättää vanhemmat. Osaa ei ja jatkavat tuhoisaa polkuaan loppuun asti, mutta sentään lapset säilyvät hengissä ja terveinä sijaiskodissa.

Luetun ymmärtäminen? Etkö huomannut, että kirjoitin jatkuvan lapsiin kohdistuvan väkivallan olevan asia erikseen, eli Viljaeerikat, nälkiinnyttäminen, tappaminen?

Oon kasvanut lastenkodissa, ja ohjaajat olivat turvallisia, joskin tiukkoja ja rajat pitäviä aikuisia. Ne välitti. Kuunteli. Neuvoivat. Sellaisia joita mulla ei ollu kotona. Mutta joista mä oon nyt omaan vanhemmuuteeni mallin ottanu.

Mulla oli niin, että asuttiin systerin kanssa lastenkodissa, käytiin kotona noin joka toinen viikonloppu ja lomilla pidempäänkin. Mutta aina oli optio auki niin, että jos porukat alko ryyppäämään, niin soitto ohjaajille ja ne tuli käymään ja vei takaisin lastenkotiin tarvittaessa. Ei me aina viikonloppuina soitettu, mutta lomilla, ei sitä vaan aina kestäny, usein alle viikko kotona niin haluttiin takaisin.

Nyt mä oon 32-v tradenomi, avoliitossa ja meillä on tyttö 3v ja poika 5v. Ja omaohjaaja on se jolle mä edelleen soitan kun tarviin neuvoa. Ja käydään aina välillä siellä. Omia vanhempia en hirveen usein nää. Sisko on lapseton, se meni kokkikouluun ja tekee nykyään pätkätöitä ravintola-alalla. Ihan hyvin silläkin menee pääosin.

Jos kyse on vain juomisesta, kotona ei riidellä eikä kohdisteta väkivaltaa lapsiin eikä pieniä lapsia jätetä yksin kotiin baarireissun takia ja lasten perustarpeista huolehditaan, niin olen ap:n kanssa samaa mieltä.

Omat vanhempani joivat aika paljonkin, mutta silti meillä oli asiat hyvin. Ei tapeltu, ruokaa ja puhtaita vaatteita oli aina kaapissa.

Ei olla koskaan kärsitty vanhempien juomisen takia.

Tämä on varmaan suuri syy miksi vanhemmat usein vastustavat lasun väliintuloa vaikka perheessä olisikin ongelmia. On pelko että lapselle käy vielä pahemmin jossain laitoksessa tai sijoitettuna.

Vierailija kirjoitti:

Oon kasvanut lastenkodissa, ja ohjaajat olivat turvallisia, joskin tiukkoja ja rajat pitäviä aikuisia. Ne välitti. Kuunteli. Neuvoivat. Sellaisia joita mulla ei ollu kotona. Mutta joista mä oon nyt omaan vanhemmuuteeni mallin ottanu.

Mulla oli niin, että asuttiin systerin kanssa lastenkodissa, käytiin kotona noin joka toinen viikonloppu ja lomilla pidempäänkin. Mutta aina oli optio auki niin, että jos porukat alko ryyppäämään, niin soitto ohjaajille ja ne tuli käymään ja vei takaisin lastenkotiin tarvittaessa. Ei me aina viikonloppuina soitettu, mutta lomilla, ei sitä vaan aina kestäny, usein alle viikko kotona niin haluttiin takaisin.

Nyt mä oon 32-v tradenomi, avoliitossa ja meillä on tyttö 3v ja poika 5v. Ja omaohjaaja on se jolle mä edelleen soitan kun tarviin neuvoa. Ja käydään aina välillä siellä. Omia vanhempia en hirveen usein nää. Sisko on lapseton, se meni kokkikouluun ja tekee nykyään pätkätöitä ravintola-alalla. Ihan hyvin silläkin menee pääosin.

Tämä on se toinen puoli asiaa. Asuin kerran kerrostalossa vähän aikaa missä tutustuin tyttöön ja hänen äitiinsä. Tuo tyttö, 7 v kävi kaupassa, laittoi ilmeisesti ruuat ym. Äiti oli aivan rappiolla, mukava, mutta aina humalassa, tuli sopertelemaan jotain ennen kun hävisi ostoskeskukseen. Olin itse tuolloin äitiyslomalla, ulkoilin vauvan ja taaperon kanssa pihalla ja sinä kesänä näihin tutustuin. Muutettiin pois pian tuon kesän jälkeen omakotitaloon, mutta monesti olen tuota tyttöä miettinyt: miten pärjäsi, oliko hänellä mitään apua ja tukea ja pohtinut olisiko minun pitänyt soittaa asiasta jonnekin. Toivottavasti tytölle kävi hyvin, on nyt jo lähes kolmekymppinen kun tuo vauvani on kohta kaksikymppinen.