Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyötyä lukion käymisestä on aikuisiällä?
09.03.2018 |
Pakko avautua johonkin, tämä taitaa olla ainoa paikka missä uskallan tästä purnata. Mutta siis kaverini on käynyt aikuislukiota nyt monta vuotta. Nyt jännittää ja stressaa kirjoituksia kuin mikäkin teini. Itse olen miettinyt koko tämän ajan, että mitä järkeä? Tällä ihmisellä ei ole mitään koulutusta, eikä hän omien sanojensa mukaan ole hakemassa lääkis/oikis/sosiaalialalle. Varmaan aikamoinen tiputus pilvilinnoista sitten kun on pääsykokeissa kilpailemassa melkein 20 vuotta nuorempien kanssa jostain älyttömästä opiskelupaikasta.
Tekisi mieli sanoa ihan suoraan, että älä hyvä ihminen toivo liikoja. Joku ammattitason tutkinto työllistäisi EHKÄ tuollaisen ihminen, mutta yliopistotaso ei todellakaan.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävin ainakin ihan yleissivistyksen vuoksi ja tottahan toki kirjoitukset olivat iso asia aikuisellekin, ihan esim. maksullisuuden vuoksi. Samalla tavalla olisin jo amistodistuksellani ollut hakukelpoinen jatkokoulutukseen eli sinänsä mitään oikeaa hyötyä tuosta ei ole ollut.
Mistä sinä sen tiedät, etteivät yliopisto-opinnot häntä työllistä? Oletpa pessimistinen tyyppi.
Puhut aikuislukiosta ikään kuin sen ainoa tarkoitus olisi tuottaa jatko-opintokelpoisuus. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettet tiedä kaverisi tarkemmin tulevaisuuden suunnitelmista. On monia syitä opiskella aikuislukiossa. Jotakuta voi harmittaa, ettei nuorena tullut mentyä lukioon ja saatu valkolakkia, joku haluaa vahvistaa vaikkapa englannin taitoaan, joku opetella turistiespanjan, joku kohentaa yleissivistystään.
Olen itse suorittanut ylioppilastutkinnon jo 20 vuotta sitten ja kouluttautunut sittemmin maisteriksi. Olen koulutustani vastaavassa työssä. Tästä huolimatta olen opiskellut töiden ohella aikuislukiossa. Suoritin huvikseni, ilman muuta syytä kuin oma kiinnostus, lyhyen ranskan opinnot. Ylioppilaskokeessa olin yhtä tohkeissani kuin aiemminkin. En ymmärrä, miksi ystäväsi innostuneisuus häiritsee sinua.
Siinä ei kyllä ole mitään noloa, että aikuinen ihminen haluaa kouluttautua ja tähdätä korkealle. Aikuisena se opiskelumotivaatiokin on usein ihan omalla tasollaan, kun ei ole hormoonimyllerryksiä, teini-iän ihmissuhdedraamoja ja sitä nuoruuden eksistentiaalista tuskaa sekottamassa pään.
Itse menin iltalukioon kymmenen vuoden työkyvyttömyyseläkkeellä olon jälkeen. Ekan vuoden oli vähän hapuilua opiskelun ja voinnin kanssa, mutta lopulta löysin sen motivaation ja kirjoitin erinomaisin arvosanoin itseni sieltä ulos. Iltalukion käyminen oli ehkä elämäni paras päätös, sillä muuten pelkällä ammattitukinnolla korkeakouluun pääseminen ja siellä menestyminen kymmenen "toimeettoman" vuoden jälkeen olisi ollut aikamoinen urakka.
Ole ystävällesi ystävä ja usko häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät ettei kaverillasi ole rahkeita menestyä? Oletko nähnyt hänen todistuksensa? Et kuulosta kovin kannustavalta kaverilta.
Oletko sä nyt pikkasen kade vai mikä mättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään.
Kaikella on aikansa.
Aikuisopiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Pakko avautua johonkin, tämä taitaa olla ainoa paikka missä uskallan tästä purnata. Mutta siis kaverini on käynyt aikuislukiota nyt monta vuotta. Nyt jännittää ja stressaa kirjoituksia kuin mikäkin teini. Itse olen miettinyt koko tämän ajan, että mitä järkeä? Tällä ihmisellä ei ole mitään koulutusta, eikä hän omien sanojensa mukaan ole hakemassa lääkis/oikis/sosiaalialalle. Varmaan aikamoinen tiputus pilvilinnoista sitten kun on pääsykokeissa kilpailemassa melkein 20 vuotta nuorempien kanssa jostain älyttömästä opiskelupaikasta.
Tekisi mieli sanoa ihan suoraan, että älä hyvä ihminen toivo liikoja. Joku ammattitason tutkinto työllistäisi EHKÄ tuollaisen ihminen, mutta yliopistotaso ei todellakaan.
yliopistoon on päässyt vanhempiakin ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini meni lukioon 43-vuotiaana. Kirjoitti 46-vuotiaana. Se oli nuoruuden haave, joka ei toteutunut taloudellisista syistä aikoinaan. Hän nautti ja stressasi ja oppi paljon uuttakin noiden vuosien aikana. Se oli vain hyvää, mielekästä elämää. Ei johtanut mihinkään konkreettiseen, mutta täytti mukavasti hänen elämäänsä silloin.
Oletko ap itse käynyt lukion? Kyllä ne kirjoitukset vaan jännittää iästä huolimatta: Vuosien opiskelu arvioidaan yhden vaativan kokeen avulla ja on ihan tuurista kiinni tuleeko juuri sellaisia kysymyksiä, joihin osaa parhaiten vastata. Ja se arvosana on nykyään aika arvokas jatko-opintoihin päästäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä ihmisellä ei ole mitään koulutusta, eikä hän omien sanojensa mukaan ole hakemassa lääkis/oikis/sosiaalialalle. Varmaan aikamoinen tiputus pilvilinnoista sitten kun on pääsykokeissa kilpailemassa melkein 20 vuotta nuorempien kanssa jostain älyttömästä opiskelupaikasta.
Aika suppea näkemys sinulla työllistävistä aloista.
T: Insinööri, jolla on ammattitason tutkintoa pikkuisen muhkeampi palkkapussi.
Montako on "monta" vuotta? Aikuislukion tyypillinen kesto on 3 vuotta. Toiset rutistavat sen 2 vuodessa läpi ja jotkut samaan aikaan kokopäivätöissä käyvät käyttävät 4 vuotta. Nuo lienevät tyypillisimmät ajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoi ap, tule vastaamaan kysymyksiin!
YTL tulee pilaamaan sinun elämäsi.
up