Elämää ADHD-miehen kanssa

Onko täällä muita joiden puolisolla ADHD, ADD?

Täällä kirjoittaa 24 vuotias nainen. Olen seurustellut nyt mieheni kanssa puoli vuotta ja kaipaisin vertaistukea/kokemuksia.

Olen itse hyvin ymmärtäväinen ja armollinen ihminen. Empaattinen ja syvällinen, pitkäjänteinen. Haluan uskoa, että nämä ominaisuuteni kannattelevat tätä suhdetta pidemmälle. Uskon löytäneeni ihmisen, jonka kanssa haluan jakaa elämääni.

Kuitenkin miehen ADHD vaikeuttaa välillä arkea ja saa aikaan riitoja välillämme. Kuvailen hieman miestä:

- Puhuu ajoittain PALJON. Höpöttelee omia asioitaan ja on huono kuuntelemaan. Useasti mies ei noteeraa sanomisiani vaan senkun höpöttelee. Tämä on aiheuttanut minussa ahdistusta ja tunnetta, että eikö hän välitä kuin itsestään.

- Ei osaa huolehtia rahasta. Luottotiedot menneet, miehen äiti hoitaa hyvin paljon poikansa asioita ja tukee rahallisesti, maksaa milloin mitäkin laskuja ja myös antaa suuria summia rahaa käytettäväksi. Tämä on tietenkin aiheuttanut minussa epäilyksiä ja kummastelua, en ole kuitenkaan tästä mitään maininnut.

- Koti on välillä kuin mikäkin kaatopaikka. Mies muuten rakastaa puhtautta ja esim. Puhtaita vaatteita mutta taas eilen siellä ollessani sisäisesti kauhistelin sotkua ja roskia..

- Innostuu asioista täysin. Tämä on tietysti myös hyvä ja ihana puoli, mutta mies oli reissussa kuukauden Etelä-Amerikassa, ja sieltä palattuaan hänen on jotenkin vaikea sopeutua takaisin. Puhuu vain matkastaan ja on tutkinut koko mantereen historiaa yms.

- On hyvin empaattinen, eläin- ja lapsirakas ja tunteellinen.

- Mies polttaa pilveä päivittäin, lääkitsee näin itseään. Tämä on ihan ymmärrettävää mutta välillä ärsyttää, että emme voi tehdä sovittuja asioita kun mies on niin pilvessä. Itse en polta.

- Rakkautemme roihahti nopeasti ja mies oli silminnähden häkeltynyt minusta. Vuolaat rakkaudentunnustukset tuntuivat ihanilta ja toivon niiden jatkuvan vieläkin.

- Muutenkin impulsiivinen käytös kauhistuttaa ajoittain. Räjähtää milloin mistäkin mutta leppyy yhtä nopeasti. Olen itse oikeastaan samanlainen ja tähän puoleen minun on helppo samaistua.

Rakastan miestäni suuresti mutta välillä pelkään, että ADHD:sta johtuvat asiat erottavat meidät toisistaan. En usko että mies ikinä pettäisi minua, uskon että hänkin rakastaa suuresti.

Haluaisin vain itse ymmärtää häntä paremmin ja välttää riitelyä. Mitä järkeä tapella asioista, joille ei mahda mitään? Huomaankin, että mies on usein surullinen kun en ole täysin ymmärtänyt häntä.

Muilla kokemuksia? Miten autan itseäni jaksamaan? Mies on muuten aivan ihana ja lämmin ihminen.