Lue keskustelun säännöt.
"Yösyöttö". Mitenköhän moni mies pärjäisi noin hyvin jos tosielämässä tulisi tuo tilanne vastaan?
09.03.2018 |
Siis että vaimo sekoaa, ei halua nähdä vauvaa, joutuu mielisairaalaan ja luopuu huoltajuudesta.
Kommentit (17)
Sairastuin (somaattisesti) vakavasti kun vauva oli 2kk. Mies pärjäsi erinomaisesti. Lapsen ja isän suhde on ihan huikea ja sitä hämmästelee tuntemattomatkin. Suosittelen kaikille isän roolin kasvattamista mahdollisen isoksi, isä on ihan yhtä hyvä vanhempi kuin äitikin, me vain hormooneissamme omimme lapsemme (ja sitten myöhemmin kiukuttelemme kun isä ei hoida lasta, johon hänellä ei edes voi olla samanlaista tunnesidettä kuin omija-äidillä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän erään pariskunnan jolle kävi juurikin noin, avioeroa ei kuitenkaan tullut vaikka vaimo vietti laitoshoidossa lähes vuoden. Isä hoiti vauvan, lähipiiri toki auttoi mutta isä on lapsen ensisijainen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin (somaattisesti) vakavasti kun vauva oli 2kk. Mies pärjäsi erinomaisesti. Lapsen ja isän suhde on ihan huikea ja sitä hämmästelee tuntemattomatkin. Suosittelen kaikille isän roolin kasvattamista mahdollisen isoksi, isä on ihan yhtä hyvä vanhempi kuin äitikin, me vain hormooneissamme omimme lapsemme (ja sitten myöhemmin kiukuttelemme kun isä ei hoida lasta, johon hänellä ei edes voi olla samanlaista tunnesidettä kuin omija-äidillä)
Meillä on sellainen tilanne, että teemme molemmat töitä kotona. Mies on ottanut vanhempainrahan (koska hänellä se oli isompi) ja ollaan sitten tehty molemmat vähän töitä (vanhempainrahakaudella saa ansaita viikonloppuisin). Meilläkään ei ole koskaan ollut sitä tilannetta, ettei isä olisi osannut hoitaa lapsia tai ettei hän olisi kelvannut (toki molemmilla lapsilla on ollut erilaisia kausia, välillä äiti on pop ja välillä isä). Nuorempi lapsi oli ihan pienenä varsinainen isän poika, mitä moni ihmetteli (ja mistä mä olin todella tyytyväinen).
Riippuu aika paljon miehestä! Jo ei kestä kakkavaipan hajua eikä yöheräämisiä, niin ei siinä kyllä tule pärjäämään. Kaverilla oli pahoja migreenejä vauva-aikana ja joutui hälyttämään äitinsä aina apuun, kun miestä inhotti kakat ja puklut... yllättäen tämä lapsi jäikin sitten ainoaksi.
Mun mies selviäisi ainakin hienosti, hoiti vauvaa alusta alkaen vähintään yhtä paljon kuin minä. Ja meidän ero on vielä se, että mieheni pystyy lapsen hoidon ohella pitämään kotiakin siistinä, pienillä teoilla ohimennessään ylläpitää järjestystä. Multa se ei onnistu, oon aina joko-tai-moodissa. Jos laitan ruokaa, sotken keittiön ja siivoan jälkikäteen, jos touhuan lapsen kanssa, niin kaikki sotkut jää ja siivoan jälkikäteen. Mies on paljon parempi huushollaaja kuin minä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjää ihan siinä kuin äitikin... ei sen lapsen hoitamiseen enää sitä pimppiä tarvita. Kuten ei penistä auton renkaiden vaihtamiseen :)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu aika paljon miehestä! Jo ei kestä kakkavaipan hajua eikä yöheräämisiä, niin ei siinä kyllä tule pärjäämään. Kaverilla oli pahoja migreenejä vauva-aikana ja joutui hälyttämään äitinsä aina apuun, kun miestä inhotti kakat ja puklut... yllättäen tämä lapsi jäikin sitten ainoaksi.
Hyvänen aika, mikä vässykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvän tähe! Ihan yhtä kuutamolla nainen voi olla lapsen hoitamisessa! Tämä on nähty monesti ihan työn puolesta! Mutta niinku kaikki muutkin asiat, miehellä ja naisella, on hyvin opittavissa ja lopputulos voi olla loistava - tarvitaan vähän tekniikkaa ja kädentaitoja ja paljon vauvan kanssa olemista, jotta vauva opitaan tuntemaan!
Mieheni pärjäisi kyllä. Meillä mies on hoitanut kotona kuopusta minun tehdessä vuorotyötä. Samalla on joutunut ottamaan paljon vastuuta minun vanhemmista lapsistani.
Ex-mies ei pärjäisikään niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksei pärjäis.
Siksei koska 90% av-mammmojen "miehistä" on todella avuttomia mieslapsia.
Suurin osa miehistä pärjäisi ihan hyvin, samalla tavalla kuin totaaliset yh äidit pärjää. On vaan niin hassua, että yh äitiä ja sitä, mitä kaikkea hän tekee, ei nosteta millään tavalla jalustalle, mutta yh isä on jotain suurta ja hienoa. Mun mies pärjäisi tarvittaessa yksin ja myös mun isäni olisi tarvittaessa pärjännyt ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä pärjää kun on pakko pärjätä.
Pärjää 100% yhtä hyvin kuin naisetkin. Kysehän on ihan vaan roolista minkä ottaa hoitaakseen. Sekä miehissä, että naisissa on niitä, joille tuo tilanne olisi liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin että suurin osa miehistä pärjäisi ihan hienosti. Siinä vaiheessa kun on pakko niin ei auta vaikka kakkavaipat inhottaisi, ne on silti vaihdettava. Kyllä siihen tottuu. Niin kauan kun se äiti (tai se äidin äiti!) on siinä auttamassa voi toki väittää muuta jos haluaa lusmuilla. Yövalvomisia osa kestää huonommin ja osa paremmin, mutta ihan sama se on naisilla. Toki imetyshormoneista voi olla siinä apua, joillekin. Mutta ei ne hormonit maagisesti opeta vauvoja hoitamaan tai kakanhajusta tykkäämään, kyllä se pitää naisten opetella ihan samalla lailla :D
Kyllä pärjää, kun pakko pärjää. Tuttu jäi kahden lapsen yksinhuoltajaksi, kun vaimo kuoli heti synnytyksen jälkeen. Reippaat lapset on kasvattanut.
Pärjäisin, kun pakko olisi. Tosin aika kova yhtälö olisi mahdollisesti yksinhuoltajana maksella omakotitalon lainat, jotka on tietenkin mitoitettu kahden työssäkäyvän mukaan. Omakotitalokin vaatii paljon töitä, talvella lämmitystä ja lumien kolausta, kunnossapitoa ja pihan hoitoa. Yksin pikkuvauvan ja leikki-ikäisen kanssa olisi todella vaikeaa. Muutenkin taloudellinen pärjääminen olisi tiukkaa. Lisäksi mitään turvaverkkoa ei lastenhoidossa olisi, koska isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä.
Olen molempia lapsia kyllä hoitanut mahdollisimman paljon, olen ollut hoitovapaalla jne, mutta olisin epäilemättä ihan äärirajoilla, jos tulisi elokuvassa kuvatun kaltainen tilanne - omalle kohdalle. Kauhukuva olisi oma sairastuminen talvella - kaksi pientä lasta, yksin kotona, talo jäähtyisi jos ei pääsisi ulkovarastosta hakemaan polttopuuta.
No miksei pärjäis.